Epäonnistumisia keskiviikon treeneissä

Oltiin keskiviikkona treenailemassa valkkuryhmässä. Rata oli kiva ja helppo ala Laura. Ekalla kiepillä tehtiin esteelle nro 17 asti, kellotettiin ekaksi ohjaajan suoritusaika mielikuvituskoiran kanssa ja sen jälkeen koiran kanssa. Ero oli joku 6sek. ; ) En siis ihan vielä hahmota mun ja Aman todellista vauhtia.

Alussa kössi lähdöt (mutta ei kovin pahasti), sitten rimat ja sitten kepit jne. Saatiin taistelun jälkeen suoritettua eka ratapätkä niin että pari estettä taisi jäädä välistä ja kepitkin mentiin väärin. Höh. Kontaktitkin alkoivat kusemaan, Ama tuli läpi. : ( Jäi kyllä kontaktille mutta tuli omin lupinensa pois. Alkoi käämit jo palamaan pahasti ja lähdettiin taukoilemaan. Toisella pätkällä loput esteet mutta eihän me saatu suoritettua koko pätkää kun ärjyin jo sille kontakteista. Ei voi käsittää, käämit paloivat taas vaikka yritin olla hyvällä asenteella. Ama ei suostunut tulemaan lähelle kun kommentoin sille että sinne putkeen pitäis mennä puomin sijaan. Kävin auttamassa akkaa putkeen ja se alkoi sujua. Sitten tippui rimat ja putkikieltoja. Lopulta vaan tein muutaman kerran kontaktia oikeaoppisella tavalla ja mentiin jäähyilemään.

Vikalla kiepillä sai tehdä koko radan mutta eihän siitä vain yksinkertaisesti tullut yhtään mitään. Ei vaan yksinkertaisesti oltu nyt oikein samalla radalla ja hyvällä fiiliksellä. Lopetin taas siihen että tein virheellisen toiston jälkeen oikeanlaisen ja sen jälkeen vielä oikein jotta sain palkattua. Päätin lopettaa treenit siihen, ei pakko vääntää kun ei vaan tuntunut hyvälle. : (

Joskus vaan yksinkertaisesti käydään todellakin siellä pohjalla. Toivottavasti seuraavissa treeneissä jo vähän parempi meininki, mutta Ama alkaa mulkoilemaan mua kun mulla palaa käämit, pitäisi vaan yrittää hillitä itsensä ja olla kun mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta siihen on vielä matkaa. Parempaan päin kuitenkin menossa, mutta harmitti vaan niin kovasti kun yksinkertaiset helpot ratapätkät eivät ota sujuakseen. Luokittelen itseni nyt kyllä todella paskaksi treenaajaksi. : D

Ama oli kuitenkin vähän vaisu, se jotenkin vain oli herkällä päällä. No torstaina fyssarilla selvisi että juntturassa on koko koira. : ( Rintaranka sekä lanneranka pahasti jumissa, Ama onneksi antaa käsitellä tosi hyvin nykyään itseään. Hyvä haukku. : ) Ehkä jumit on edesauttanut huonoihin suorituksiin, pitäisi sekin muistaa treenatessa että kisoissa.

Lopputulos treeneistä ja kisoista on nyt se, että kontakteja on pakko treenata taas yksittäisinä. En anna hyvän työn valua vain hukkaan. Ne toimi niin hyvin jonkun aikaa, mutta eihän niitä yksittäin olekaan enää juuri treenattu. Eli hyvä opetus itselle, pitää vahvistaa myös jo opittuja asioita. : )

Iltapäivällä Ama huili mun luona kun Kina pääsi ulkoilemaan kahden “hevosen kokoisen” – koiran kanssa. Eli Aku ja Dino tuli meidän kanssa lenkille. Sompailtiin pitkin maita ja mantuja, Kina ei onneksi noita poikia pelkää kun menee räykyttämäänkin niille (josta kielsin) mutta ilme oli näkemisen arvoinen kun Aku oli eessä ja Dino Kinan takana kunnes neiti tajusi että on niiden välissä. : D

Kotiintuomisina hyllytavaraa!

Sunnuntain kisat hyvinkäällä ei menneet ihan putkeen, olin arvioinut ajo-ajan väärän ja oltiin juuri puolta tuntia aiemmin paikanpäällä (normaalisti paljon enemmän) ja ehdin lämmittelemään ehkä vähän huonommin kuin normaalisti. : ( Ja kun sanoivat vielä ilmopisteessä että aloittavat aiemmin. Hyvä aika meni hukkaan odotellessa. Kiitos Johannalle ja Vauhdille matkaseurasta! : )

Tuomarina oli Martti Salonen, jonka radoilla en ole aikoihin ollut enkä ole lähiaikoina toivottavasti myöskään menossa. En pitänyt rataprofiileista, ne olisi voinut olla jopa 3lk’n ratoja eikä siinä mitään, mutta nopean koiran kanssa aika mahdottomia juttuja kaikilla radoilla. Sellaisia, että oli jo pakko nauraa radalla kun tiesin ettei tule onnistumaan. Eikä siinäkään mitään, haastetta pitää olla mutta mun mielestä edelleen agilityradat saisi olla kivoja (kera jonkinlaisen logiikan – tosin onko sitä koskaan?) eikä sellaisia että ne tuottaa hirmuisesti päänvaivaa. Estevälit tuntuivat joissain kohdin tosi lyhyiltä ja olihan ne, koska rata oli rakennettu sinne hallin perälle lysyyn, normaalisti monta hyvää metriä on käytetty itse rataan eikä lähtöalueeseen tai maaliin. No mutta purnaus sikseen, mä laitan toistaiseksi tuomarin boikottiin.

Amalle tuli keppiongelma lämppäesteillä heti alkuun, teki tosi monta virheellistä toistoa ja sain korjata lähes koko aika. Palkkasin toki näistä oikeista mutta eipä tainnut auttaa koska radalla pujotteli väärin (enkä huomannut sitä kuin vasta tuomarin merkistä). Rima tippui kun seinään kohti mentiin, näitäkin tarvii harjoitella. Hyvin irtosi keinun ja hyppyjen jälkeiseen putkeen heittämällä! Ja kävi hakemassa huonosti merkatun hypyn ennen puomia, ylösmeno jäi ottamatta mutta ei se mitään. Annoin puomin jälkeen mielestäni selkeän hyppykäskyn ja kerroin suunnan mutta laskeutui väärälle puolelle joten otin uudestaan. Putken jälkeen hypyllä olin myöhässä, en viitsinyt lähteä kelpieratsastukseen mukaan ja hypyn jälkeen Ama sinkosi sitten pituuden kautta putkeen. Hyllytavaraa osa 1 plakkarissa siis.

Toiselle radalle lähdin iloisemmin mielin vaikka tiesin että ongelmakohta tulee olemaan ensimmäisen putken jälkeinen takaakierto. Ja sehän kosahti. Jos olis ollut fiksu, olisi rata ollut pelastettavissa sillä että olisin kieputtanut Aman toiselta puolelta ympäri. No eihän siinä kerennyt muutakuin tyytymään kohtaloonsa ja todeta että ei sekään sittenkään ollut meidän rata. Vähän kyselyä sylivekissä että saako vai eikö, onneksi kepit hyvät! Yksi hyppy jäi ennen puomia mutta who cares.. Keinulta porsas tuli läpi josta ystävällismieliset torut ja uusiks. Ehti vielä renkaankin napata matkalla. Kaikenlisäks kelpieporsas alkoi hiippailemaan lähdössä. MUR! Ja hyllyjä taasen kotiinviemisinä.

Päätin että kolmannella radalla (hr) me tehdään tulos ja tehtiin me tosiaan 10vp. Yksi rima tippui ja yksi kieltovirhe kepeiltä. Alku sujui ihan hyvin. Olin vähän myöhässä toisessa jaakotuksessa mutta ihan ookosti sitten lopulta onnistui. Harmitti toi keppien aloitus vietävästi, olin paikoillaan eikä Ama hakenut oikein. : ( Pituuden jälkeen rima tippui, käsi alhaalla ja taisin huutaa putkeakin.. Hankala hyppykulma jotenkin. Loppu ihan ok, eihän siinä kummoisia ollutkaan. Porsas taas hiippaili lähdössä.. Näihin täytyy taas puuttua treeneissä, ei yhtään hiippailua. En edes pidä Aman mulkoilusta. : D

Eipä ollut kovin kiva kisapäivä ihan tulostason osalta sekä muiden kanssakilpailijoiden käytös ihmetyttää. Mutta ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta. Onhan tässä jo makeaa tullutkin nyt hyvin että välillä käydään positiivisin mielin siellä pohjalla. ; ) Osaa arvostaa onnistumisia taasen paremmin!!

Ja treeniä torstaina

Ama jatkoi yökyläilyään joten päätin torstaina päivällä lähteä tallille treenaamaan kevyesti. Ama treenasi kontakteja sekä keppejä, myöskin putki-puomi erotteluja.

Aman kanssa aloitettiin putki-puomi erottelulla. Hyvin erotti, pari kertaa meni putkeen puomin sijasta. Olen yrittänyt käyttää käsiä niin, että kun mennään putkeen -> ohjaan, kun mennään puomille -> en ohjaa vaan huudan kiipeekiipee. Tämä on toiminut meillä hyvin! Puomin alastulot oli luvattoman huonoja, alkoi himmailemaan. Keinu ja puomi on pakko ottaa tehotreeniin, josko vahvistaisi alastuloa naksun kanssa, eli paikkaa vahvistettaisiin jolloin ehkäpä Amalle olisi selkeämpää puomille hurauttaessaan mihin edetä. Vai käyttääkö se silmiään, kyylääköhän etupalkkaa.. Hmm. Tauon jälkeen tehtiin keppejä eri kulmista, puolen välin tienoilla tiputin kahdestatoista kepistä kuuteen kun toistoja kuitenkin tuli. Avokulma on Amalle yybervaikea, meinasin jo laittaa sille verkot keppeihin. Jälkeenpäin kun ajattelee niin ei mikään huono idea ihan vain sillä että blokataan virheelliset suoritukset. Eikäs verkkoja /ohjureita siis koko keppeihin vain siis aloitukseen vahvistaakseen oikeaa rööriä minne suikata. : D Tehtiin myös umpikulmaa, musta tuntuu ettei Ama myöskään malta hakea kauemman kautta oikeaa aloitusväliä. Yrittää oikoa. Taas nimittäin palkka edessä. Teki huomattavan paljon vähemmän kuitenkin virheitä avokulmaa treenatessa. Ja pitäisi pikkuhiljaa edetä eikä ahmia (älä tee niinkuin minä teen vaan tee niinkuin sanon-motto) liikaa.

Huilauksen jälkeen tehtiin keinua yksittäisenä, vauhti oli mitätön mutta ei sentään tullut pois kontaktilta ilman lupia mutta himmaili. Keinua on pakko alkaa treenaamaan toisella tavalla. Oi ja voi, miksi en treenannut sitä aiemmin kun ei vielä kisattu agiradoilla? Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Mä en ole ihan vielä päättänyt, että onko se pamahdus mitä Ama varoo vai onko se kuitenkin se heijautus. Koskaan kun en ole sen kanssa testannut että kumpi mahtanee olla syy hitaaseen keinuun, vai onko paikka epäselkeä? Paikan pitäisi olla kunnossa koiralle (koska muillakin sama 20n-20ff) mutta miksi siis himmaa. Mä tarvisin apulaisen mun testiini joka jaksaa kannatella keinun toisenpään painoa sekä Amaa. Ja ei siitä haittaakaan varmasti ole jos alan naksuttelemaan kun Ama ite pamauttaa keinua, vahvistetaan ikävää asiaa kivaksi. : ) No mutta loppuun vielä keinua vauhdin kanssa, sitten taas oli parempia. Ja hetsata pitäisi aina pienen ahdistumisen jälkeen. Kun vaan aina muistaisi kaikki kun treenaa. : O

Kiina treenaili kans erotteluita, paineli kyllä useaan otteeseen räykytyksen kera sinne putkeen.. ; ) Se ei niin kovin vakavaa ole kuitenkaan kun kyseessä on höntsäilijä Kiinalainen. Sain kyllä puomillekin menemään mutta pääasia että likalla oli hauskaa. ; ) Kina tokoili myös, tehtiin tokohyppyä. Sain ylittämään esteen pelkällä käskyllä jonka jälkeen heitin namia esteen yli. Wuhuu! Tämäkin jo iso työvoitto! Kovin montaa toistoa en viitsinyt tehdä siksi ettei mennä taas takapakkia. Seuraamistakin tehtiin, edisti aika paljon. Tein myös hidasta kävelyä ja kun kuvasin kameralla, näin takapään eikä se mennyt kertaakaan maahan! Hyvä! Normivauhdissa huomautin kerran edistämisestä jonka jälkeen paljon parempi. Noutoa muutaman kerran, hetsasin kapulalle. Vauhti ei ollut niin super kuin normaalisti (lie johtuen siitä kun tehtiin vähän agilityä). Mutta ihan passeli Kinaksi. : )

Treeniä keskiviikkona

Ama tuli tiistai iltana yökylään mulle ja naksuteltiin ke aamupäivästä vähän peruuttelua, mutta Ama on vaan yksinkertaisesti aika blondi.. Mutta mä lupaan opettaa sille peruuttamisen! : D

Keskiviikkona treenailtiin valkkuryhmän kanssa taasen, tällä kertaa koutsina oli Kati ja ratana kivan oloinen pätkä (muistaakseni 29 estettä). Ensinnäkin eka tutustumiskierros meni siihen, että etittiin numeroita. Toinen kierros meni siihen, että numerot oli juuri ja juuri hanskassa mutta kertaamaan joutui. Vasta kolmannella tutustumisella alkoi hahmottamaan kuinka kannattaisi rata ohjata. : D

Alku tuntui heti vaikealta, mietin että jos Ama luikahtaa putkeen. No sinne se ei mennyt vaikka ahdas väli oli. Alkupätkä ihan hyvin pituudelle asti, muutamilla ekoilla kerroilla hyppäsi pituutta seinää kohti mutta sitten alkoi kieltäytymään. Pakko oli palkata pituuden jälkeen. Olin kovin yllättynyt siitä, että Ama lähti kuolleelle lelulle! : ) Kun tämä kohta saatiin toimimaan, mun persjättö piti vaihtaa valssiksi, olin persjätössä liian myöhässä ja sain Aman ohittamaan yhden hypyn. A-esteen kontakti oli vaikea kun jäin taaemmas, näitä pitäisi treenata. Tuli muutaman kerran itekseen läpi! Putkilähetyksessä olisi saanut (videon perusteella) odottaa että hakee putkensuun ja sitten vasta lähteä liikkeelle. Mutta kun on aina niin “muka” kiire eteenpäin. Kokeilin eka pyörittämistä hypyllä, rimaa tuli alas eikä ollut kovin nättikään. Kokeilin pakkovalssia ja se oli paljonpaljon parempi. Putken jälkeen keppien kanssa taisteltiin alkuun, Kati antoi vinkkiä liikkumiseen ja se auttoi. Amalle noi keppikulmat on kyllä vielä vaikeita. Keppien jälkeen okseri rytmittämällä oli ok, kun tätä treenattiin enemmän alkoi Ama kieltämään. Otti liikkeestä niin paljon häiriötä. Pöh. Putkeenlähetys toimi tosi hyvin ja pystyin leijeröimään muutaman esteen matkalla. A-esteen jälkeen hypylle viskaisu jumitti alkuun, ei meinannut lähteä kun mun liike oli poispäin. Annoin avuksi hyppykäskyä ja se auttoi. Suunnittelin tutustumisessa että olisin ehtinyt vekkaamaan hypylle (ennen keinua) mutta eihän siinä ehtinyt edes kissaa sanoa kun Ama oli leiskauttanut jo ison hypyn. Tätä treenattiin lopuksi rytmittämällä, ekalla kerralla tuli rima alas (ei haittaa) ja seuraavilla parilla kerralla oli jo paljon parempi. Tarvis vaan ite oppia kans toi rytmitys kunnolla ja vahvistaa sitä että koiran pitää suorittaa se este.. Keinun kontakti oli tosi vaikea keskiviikkona, sivuttaisirroitus oli hankala. Ama oli tosi epävarma ja tuli pois keinulta. Höh. : ( En mä silti usko että ne kontaktit alkaa prakaamaan vielä. Tarvii taas vahvistaa niitä ja keinulle miettiä mitä sille tekis. Keinun jälkeen kepeille taas, muutaman kerran tuli pois kun irtosin sivuttaissuunnassa, päällejuoksuhyppy toimi alkuun kun muistin molemmat kädet, sitten kun unohdin ottaa päällejuoksukäden mukaan, koira meni ohi hypystä ja ryysi putkeen. Lopussa keinulta tuli kovassa vauhdissa läpi ja sitten taas jäi.. Höhh.. : (

Katikin kehui, että me ollaan edistytty hirveästi. Ei se suorittaminen olekaan enää sellaista tahtojen taistelua ja päätöntä kaahottamista. Kyllä se siitä! Treenaaminen näköjään tuottaa tulosta! : D JA varsinkin ryhmässä treenaaminen että joku tekee radan ja kommentoi suoritusta. Ja Ama on muutenkin alkanut olemaan parempi noissa lähdöissä kun annoin sille huutia jokunen viikko sitten. ; )

Tässä vielä videota treeneistä (kiitos Anulle kuvaamisesta).

Kylmät treenit

“Me vihataan sua äiti!”

Sunnuntaina käytiin lenkillä sääksjärvellä Maijun kanssa, siitä sitten treenaamaan tallille vähän tokoa ja kevyesti aksajuttuja. Kina sai höntsäillä putkia sekä pöydän päälle laskettua a-estettä ja lopuksi puomia ja putkia.

Tokojuttuja kuitenkin tehtiin pääasiassa. Aloitettiin hypyn kanssa, muutamia toistoja namikupille. Ei ongelmaa lähdön kanssa. Sitten tehtiin niin, että Maiju heitti Kinalle namia kun meni yli. Muutamia kertoja epäröi  kovasti eli tarvitsee kovasti kehuja. Ihme homma tuo hyppy. : ( Päästäänköhän koskaan eroon tästä ongelmasta. Sitten tehtiin merkin ja siivekkeen kiertoja, olin tauon jälkeen unohtanut jo käskyn. Eka tarjoilin Kinalle merkkiä kunnes Maijun kanssa mietittiin että se taisikin olla kierrä käsky. Tainno jälkeenpäin mietin, että se taitaakin olla takaa käsky. Hups. Ite olin niin pökkelissä (ulkona -15,5 astetta pakkasta) että palkkaaminenkin oli onnetonta. Leikitin lelulla siis kyllä, mutta kokovartalojäätyminen teki palkkauksesta vielä vaikeampaa. Muutamia hyviä toistoja ja jätin siihen.

Noutoakin tehtiin, vauhdilla haki kapulaa ja paristi palkkasinkin vauhtinoudosta. Sitten alettiin hinkkaamaan paikkaa, sivulletullessaan Kina peruuttaa ja peruuttaa ja tarjoilee paikkaa. Onpa vaikeaa, Maiju naksutteli kun Kina oli suurinpiirtein hyvällä paikalla. Ajattelin opettaa Kinalle noutamisen takaa, ihan vain huvin vuoksi. Vaikkei ryysi kapulalle rumasti. Pilkunviilaaja olen kyllä joissain jutuissa. ; ) Lopuksi vielä seuruutin Kinaa eri temmoilla, käännökset vähän taisi valahtaa, mutta paikka oli hyvä. Teinkin aika pitkän pätkän ja ihan kivasti kontakti pysyi koko aika. Sitten vielä stoppia ja maahanmenoa, ei ymmärtänyt, piti auttaa välillä menemään maaten.

Lopuksi vielä puomi ja putkijuoksua, se vasta olikin kivaa kun palkkana oli nakkia. : ) Nyt on Kiina sunnuntain osalta väsytetty. Oli sillä kyllä virtaakin. Ihme söpöili nenäkosketusta ja siivekkeen kiertoja. On se kyllä äärettömän suloinen pentu. Mie tahon kans oman pennun, takapakkia taas mennään että saas nähä. : (

Kotona ollaan maanantaina treenattu noudon palautuksen paikkaa naksuttelemalla sekä kapulan hakemista takaa. Sekä vielä ämpärin kiertoa takaa ja kierrä käskyillä. : ) Tiistaina ollaan treenattu oven sulkemista tassuilla, sekä noudon palautuksen paikkaa. Palautuspaikka  alkaa olemaan jo heti paljon parempi muutamien treenien jälkeen, kyllä se siitä menee nopsaan ohi kun jaksaa vaan treenata. ; )

Tossua toisen eteen!

Keskiviikon treeneissä koutsina oli Pekka ja ratana treenirata TopTeam leiriltä. Radassa oli pahoja putkeenirroituksia ja rytmitys oli tärkeää. Sen kun unohti, putki-irroitukset ei vaan yksinkertaisesti toimineet.

Alku oli ok kun lähti suuripiirtein samaan aikaan koiran kanssa liikkeelle, omalla rytmityksellä sai koiran irtoamaan kauas putkeen. Yritin leijeröidä pussin ja lähettää Aman seuraavaan putkeen mutta liike oli niin voimakas että kelpiehän juoksi mun perään. Ja kroppakin näytti ihan väärään suuntaan! : D Liian monta liikkuvaa osaa taas blondille. Hyvin kerkesin myös ohjaamaan putkeen niin että en oikaissut. Niistossa tms. oli tärkeää että oma suunta oli kohti puomia, muuten liike vei pituudelle. Näin ei tainnut käydä (ainakaan muistaakseni), mutta hyvin selkeää ja loogista. Putkesta putkeen lähetys oli hyvä kun muistin napata Aman putken suulta mukaan, jos edistin sain Aman menemään puomille. Tämä kävi muutaman kerran.. Kun koira oli putkessa, oli mulla jumalaton kiire takaakiertoon ja onneksi kerkesinkin, mutta vein Aman tosi läheltä sinne niin olin myöhässä seuraavalta hypyltä. Tää oli oikeasti tosi vaikea kohta kun pitäisi saada koira pysymään päällejuoksukädellä ohjaajan takana. Tarvis varmaan sittennii treenata tätäkin. ; ) Seuraavaksi olikin epäsuora hyppysuora. Rimat lenteli alas kun painelin menemään, ei selkeästi kestä mun irroitusta vielä. Kun uskoa oli, ehdin persjättöön monen esteen päähän ja törkkäämään takaakiertoon. Kokeilin vielä toisen kerran tätä ettei se ollut säkää. : D Pussiin linjaus ihan ok eikä Ama onneksi lähtenyt puomille. Haltuunotto pussin jälkeen kauheeta rääyntää. Ylläri! Loppusuora oli ihan ok lukuunottamatta keppejä, Ama ei hakenut avokulmaa sisäkautta ohjaamalla sitten mitenkään, ryysi aina johonkin puoliväliin. Kun tein persjättöä (pakko taas luottaa että ehtii) sain Aman linjautumaan kepeille paremmin, mutta kun koira oli putkessa ja huusin keppejä niin eihän siitä mitään tullut. Helpotin treeniä niin, että jätin Aman istumaan putken taakse ja kutsuin ja ennen kuin se oli putkesta ulos piti olla jo nimi kutsuttuna että saisin koiran katsomaan muhun. Eipä Ama paljoa kattellut, paineli vaan menemään ja siinä kohtaa suusta pääsi ulos perkeleitä. Ja kerran ehdin jo karjumaan sille niin haki itse oikean keppivälin.. : D Näitä avokulmia tarvis taas treenata. Olipas hankalaa! Treeneissä sai juosta ja vielä kivempaa oli juosta maha kakkua täynnä (ahneella on paskainen loppu) kun Petri ja Remu toivat valiokakkua! Onnea valioitumisesta. : )

Kiitos Anulle kuvaamisesta (ja sori siitä, että kuvasin lattiaa ja kattoja ym alkuun : D).

Ps. Loppukevennykseksi linkitän Anun blogipostauksen, kyllä nauratti. ; ) hauskimmat googletukset : D”

Kilpailua verenmaku suussa!

Upea lenkkeilykeli (N9 laatu ei vaan anna kauhiasti oikeutta ; ))

Ja todellakin kirjaimellisesti.. : P

Tänään aloitimme kisavuoden SDP’llä (joka oli onneksi lämmitetty) ja ulkona oli aamulla pirun kylmä. -15 astetta pakkasta, kyllä siinä tovin jos toisenkin mietin että miten saan pysymään Aman lämpimänä. Mutta onneksi hallissa sisällä oli lämmityskone päällä ja siellä tarkeni jopa kisata pitkähihaisella trikoopaidalla. Ensimmäisen radan tuomaroi Kari Jalonen, tajusin vasta kun Anu oli Luun kanssa lähdössä radalle, että keppejä ei ole ollenkaan. : D

Tässä videomatskua (onneksi on nykyään oma kamera : ))

A-rata oli ihan ok, suhteellisen vaikeahko jopa! Ama kaarratti menemään kyllä aikalailla, jotenkin en päässyt ihan täysin vauhtiin mukaan. Kakkoshypyllä ei mielestäni reagoinut tarpeeksi hyvin jarrutukseen, tätä tarvii taasen treenata. Keinulla olisi saanut olla pidempään, mutta vapautin ajoissa niin minkäs teet! Keinun jälkeinen elämä oli aika karmeaa ennen pussia. Twisti oli kyllä surkea siinä mielessä että Ama kyllä lenkitti ja huolella. Puomin alastulo oli hilkulla että käskytinkö vapaata vai en, tuli nimittäin videota seuratessa aika hiippailleen että taisi tulla omin lupinensa pois. Höh. Mutta eniveis nollalla maaliin ja voitettiinkin vielä + sertilipuke kakkosiin. Fiilis ihan hyvä, mutta harmittaa että annan tulla edes jotenkinpäin läpi.

B-rata

 

Lähettiin heti toisena, aika sekava fiilis. Jotenkin ehkä ei päässyt kunnon kisavireeseen. Ensinnäkin juuri ennen lähtöalueelle menoa Ama nappasi mua huulesta kiinni. Ja huuli vuosi verta, perhanan perhana. Käsi veressä ja verenmaku suussa, mietin vaan että vuotaakohan huuli paljon radalla. : D Lähtö ok, kakkosen takaakierto ihan siisti, onneks rima ei räpsähtänyt alas. Lähetys renkaalle ok ja vastaanotto 5 hypylle. En sitten ollut ottanut huomioon että radalla on myös este numero 6. Jätin sen sitten vahingossa välistä ja jatkoin a’lle. Putken jälkeen rima tippui (hyi) kun tein jaakotusta. Keppien aloitus ja muutenkin pujottelu ok! Puomilta sitten rumasti läpi, annoin palautteen ja otin uudestaan. Sen siitä saa kun vähän päästää. Aargh. Mutta mä luulen, että Ama ei kovin paljoa huomautteluita vaadi. Se on kuitenkin niin peruskiltti ja nöyrä, paitsi tossa riekkumisessa. Mua on nyt purtu tällä viikolla ainakin kolme kertaa. : D Ama on aika villiintynyt näköjään nykyään, pitää kieltää sitä kunnolla ens kerralla.

No mutta kakkosissa ollaan, sehän oli tavoite joten yksi etappi vuoden tavoitteista suoritettu. Nyt sitten vaan treeniä ja kohti kakkosten kisoja. : ) Teknisesti aatellen, ei pitäisi olla sen kummoisempia juttuja mutta noita itsenäisiä kontakteja pitää treenata ehdottomasti koska ykkösten B radalla oli puomi ja keinu aika ikävästi.. Ja onhan niitä vaikka mitä kaikkia muitakin.. ; )

Juokse villi lapsi!

Eilen valkkuryhmän treeneissä oli hauskaa. Ama 5v oli kuin pentu. Se puri mua mm. kyynärpäähän ja kaulaliinaan, muutenkin sikaili ja sekoili. Treenitauko on tehnyt tehtävänsä. : D

Videolla alkupätkä radasta.. : D

Alku oli hankala, keppikulman kanssa väännettiin. Parin hypyn jälkeen ei edes katsonutkaan muhun kun rallatteli jo puomille. Reaktio karjumiseen – nolla. Pakko oli helpottaa koska ei meinannut mitenkään päin onnistua, kun sain kepeille, Ama suikkaili jo kakkos tai kolmosväliin. Täytyisi treenata näitä keppikulmia omatoimitreeneissä ja laittaa muita esteitä lähistölle ja vaan kepitellä. Kerran ainakin jätti vikan välin pujottelematta kun tein puolenvaihdoksen keppien jälkeen. Putken pimeä kulma onnistui hyvin, sen jälkeen muutaman kerran ryysi keinulle ilman korvia.

Okserille jarrutus ei meinannut onnistua, loikki koko aika isosti ja meinasi suoraputken sijasta valita a-esteen.. Putken jälkeen pituus seinää kohti, kieltäytyi, kaatoi palikoita ja hyppäsi tikkujen välistä. Huoh. Ärähdin monta kertaa ja johan alkoi hyppimään paremmpin. A-lta kerran varasti, sen jälkeen hypin tasajalkaa ja huutelin jotain, johan pysyi. Keinu oli huono, kääntyi alastulolla sivuun ja oli epävarma. Takaakierto hyvä, kun hinkattiin niin ei meinannut lähteä hyppäämään. Käskytystä kehiin ja johan hyppäs, sitten tippui rimaa. Ama taisi purra uudestaan mua ja sekoili kuin villi ori kesälaitumilla. Puomin kontakti oli hyvä, juoksin alastulon ohi ja sinne Ama jäi. Jotain hyvää siis treeneissä. : )

Lopuksi vielä sai mennä koko ratapätkän uudestaan, eihän se meidän osalta juuri onnistunut. Kepit oli ongelma, samoin pituus ja keinu ja vaikka mitä. : D Hyvillä mielin sunnuntain kisoihin. Meillä on vielä paljon treenattavaa kolmosten radoille. Mutta no Ama oli lähestulkoon kuukauden tauolla kunnon ratatreenistä, että siihen nähden treenithän taisi mennä ihan kohtuullisesti. : D

Tämä vuosi olkoot parempi

Uudenvuoden lupaukset on sellaisia, että mun kohdalla ne ei ainakaan pidä paikkaansa. Lupaukset on ollut järettömiä. Hyvän ystävän kanssa tosin tehtiin lupaus että pysytään ystävinä vielä monia vuosia. Perinteiset; alan syömään ja liikkumaan terveellisemmin, en shoppaile niin usein tms. on ihan humpuukia. : D Enkä myöskään tee lupausta siitä, että tämä blogi tulisi täysin pysymään koira-aiheisena koska siihen musta ei vaan ole.

Mutta eniveis, vuosi vaihtui todella-railakkaassa-meiningissä. : D Eli siis hyvin rauhallisesti kaveriperheen luona lasten ja koirien kanssa. Raketteja katseltiin heidän pihaltaan, Viivi ja Kina eivät olleet moksiskaan ammuksista. Viivi tärisi kylmyyttään, ehkä inasen saattoi hätkähtää paukkuja huonon kuulonsa takia.

Viime vuoden tavoitteina oli tokodebyytti kokeissa Kinan kanssa, sehän tuli tehtyä kaverien painostuksesta ja vaatimuksesta. Se olikin ihan hyvä juttu koska kokeissa käyminen ei ollutkaan niin hirveää mitä alkuun kuvittelin. Saaliina ALO1 sekä ALO2. Kiina jäi täysin eläkkeelle agilitystä tainno täysin ja täysin. Pääseehän se menemään putkia ja puomia sekä keinua. Ja joskus agihyppyä tokohyppynä jos jälkimmäistä ei ole tarjolla. Pomputtaminen on vähentynyt mutta ei poistunut täysin. Hoidoissa käytiin ja hoidoissa tullaan käymään. Agilityssä jatketaan hömppäilyä, tokossa tavoitteena saada pari ykköstulosta alokkaasta sekä mahdollisesti korkata avoin luokka.

Viivin kanssa jatketaan elämään niin pitkään kuin mahdollista. Kuulo ja näkö ovat taas selkeästi huonontuneet. : (

Aman kanssa onkin suurimmat tavoitteet, toivon nousun agilityn eliittiluokkaan eli kolmosiin. Myöskin nollia kolmosista suotaisi tulla jos SM 2013 karkeloihin mielii. Jokatapauksessa yksi ykkösten nolla puuttuu ja se varmaan tuleekin aika piakkoin kun yhteistyö on alkanut toimimaan taas paremmin. Yli vuosi on treenattu yhdessä ja kyllä se tulosta tuottaa, Amasta alkaa muodostumaan omaan käteen sopiva koira. Siis että me molemmat ollaan opittu lukemaan toisiamme radalla. Ja ylipäätänsä rataantutustumisessa tietää jo missä Ama menee kun olen paikassa x. Tämäkin on siis tullut ajan kanssa. : ) Olen vieläkin todella kiitollinen Sirpalle tästä mahdollisuudesta treenata ja kilpailla Aman kanssa. Ilman Amaa, en varmaan harrastaisi yhtään mitään. En edes sitä pientä tokomäärää Kinan kanssa. ; )

Tänä vuonna toivon saavani perheenlisäystä nelijalkaisen muodossa, sitä omaa pentua vielä odotellaan. Katsotaan taas mitenkä suunnitelmien kanssa käy, tuntuu että ne välillä ottaa tuulta purjeisiin ja sitten taas tullaan takapakkia. ; )

Raketteja : ) (joita en muuten ostanut itse!!)

Vuoden viimeiset treenit

Nyt kun Ama on kunnossa ja varsinkin treenikunnossa, on pakko loukata itsensä. : ( Potkaisin perjantaina pikkuvarpaan sohvanreunaan ja niinhän siinä sitten kävi, että varvas turposi ja siihen tuli aika iso mustelma. Käveleminen on tönkköä, joutuu käyttään toista jalkaa enemmän kun sille varaa painoa. : ( Toivottavasti varvas ehtisi paranemaan edes jotenkinpäin ensi sunnutaihin mennessä kun on ne kisat. Liekö tullut esim jonkinlainen hiusmurtuma.. : (

Kun tosiaan en pystynyt kunnolla lenkkeilemään, Sirpa onneksi liikutti Aman mua varten. Treenasin maailman huonoimmilla kengillä, feikki Uggeilla. Kun ei voinut lenkkareita jalkaan laittaa. : D

Aloitettiin kontakteilla ja parilla hypyllä, muistuttelua siitä miten kontaktit suoritetaan. A oli hyvä, kerran vapautin tyhmänä putkikäskyllä. Seuraavalla kerralla heittelin estekäskyjä sun muita mutta vapautui vasta vapaa käskyllä. Hyvä! Pari rimaa tippui hypyillä, seuraavat pysyivätkin paikoillaan. Kepit oli ok, haki aloitukset oikein vaikka jäin jälkeen tai edistin. Puomin kontakti saisi olla nopeampi, mutta ihan ok. Keinua hinkattiin lopuksi, ihan hyvältä näyttää. Irtosi hyvin esteille kun niitä huutelin ja lopulta keinulle. Hyvä Ama. : )

Eipä sen kummempia treenattu, kunhan vähän höntsäiltiin sitä sun tätä. Ama puri ainakin kaks kertaa mua, kerran poskeen ja kerran nappas kaulaliinasta kiinni. Ama oli vähän villinä mut nähdessään ja kun pääsi treenaamaan pitkän tauon jälkeen. : ) Ja Kina taisi vähän uudelleenmuotoilla Sirpan ruutumerkkejä.. :O Neidin nuppi kiehui kun treenasin jonkun muun kanssa. Kina pääsi tekemään tokohyppyä etunamialustapalkalla. Eihän sinne lähtemisessä nytten mitään ongelmia ole. Tällä kai sitten jatketaan. Pari merkkiä vielä niin, että juoksutin siivekkeen kiertoon ja merkin kiertoon. Seuraamista tehtiin minipätkä, ihan ok draivilla.

Jäähdyttelylenkille päätin lähteä, onneksi varvas alkoi olemaan jo inasen parempi ja pystyi kävelemään edes suht normaalisti. Oikean jalan pohje vaan on tosi kipeä kun oon linkannut muutaman päivän. Täytyypä varata aika hierojalle. Viime kerrasta onkin jo vierähtänyt muutama kuukausi.