Treeniä treenin perään

Keksikää nyt joku mulle parempia otsikoita hei!! 😀

Tiistaina 23.9 tallilla. Sunille agia + Kinkulle tokoa. Kinalle ensiks hyppynoutoa, ongelmia alussa noston kanssa. Perusasennot suoria, vauhtinouto lopussa. Seuraamista ja askelsiirtymiä, suoria olivat. Kokeessa kaikki on vaikeempaa.

Sunille kujakeppejä, kolmas treenikerta. Vau! Umpikulmaa myös myös, muutaman kerran mokasi. Pituutta parilla palikalla, myös radan osana. Muutama rima 40cm, hyppäsi hyvin. Muuri medikorkeudella, tiputti palikat kertaalleen ja sen jälkeen vähän väisti. Palkkailin sitten pelkästä muurista.

Jos joku ihmettelee niin jättäydyin kepeillä tarkoituksella alkuun ja heitin vasta palkan kun oli mennyt kujan läpi. En halua että fokusoi pelkästään leluun, apparia kun ei ollut käytettävissä niin treenasin näin.

Keskiviikkona 24.9 tokoringin kanssa nekalassa. Kinan kanssa luoksetuloa ilman merkkejä, palkkasin topista, tosi hyvä! 🙂 Minna liikkuroi meille seuruuta, keskityin askelsiirtymiin ja paikallaan käännöksiin. Mokaili alkuun, 2 askelta eteen -> edisti. Vasemmalle käännöksessä ei ollut alkuun hereillä. Täyskäännös seis -> mokaili. Lähdin tosin aika ripeästi liikkeellä, Kina varmaan hämääntyi. Vasemmalle kaksi akselta -> perusasennot vinoja. Palkkailin kun oli suoria, paineistui ja ahdistui vähän kun huomautin nätisti että ei kelpaa, pitää yrittää paremmin. Tunnarissa kaksi riviä, oma eturivissä. Oli vaikea, ei heti tajunnut että ekan rivin kapulat pitää myös haistaa.

Sunin kanssa liikkuroitu luoksetulo, hyvä! Noudon kanssa hakkasin päätäni seinään, äänteli aika julmetusti. Oli kovin ylipinkeä. Hermostuin ja ajoin Sunin pois. Ei kovin hyvä juttu, tyhmä minä! Lopulta saatiin tehtyä ilman ääntelyä. Seuruussa pa’t vinoja. Perä aukee. Oli oikeasti aika huonoa seuruuta. Meni hermot, lopulta lähdin lenkille ja tein vielä pikkutreenit sen jälkeen. Nyt asenne oli parempi ja perusasennot suoria.

Torstaina 25.9 kotikentällä Maijun kanssa. Käytiin sitä ennen metsälenkillä meijän hoodeilla. Sunille noutoa. Haukkui. Kriteerit mietittävä uusiksi. Motivaatio kapulalle on suuri, sitä ei saa pilata. Jos Suni tekee pyytämäni asiat heiton jälkeen -> palkaksi pääsee noutamaan. Lopussa oikein hyvät kuunteluharjoitukset. Voisin tehdä niin että 1 x suora nouto, 2 x tehtävä ennen noutoa. Suni pitää kapulaa palkkana ja siksi palkanodotus nousee korkealle. Ei saa olla tahallaan ilkeä ja tuhma koiralle. Kriteerit pitää kertoa. Seuruussa Maiju oli taasen mun takana, perä aukee. Odottaa palkkaa. Maijulla naksu, naksautuksen jälkeen aukesi. Lopussa parempia toistoja. Mielentila saatava heti kohdilleen kun treenit alkaa, autosta päästessä ei lähdetä kaahottamaan vaan mennään yhdessä. Vaatia pitää ja jos ei toimi niin että Suppis on vapaana niin sitten remmissä. Saa rallattelulla itsensä vaan ylipinkeään mielentilaan. Kunpa aina muistaisi olla mustavalkoinen kaikessa. Oppia ikä kaikki!

Kinalle tunnari kahdella rivillä. Ei hämärästä johtuen meinannut löytää heti kapuloille. Oma kuitenkin löytyi suht pian kun löysi tiensä kapuloille. Iloinen ja vauhdikas palautus. Kaukoissa Maiju taas häiriköi, tuijotteli ja heilui. Kinkku ei koomannut. Lyhyeltä matkalta, palkkasin kaikki vaihdot. Treenattiin myös kaukojen jättöjä, kiva asenne. Juustopalkka! 🙂

Maantaina 29.9 Piiran tykö turkuun Anun kanssa. Olin varannut kaksi aikaa omille koirilleni, mutta tosiystävä luopuu omasta ajastaa että toisen koira pääsee hoitoon. Joten Suni jäi ilman hoitoaikaa kun Elli lähti tuuraamaan. Ensiksi hoidettiin Kina, Kinan vasen puoli (päältä katsottuna) heikompi. Rintarangassa jumia. Bot ja magneetti taas ahkeraan käyttöön. Plus b-vitamiinikuuri. L1 (lanneranka) jumia vasen puoli. L7 lukko. Liikkeet pitäisi oikeasti aina muistaa tehdä niin, että Kina on mun oikealla puolella. Homeopaattinen Arnica Montana olisi myös hyvä molemmille tytöille. Magneettia en ole käyttänyt ahkerasti tänä vuonna. Kina on taas pitkästä aikaa ollut huonossa kunnossa, viimeiset pari vuotta ovat olleet tosi loisteliaita.. Mutta nytten epäsymmetrisyyttä lihaksistossa. Kinalla myös paljon kuona-ainetta kropassa, varsinkin niskan nahka jää käteen, on paksua eikä kimmoisan tuntuista ja ohutta. Huono minä, nyt aloitin pari viikkoa sitten taas aktiivisesti magneetin käytön. Myös Sunilla.

Kinkun hoidon jälkeen lähdin lenkille Ellin ja Sunin kanssa. Elli parka sai olla remmissä koko aika. En viitsi ottaa riskiä kaverin koiran kanssa josko lähtisi vaikka huitelemaan riistan perään. Elli vaikutti välillä vähän närkästyneeltä kun ei päässyt juoksemaan, Suni sitten juoksi Ellinkin puolesta. Tunnin lenkin jälkeen Elli pääsi hoitoon ja Suni tsekattiin nopsaan (itseasiassa muuten Kinkun hoidon jälkeen). Sunilla lihaskireyttä rintarangassa -> vaikuttaa takapäähän ja takapäässä muistaakseni lukko. Elinalle mahdollisimman pian! Myös stressi voi kuormittaa Sunin kroppaa koska se oli tosi kireä. Suni oli muutenkin aika raskas Piiran luona. Stressasi ja läähätti, omalla energiallani en edesauttanut koiraa kun hermostuin itsekin. Olipa ihanat keskustelut Leenan kanssa. Hän osaa valita oikeat sanat, että ymmärrän asian jujun. Mun pitää itse harjoitella rauhoittumista ennenkuin voin vaatia sitä koiralta. Kinakin on nuorempana ollut sellainen rauhaton. Mä en vaan osaa kouluttaa koiriani oikein.. 😀 Onneksi olen saanut ystäviltä kullanarvoisia vinkkejä kuinka lähteä työstämään tätä eteenpäin. Sunilla on ihan hyvät hermot, mutta kun sen elämä on niin säätämistä suuntaan sun toiseen. Suni tekee kaiken aina täysillä ja unohtaa aina relata välillä. Kotonahan se makaa reporankana keskellä kämppää eikä välitäkkään mitä ympärillä tapahtuu. Tähän on tultava muutos, myönnän että olen ollut huono treenaamaan tätä puolta. Mielenpuolen jutut myös koiramaailmassa on todella mielenkiintoisia. Eihän Suni siis piippaa agilitykentän laidalla, eikä se huuda kun se näkee kiihkeän koiran radalla. Eikä tokossakaan, mutta se ei vaan osaa rauhoittua jos mä olen kauempana. Treeniä, tässä meille talvelle haaste. Ja roudata tuota elukkaa eri paikkoihin. Tehdä treeniä niin kauan kunnes sen mielikin rauhoittuu, hännästä näkee todella hyvin onko rento.

Keskiviikkona 1.10 niihamassa RC treeniä Sunille. Kina sai puuhata tunnarin ja ruudun verran, ei muuta. Piiran hoidon jälkeen pidän pari päivää täyslepoa mutta nämä kaksi liikettä ovat kuitenkin aika rauhallisia joten tein siksi. Tunnarissa Kinalla oli todella hilpeä asenne ja se mokasi, eipä tuonut omaa. Oli niin innoissaan, että nappasi oman viereisen. Lähetin uudelleen ja nyt oli tarkkana, edelleen sama hilpeys kapuloille lähtiessä ja palautuksessa. Ruutua tein lätkällä, häiriömerkkejä matkalla. Meni suoraan ruutuun! Tarvinnee treenata ruutua tallilla olevien keltaisten merkkien kanssa, koska ne voi tuoda oman lisähaasteensa pikkuterrierille.

Perjantaina 3.10 käytiin lenkillä sääksillä Maijun kanssa ennen talvikauden ekoja treenejä. Nuorten koirien teho-ringin treenit alkoivat. Teemana oli seuruu ja/tai nouto. Me ehdittiin tekemään molempia. Seuruussa Maiju oli naksun kanssa taas takana. Seuruussa taas perä aukesi, käännyin vasemmalle ja se auttoi. Sitten loivaa ympyrää vasemmalle. Ei korjaantunut heti. Lopulta annoin koiralle merkin siitä, että tuollainen seuruu on hassua, pitää yrittää vähän paremmin. Mulla on aika paljon tekemistä sen suhteen, etten nipota. Kerroin vain, että palkkaa ei nyt tule ja on uusi mahdollisuus saada palkka jos tekee paremmin. Tämä toimi koska Suni oli kuulemma parempi. Ei tuo seuruu ole paska liike, mulla itselläni on vain paljon tekemistä sen kanssa. Maiju ehdotti myös, että rauhallinen palkkaus -> namit olisivat oiva juttu Sunille. Tekniikka kärsii jos vire on liian korkealla. Kontakti ei tipu ja vire on kivempi kun palkkaa ruoalla. Lelupalkkaa voi käyttää mm. aloituksissa ja jos seuraaminen alkaa tympimään koiraa. Ja tietty vaikeissa paikoissa jos keskittyminen on vaikeaa. Itse lähinnä olin huolissani siitä, että onko Sunin vire turhan alhainen jos palkkaan ruoalla. Ehkei mun tarvitse olla huolissaan, Suni ja Kina ovat kuitenkin niin erilaisia keskenään. Kinan virettä voi aina (ja pitää) nostaa eikä se juurikaan mokaa kun taas Sunin virettä pitää laskea jotta saan sen keskittymään. Ihanaa on kuitenkin treenata kahden erilaisen koiran kanssa koska opin itse koko aika enemmän ja enemmän.

Noutohommassa äänteli kun pääsi kapulalle, rauhallisesti käskin Sunin makuulle. Säälittelevästi kommentoin ettei tuollainen sovi ollenkaan. Muutaman kerran jouduin tekemään palautteenannon koska homma jatkui. Vikalla kerralla tajusi itsekin mokanneensa ja kävi maaten. Jes! Seuraavaksi olikin jo hiljaa ja keskittyneempi. Meidän piti tehdä erilaista treeniä, mutta lopulta päädyttiin palkkaamaan nostoista. Sählää noston kanssa, Sunilla on kiire kapulalle ja mun luokse mutta noston kanssa menee aikaa. Toimi muutaman toiston jälkeen. Hitsi, enpäs ole tähänkään kiinnittänyt huomiota.

Itseksemme tehtiin hyppyä, jääviä ja luoksetuloa. Hypyllä vahvistin alkuun lelupalkalla kun hyppäsi. Sitten vahvistin toppia ja lopulta tein koko liikkeen perusasentoon saakka. Jäävistä aloitettiin topilla, vahvistin pysymistä koska yhden kerran taisi liikauttaa yhtä tassuansa. Muuten seuruu oli vähän pinkeää, taas punki itseään eteen. Huomautin kiltisti että tuo ei sovi ja aloitin uudestaan, oli paljon parempi. Maahanmenoja vahvistin myös alkuun, pysymisen kanssa ei ole minkäänlaisia ongelmia. Haluan vain ripeät maahanmenot, sitä ne ei täysin ole mutta mulle nuo suoritukset kelpaavat tosi hyvin. Perusasentoon pomppas ihanasti ja reippaasti. Hyvä Suppis! Luoksetulossa perusasennot olivat huonoja, eipäs olla treenattu näitä. Pistin kiertämään ja siitä sivulle. Osa hyviä ja osa vähän huonompia. Tarvii muistaa ottaa treenilistalle. Huonot ei silleen olleet huonoja, mutta kun tiedän Sunin pystyvän parempaan. Takapää siis oli pikkuriikkisen vinossa joten niistä ei tullut palkkaa. Osa taas oli superhyviä kun pa oli heti suora. Kainalopalkka. Palkanodotus tässäkin tekee muuten varmaan sen, että menee vinkkeliin kun odottaa lelua. Tarviipas alkaa tekemään välillä myös namilla näitä.

Lopussa vielä koko porukalla paikkamakuu. Tarjoili itsekseen lepoa kun kerroin virittelysanaa liikkeeseen. 😀 Ainakin jotain on mennyt skäivärän päähän.. En katsonut aikaa ollenkaan, mutta kävin välillä piilossa aidan takana ja palkkaamassa pari kertaa makuun aikana. Perusasentoon annoin väärän käskyn, istuminen jäi tosi vajaaksi koska Suni ei ollut varma saako nousta. Tyhmä minä! Laitoin uudelleen makuuseen jonka jälkeen kävelin pois ja takaisin, sitten oikea käsky ja typy nousi salamana istumaan. Pitää varmaan kohta kirjoittaa joku muistilappu käskyille kun niitä alkaa jo olemaan.. 😉

Kiitos Maijulle hyvistä treeneistä ja vinkeistä, ihanaa kun aina voi imeä uutta tietoa kuin sieni ja vahvistaa vanhoja juttuja mitä olen jo unohtanut / en ole huomannut treenata vähään aikaan.

Sunnuntaina 5.10 sarankulman ja pirkkahallin hoodeilla. Ensiksi metsälenkille Maijun kanssa. Olipas kiva lenkki, muisteltiin (tai minä muistelin) vanhoja kun seurailin Maijun vanhimman koiran, Ukon touhuja. Tulee ihan Vilma mieleen Ukosta, vaikkei niissä samaa näköä olekaan muutakuin ehkä väri mutta silti.. ;'( Vanhuskoirat ovat jotenkin niin reppanoita ja mulle tulee tarve suojella niitä maailman pahuuksilta. Mummo ja pappakoirat ovat tärkeitä ja niitä ei koskaan saa unohtaa kodin nurkkiin pölyttymään, ne ovat varmasti onnellisia jos silloin tällöin pääsevät puuhaamaan jotain pientä. Ukkokin näytti koiratanssia Maijun kanssa enkä olisi uskonut samaksi koiraksi. Ukko oli aikas ihq. ❤

Ilta alkoi jo hämärtää ja Kinan kanssa tehtiin äkkiseltään parin toiston verran ruutua. Ei meinannut löytää, kävi pari häiriömerkkiä tsekkaamassa ja sitten päätyi ruutuun, muttei lätkälle. Ei tainnut nähdä sitä. Kehuin kuitenkin niistä, tehtiin loppuosa erikseen. Seuraamisen asenne oli kiva. Luoksetulossa oli jo pimeä, kun kutsuin Kinan luokse, se lähti tosi vaimeasti ja epäröiden. Meniköhän topin maahan ja oli tosi vaikeahkon oloinen. Ehkä Kinaa häiritsi se, ettei nähnyt mun naamanilmeitä?!? Uusiksi luoksetulo, toppiin annoin myös käsiavun. Kävin palkkaamassa. Sitten tunnaria, lähti pari kertaa haistelemaan maata vaikka ihan selkeästi näki missä kapulat ovat. Maijukin kävi vielä näyttämässä Kinalle, mutta eih.. Jouduin kutsumaan pois ja sitten uusiksi kapuloille. Lopulta löysi kapuloille ja toi mulle oman.

Sunille taasen kisamaisesti kolme liikettä putkeen (palkatta). Otin autosta Sunin ja rauhoittelin sitä käskyttämällä maahan ja palkkasin nameilla. Siitä toppiin, tuntui vähän pinkeältä. Oli lopulta ok, toppi oli kuulemma tosi hyvä. Pa super. Luoksetulossa minimatka, sekin oli kiva. Siitä maahanmenoon. Pakko oli katseella varmistaa että menihän se maaten, douh! Olishan Maiju sanonut jos ei olis mennyt maaten, tästä maneerista on päästävä eroon!! Nousi perusasentoon reippaasti. Sitten pikku lätinät ja kättely Maijun kanssa ja yhdessä autolle ja lelupalkalle. Olin kyllä hyvin tyytyväinen Suniin, se oli oikeasti kivaa. Kokeeseen ei ole pitkä matka tosin sosiaalista palkkaa pitää vielä treenata. Liikkeiden välissä mun mielestä oli vähän sitä mieltä, että nyt olisi lelun aika.. 😉

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s