Lauantaina 20.9.2014 korkkasimme Kinan kanssa VOI-luokan seuramme kotikisoissa. Koe oli samalla russeleiden ja bordereiden rotumestaruusskabailu. Kasvis Kirsikin tuli Kinkun äiti Safiirin kanssa kisaamaan. Olipas kiva nähdä pitkästä aikaa! Kina ja Safi on niin samanlaisia, omena ei ole kauas puusta pudonnut. Vertaistukea saan aina Kirsiltä ongelmaan kuin ongelmaan, äidin ja tyttären ongelmat ja hyvät puolet ovat hyvin samankaltaisia. 😉
Meillä kokeessa oli Riitta Räsänen tuomarina, hän oli kovin mukava ja antoi palautetta suorituksista. Alkuun epäilin, että palautteenanto on hieman pitkäveteinen mutta oman suorituksen aikana koin, että se oli meille hyvä juttu. Pystyin palkkaamaan Kinaa suoritusten välissä rapsutuksilla ja silittelyllä.
Hyppynouto 9,5
Ruutu 0
Seuraaminen 7
Luoksetulo 8,5
Liikkeestä istuminen 10
Tunnistusnouto 9,5
Kauko-ohjaus 5
Metallinouto 7,5
Paikkamakuu 9,5
Kokonaisvaikutus 8,5
230,5 pistettä (II-tulos), 3/6. Borderterriereiden tokomestaruus sija 2 VOI-luokassa.
Hyppynoudolla aloitettiin, Kinan oli tosi vaikea saada seuramme pientä puukapulaa suuhunsa kun siinä on maavara todella pieni. Perusasento pikkasen vino. Aika laimea vauhti.. Ruutua Kina ei löytänyt sitten millään, lähti oransseille tötteröille ja oli satavarma että ruutu on siellä missä Kinkku seisoo. Kiltti tuomari antoi luvan käydä näyttämässä missä ruutu oikeastaan on. Seuraamisessa jätätti. Alkoi vähän ahdistumaan. Vinoja perusasentoja.. 😦 Luoksetulo oli han hyvä paitsi että ohjaajalla on näössä vikaa. Pysäytin Kinan ennen aikojaan, heh. Ennakointia oli havaittavissa, mutta tämä menee kyllä ohjaajan piikkiin. Liikkeestä istumisessa seuruun asenne oli paljon kivempi ja istuminen ripeä. Katseella kyllä varmistin että menihän varmasti istumaan. Tunnarissa Kina ohitti oman vauhdilla ja etsi kyllä sitä omaa pitkään. Sitten kun tajusi että tosiaan, se ainoa kapula mitä ei kunnolla haistanut onkin se meidän oma. Pöljä lapsi, ei kuitenkaan paineistunut vaan jatkoi sinnikkäästi etsimistä. Kaukot olikin sitten ihan kamalat, Kina jäi niin jumiin Elinaan kun voi ja olla. Ei pystynyt tekemään vaihtoja ekalla käskyllä ja koomaili. Oikeasti meidän olisi pitänyt saada liikkeestä 0 koska yhteen vaihtoon annoin 3 käskyä. Voi kaukot, koska siihen saataisiin kiva asenne? Metallinoudossa tiputti kapulan suustaan (keskikokoinen) kun laippa osui hassusti maahan. Perusasennossakin korjaamisen varaa. Paikkamakuussa tarvitsi tuplakäskyn nousuun, tuomari ei kai kuullut tätä.. 😉
Positiivista oli se, että me saatiin se koe rämmittyä läpi. Eikä se ollut todellakaan niin kamalaa. Jotenkin rentouduin kun nollattiin ruutu, tiesin ettei ykköstä ole tulossa meille. Kinan asenne muuttui kivemmaksi sen jälkeen. Siirtymät oli vaikeita, Kinkku reppana näytti ihan siltä että sitä on hakattu. Kokeessa Kinan on vaikea tehdä perusasennot suorina vaikka treeneissä onnistuu. Motivaatiota on vaikea pitää yllä kun palkkaa ei heru liikkeiden välissä. Onneksi palkkautuu kuitenkin sosiaaliseen palkkaan hyvin.
Käytiin vielä Kirsin ja Safin kanssa lenkillä ja otin äidistä ja tyttärestä lopuksi kuvia. Onnea vielä Lauralle ja russeli Retulle komeasta ykköstuloksesta sekä russeleiden tokomestaruuden voitosta. 🙂 Bordereita ja russeleita oli ihan mukavasti ilmoittautunut kokeeseen, hienoa että muutkin jaksavat innostua terrierin kanssa tokoilusta!
Keksikää nyt joku mulle parempia otsikoita hei!! 😀
Tiistaina 23.9 tallilla. Sunille agia + Kinkulle tokoa. Kinalle ensiks hyppynoutoa, ongelmia alussa noston kanssa. Perusasennot suoria, vauhtinouto lopussa. Seuraamista ja askelsiirtymiä, suoria olivat. Kokeessa kaikki on vaikeempaa.
Sunille kujakeppejä, kolmas treenikerta. Vau! Umpikulmaa myös myös, muutaman kerran mokasi. Pituutta parilla palikalla, myös radan osana. Muutama rima 40cm, hyppäsi hyvin. Muuri medikorkeudella, tiputti palikat kertaalleen ja sen jälkeen vähän väisti. Palkkailin sitten pelkästä muurista.
Jos joku ihmettelee niin jättäydyin kepeillä tarkoituksella alkuun ja heitin vasta palkan kun oli mennyt kujan läpi. En halua että fokusoi pelkästään leluun, apparia kun ei ollut käytettävissä niin treenasin näin.
Keskiviikkona 24.9 tokoringin kanssa nekalassa. Kinan kanssa luoksetuloa ilman merkkejä, palkkasin topista, tosi hyvä! 🙂 Minna liikkuroi meille seuruuta, keskityin askelsiirtymiin ja paikallaan käännöksiin. Mokaili alkuun, 2 askelta eteen -> edisti. Vasemmalle käännöksessä ei ollut alkuun hereillä. Täyskäännös seis -> mokaili. Lähdin tosin aika ripeästi liikkeellä, Kina varmaan hämääntyi. Vasemmalle kaksi akselta -> perusasennot vinoja. Palkkailin kun oli suoria, paineistui ja ahdistui vähän kun huomautin nätisti että ei kelpaa, pitää yrittää paremmin. Tunnarissa kaksi riviä, oma eturivissä. Oli vaikea, ei heti tajunnut että ekan rivin kapulat pitää myös haistaa.
Sunin kanssa liikkuroitu luoksetulo, hyvä! Noudon kanssa hakkasin päätäni seinään, äänteli aika julmetusti. Oli kovin ylipinkeä. Hermostuin ja ajoin Sunin pois. Ei kovin hyvä juttu, tyhmä minä! Lopulta saatiin tehtyä ilman ääntelyä. Seuruussa pa’t vinoja. Perä aukee. Oli oikeasti aika huonoa seuruuta. Meni hermot, lopulta lähdin lenkille ja tein vielä pikkutreenit sen jälkeen. Nyt asenne oli parempi ja perusasennot suoria.
Torstaina 25.9 kotikentällä Maijun kanssa. Käytiin sitä ennen metsälenkillä meijän hoodeilla. Sunille noutoa. Haukkui. Kriteerit mietittävä uusiksi. Motivaatio kapulalle on suuri, sitä ei saa pilata. Jos Suni tekee pyytämäni asiat heiton jälkeen -> palkaksi pääsee noutamaan. Lopussa oikein hyvät kuunteluharjoitukset. Voisin tehdä niin että 1 x suora nouto, 2 x tehtävä ennen noutoa. Suni pitää kapulaa palkkana ja siksi palkanodotus nousee korkealle. Ei saa olla tahallaan ilkeä ja tuhma koiralle. Kriteerit pitää kertoa. Seuruussa Maiju oli taasen mun takana, perä aukee. Odottaa palkkaa. Maijulla naksu, naksautuksen jälkeen aukesi. Lopussa parempia toistoja. Mielentila saatava heti kohdilleen kun treenit alkaa, autosta päästessä ei lähdetä kaahottamaan vaan mennään yhdessä. Vaatia pitää ja jos ei toimi niin että Suppis on vapaana niin sitten remmissä. Saa rallattelulla itsensä vaan ylipinkeään mielentilaan. Kunpa aina muistaisi olla mustavalkoinen kaikessa. Oppia ikä kaikki!
Kinalle tunnari kahdella rivillä. Ei hämärästä johtuen meinannut löytää heti kapuloille. Oma kuitenkin löytyi suht pian kun löysi tiensä kapuloille. Iloinen ja vauhdikas palautus. Kaukoissa Maiju taas häiriköi, tuijotteli ja heilui. Kinkku ei koomannut. Lyhyeltä matkalta, palkkasin kaikki vaihdot. Treenattiin myös kaukojen jättöjä, kiva asenne. Juustopalkka! 🙂
Maantaina 29.9 Piiran tykö turkuun Anun kanssa. Olin varannut kaksi aikaa omille koirilleni, mutta tosiystävä luopuu omasta ajastaa että toisen koira pääsee hoitoon. Joten Suni jäi ilman hoitoaikaa kun Elli lähti tuuraamaan. Ensiksi hoidettiin Kina, Kinan vasen puoli (päältä katsottuna) heikompi. Rintarangassa jumia. Bot ja magneetti taas ahkeraan käyttöön. Plus b-vitamiinikuuri. L1 (lanneranka) jumia vasen puoli. L7 lukko. Liikkeet pitäisi oikeasti aina muistaa tehdä niin, että Kina on mun oikealla puolella. Homeopaattinen Arnica Montana olisi myös hyvä molemmille tytöille. Magneettia en ole käyttänyt ahkerasti tänä vuonna. Kina on taas pitkästä aikaa ollut huonossa kunnossa, viimeiset pari vuotta ovat olleet tosi loisteliaita.. Mutta nytten epäsymmetrisyyttä lihaksistossa. Kinalla myös paljon kuona-ainetta kropassa, varsinkin niskan nahka jää käteen, on paksua eikä kimmoisan tuntuista ja ohutta. Huono minä, nyt aloitin pari viikkoa sitten taas aktiivisesti magneetin käytön. Myös Sunilla.
Kinkun hoidon jälkeen lähdin lenkille Ellin ja Sunin kanssa. Elli parka sai olla remmissä koko aika. En viitsi ottaa riskiä kaverin koiran kanssa josko lähtisi vaikka huitelemaan riistan perään. Elli vaikutti välillä vähän närkästyneeltä kun ei päässyt juoksemaan, Suni sitten juoksi Ellinkin puolesta. Tunnin lenkin jälkeen Elli pääsi hoitoon ja Suni tsekattiin nopsaan (itseasiassa muuten Kinkun hoidon jälkeen). Sunilla lihaskireyttä rintarangassa -> vaikuttaa takapäähän ja takapäässä muistaakseni lukko. Elinalle mahdollisimman pian! Myös stressi voi kuormittaa Sunin kroppaa koska se oli tosi kireä. Suni oli muutenkin aika raskas Piiran luona. Stressasi ja läähätti, omalla energiallani en edesauttanut koiraa kun hermostuin itsekin. Olipa ihanat keskustelut Leenan kanssa. Hän osaa valita oikeat sanat, että ymmärrän asian jujun. Mun pitää itse harjoitella rauhoittumista ennenkuin voin vaatia sitä koiralta. Kinakin on nuorempana ollut sellainen rauhaton. Mä en vaan osaa kouluttaa koiriani oikein.. 😀 Onneksi olen saanut ystäviltä kullanarvoisia vinkkejä kuinka lähteä työstämään tätä eteenpäin. Sunilla on ihan hyvät hermot, mutta kun sen elämä on niin säätämistä suuntaan sun toiseen. Suni tekee kaiken aina täysillä ja unohtaa aina relata välillä. Kotonahan se makaa reporankana keskellä kämppää eikä välitäkkään mitä ympärillä tapahtuu. Tähän on tultava muutos, myönnän että olen ollut huono treenaamaan tätä puolta. Mielenpuolen jutut myös koiramaailmassa on todella mielenkiintoisia. Eihän Suni siis piippaa agilitykentän laidalla, eikä se huuda kun se näkee kiihkeän koiran radalla. Eikä tokossakaan, mutta se ei vaan osaa rauhoittua jos mä olen kauempana. Treeniä, tässä meille talvelle haaste. Ja roudata tuota elukkaa eri paikkoihin. Tehdä treeniä niin kauan kunnes sen mielikin rauhoittuu, hännästä näkee todella hyvin onko rento.
Keskiviikkona 1.10 niihamassa RC treeniä Sunille. Kina sai puuhata tunnarin ja ruudun verran, ei muuta. Piiran hoidon jälkeen pidän pari päivää täyslepoa mutta nämä kaksi liikettä ovat kuitenkin aika rauhallisia joten tein siksi. Tunnarissa Kinalla oli todella hilpeä asenne ja se mokasi, eipä tuonut omaa. Oli niin innoissaan, että nappasi oman viereisen. Lähetin uudelleen ja nyt oli tarkkana, edelleen sama hilpeys kapuloille lähtiessä ja palautuksessa. Ruutua tein lätkällä, häiriömerkkejä matkalla. Meni suoraan ruutuun! Tarvinnee treenata ruutua tallilla olevien keltaisten merkkien kanssa, koska ne voi tuoda oman lisähaasteensa pikkuterrierille.
Perjantaina 3.10 käytiin lenkillä sääksillä Maijun kanssa ennen talvikauden ekoja treenejä. Nuorten koirien teho-ringin treenit alkoivat. Teemana oli seuruu ja/tai nouto. Me ehdittiin tekemään molempia. Seuruussa Maiju oli naksun kanssa taas takana. Seuruussa taas perä aukesi, käännyin vasemmalle ja se auttoi. Sitten loivaa ympyrää vasemmalle. Ei korjaantunut heti. Lopulta annoin koiralle merkin siitä, että tuollainen seuruu on hassua, pitää yrittää vähän paremmin. Mulla on aika paljon tekemistä sen suhteen, etten nipota. Kerroin vain, että palkkaa ei nyt tule ja on uusi mahdollisuus saada palkka jos tekee paremmin. Tämä toimi koska Suni oli kuulemma parempi. Ei tuo seuruu ole paska liike, mulla itselläni on vain paljon tekemistä sen kanssa. Maiju ehdotti myös, että rauhallinen palkkaus -> namit olisivat oiva juttu Sunille. Tekniikka kärsii jos vire on liian korkealla. Kontakti ei tipu ja vire on kivempi kun palkkaa ruoalla. Lelupalkkaa voi käyttää mm. aloituksissa ja jos seuraaminen alkaa tympimään koiraa. Ja tietty vaikeissa paikoissa jos keskittyminen on vaikeaa. Itse lähinnä olin huolissani siitä, että onko Sunin vire turhan alhainen jos palkkaan ruoalla. Ehkei mun tarvitse olla huolissaan, Suni ja Kina ovat kuitenkin niin erilaisia keskenään. Kinan virettä voi aina (ja pitää) nostaa eikä se juurikaan mokaa kun taas Sunin virettä pitää laskea jotta saan sen keskittymään. Ihanaa on kuitenkin treenata kahden erilaisen koiran kanssa koska opin itse koko aika enemmän ja enemmän.
Noutohommassa äänteli kun pääsi kapulalle, rauhallisesti käskin Sunin makuulle. Säälittelevästi kommentoin ettei tuollainen sovi ollenkaan. Muutaman kerran jouduin tekemään palautteenannon koska homma jatkui. Vikalla kerralla tajusi itsekin mokanneensa ja kävi maaten. Jes! Seuraavaksi olikin jo hiljaa ja keskittyneempi. Meidän piti tehdä erilaista treeniä, mutta lopulta päädyttiin palkkaamaan nostoista. Sählää noston kanssa, Sunilla on kiire kapulalle ja mun luokse mutta noston kanssa menee aikaa. Toimi muutaman toiston jälkeen. Hitsi, enpäs ole tähänkään kiinnittänyt huomiota.
Itseksemme tehtiin hyppyä, jääviä ja luoksetuloa. Hypyllä vahvistin alkuun lelupalkalla kun hyppäsi. Sitten vahvistin toppia ja lopulta tein koko liikkeen perusasentoon saakka. Jäävistä aloitettiin topilla, vahvistin pysymistä koska yhden kerran taisi liikauttaa yhtä tassuansa. Muuten seuruu oli vähän pinkeää, taas punki itseään eteen. Huomautin kiltisti että tuo ei sovi ja aloitin uudestaan, oli paljon parempi. Maahanmenoja vahvistin myös alkuun, pysymisen kanssa ei ole minkäänlaisia ongelmia. Haluan vain ripeät maahanmenot, sitä ne ei täysin ole mutta mulle nuo suoritukset kelpaavat tosi hyvin. Perusasentoon pomppas ihanasti ja reippaasti. Hyvä Suppis! Luoksetulossa perusasennot olivat huonoja, eipäs olla treenattu näitä. Pistin kiertämään ja siitä sivulle. Osa hyviä ja osa vähän huonompia. Tarvii muistaa ottaa treenilistalle. Huonot ei silleen olleet huonoja, mutta kun tiedän Sunin pystyvän parempaan. Takapää siis oli pikkuriikkisen vinossa joten niistä ei tullut palkkaa. Osa taas oli superhyviä kun pa oli heti suora. Kainalopalkka. Palkanodotus tässäkin tekee muuten varmaan sen, että menee vinkkeliin kun odottaa lelua. Tarviipas alkaa tekemään välillä myös namilla näitä.
Lopussa vielä koko porukalla paikkamakuu. Tarjoili itsekseen lepoa kun kerroin virittelysanaa liikkeeseen. 😀 Ainakin jotain on mennyt skäivärän päähän.. En katsonut aikaa ollenkaan, mutta kävin välillä piilossa aidan takana ja palkkaamassa pari kertaa makuun aikana. Perusasentoon annoin väärän käskyn, istuminen jäi tosi vajaaksi koska Suni ei ollut varma saako nousta. Tyhmä minä! Laitoin uudelleen makuuseen jonka jälkeen kävelin pois ja takaisin, sitten oikea käsky ja typy nousi salamana istumaan. Pitää varmaan kohta kirjoittaa joku muistilappu käskyille kun niitä alkaa jo olemaan.. 😉
Kiitos Maijulle hyvistä treeneistä ja vinkeistä, ihanaa kun aina voi imeä uutta tietoa kuin sieni ja vahvistaa vanhoja juttuja mitä olen jo unohtanut / en ole huomannut treenata vähään aikaan.
Sunnuntaina 5.10 sarankulman ja pirkkahallin hoodeilla. Ensiksi metsälenkille Maijun kanssa. Olipas kiva lenkki, muisteltiin (tai minä muistelin) vanhoja kun seurailin Maijun vanhimman koiran, Ukon touhuja. Tulee ihan Vilma mieleen Ukosta, vaikkei niissä samaa näköä olekaan muutakuin ehkä väri mutta silti.. ;'( Vanhuskoirat ovat jotenkin niin reppanoita ja mulle tulee tarve suojella niitä maailman pahuuksilta. Mummo ja pappakoirat ovat tärkeitä ja niitä ei koskaan saa unohtaa kodin nurkkiin pölyttymään, ne ovat varmasti onnellisia jos silloin tällöin pääsevät puuhaamaan jotain pientä. Ukkokin näytti koiratanssia Maijun kanssa enkä olisi uskonut samaksi koiraksi. Ukko oli aikas ihq. ❤
Ilta alkoi jo hämärtää ja Kinan kanssa tehtiin äkkiseltään parin toiston verran ruutua. Ei meinannut löytää, kävi pari häiriömerkkiä tsekkaamassa ja sitten päätyi ruutuun, muttei lätkälle. Ei tainnut nähdä sitä. Kehuin kuitenkin niistä, tehtiin loppuosa erikseen. Seuraamisen asenne oli kiva. Luoksetulossa oli jo pimeä, kun kutsuin Kinan luokse, se lähti tosi vaimeasti ja epäröiden. Meniköhän topin maahan ja oli tosi vaikeahkon oloinen. Ehkä Kinaa häiritsi se, ettei nähnyt mun naamanilmeitä?!? Uusiksi luoksetulo, toppiin annoin myös käsiavun. Kävin palkkaamassa. Sitten tunnaria, lähti pari kertaa haistelemaan maata vaikka ihan selkeästi näki missä kapulat ovat. Maijukin kävi vielä näyttämässä Kinalle, mutta eih.. Jouduin kutsumaan pois ja sitten uusiksi kapuloille. Lopulta löysi kapuloille ja toi mulle oman.
Sunille taasen kisamaisesti kolme liikettä putkeen (palkatta). Otin autosta Sunin ja rauhoittelin sitä käskyttämällä maahan ja palkkasin nameilla. Siitä toppiin, tuntui vähän pinkeältä. Oli lopulta ok, toppi oli kuulemma tosi hyvä. Pa super. Luoksetulossa minimatka, sekin oli kiva. Siitä maahanmenoon. Pakko oli katseella varmistaa että menihän se maaten, douh! Olishan Maiju sanonut jos ei olis mennyt maaten, tästä maneerista on päästävä eroon!! Nousi perusasentoon reippaasti. Sitten pikku lätinät ja kättely Maijun kanssa ja yhdessä autolle ja lelupalkalle. Olin kyllä hyvin tyytyväinen Suniin, se oli oikeasti kivaa. Kokeeseen ei ole pitkä matka tosin sosiaalista palkkaa pitää vielä treenata. Liikkeiden välissä mun mielestä oli vähän sitä mieltä, että nyt olisi lelun aika.. 😉
Maanantaina 8.9 treenailtiin niihamassa. Sunille taasen RC treeniä ja Kinkun kanssa tokoa.
Ensiksi metallinouto, hyvä! Kivalla vauhdilla palautti! Siitä sitten ruutuun, ei mennyt taaskaan maahan kun vasta toisella käskyllä. Kehuin ja pyysin pois. Uusiksi ruutuun lätkälle, meni maahan ekalla käskyllä joten kävin palkkaamassa. Siitä loppuosaan, lähti seuraamaan vasta tokalla käskyllä. Huoh. Otin loppuosan uusiksi ja nyt oli skarppina. Sitten tunnarin vuoro, lähti vasta ehkäpä neljännellä käskyllä kapuloille. Ei vaan pysty hahmottamaan tai näkemään jos tunnari on maassa valmiina. Lähti lopulta kapuloille ja löysi oman. Epävarmuus loistaa! Sitten taas ruutuun joka oli hyvä, sitten tunnariin (eri suunnasta), ei taaskaan hahmota. Lähti vasta tuplakäskyllä. Oma löytyi lopulta, mutta Kinkku oli siinä kohtaa jo kovin epävarma.. Voihan kökkö..
Tiistaina 9.9 tallilla. Inspiroiduin tokokokeen jälkeen treenaamaan. Oltiin päivällä käyty 2 x 1h metsälenkit ja vähän epäilin että tytöt on puhki, mutta olin väärässä!
Kinkun asenne oli jotain ihan huikeeta. ❤ Se oli niin onnessaan kun pääsi töihin ja näytti hirmuisen hyvän tokoasenteensa pitkästä aikaa. Aloitettiin luoksetulolla. Lähti tule-käskyllä luokse mutta kaahasi tunnarikapuloille, homma siis alusta. Palkkasin topin jälkeen maahanmenon koska oli vallan pätevä. Tunnarin olin tosiaan tehnyt valmiiksi. Kinkku näki selkeästi kapulat mutta lähti mun selän taakse lätkälle (jonka laitoin valmiiksi merkkitreeniä varten). Hahah! 😀 Pyysin uudestaan liki josta käsky kapuloille. Lähti iloisesti ja nopeasti löysi oman. Hyppynouto oli tosi siisti, heitin kapulan suhteellisen lähelle. Peruasento oli oikein hyvä. Merkkitreeniä alustan kera, voi Kinkku kun se on niin yksinkertainen. Sen mielestä edelleen merkille pitää läsäyttää molemmat etutassut. Hih. Aion jatkaa merkkitreeniä lätkälle että neiti pienokainen ymmärtää ettei merkkiä kuulu läiskiä. Vaikka kerroin sille vähän semi-negatiiviseen sävyyn ettei merkkiä kuulu läiskiä niin hilpeä asenne pysyi silti. Kaukoja treenailtiin ensiksi läheltä, oli niin intopiukeena että lähti vähän lapasesta. Tarvitsee vielä apua kaukoissa vaihtoihin. Istu-seiso + maahan-seiso + maahan-istu toimii hyvin mutta muut vaihdot ovat hankalia. Mä ajattelin, etten puutu liikaa vaan annan tehdä millä tekniikalla tahansa kunhan vaan tekee. 🙂 Seuruussa aloitettiin pakilla, pari kertaa ponnas mun jalasta vauhtia. En palkannut luonnollisestikaan näistä ja skarppas. Siitä sitten suoriltaan pidempää seuruupätkää, tuntui aika kivalta. Juoksusta pysähdys oli tosi hyvä. Sitten hypättiin ohjatun suuntiin. Ei olla tehty tosi pitkiin aikoihin. Lähetin merkiltä (nami-alustat samassa linjassa kuin merkki) molempiin suuntiin vaihdellen. Alkuun oli tosi epävarma, mutta en hermostunut ollenkaan ja lopulta Kina oli suhteellisen itsevarma. Lopuksi kokeilin laittaa kapulan siihen suuntaan mistä halusin noutavan. Lähti noutamaan, palkkasin vauhdista. Ehkä mun tarvii ottaa tää ohjattu nouto to do -listalle. Josko me joskus päästäisiin korkkaamaan myös evl. Ensiksi tosin pitää se voittajan ykkönen saada ja siihen voi mennä tovi.. 😉
Suni aloitti hypyllä, loikki muutamia kertoja itsekseen.. Oli vähän intopiukeena. Kerroin kyllä kiltisti, että edelleen ohjeita pitää kuunnella. Tein pari kertaa kisanomaisesti, palkkasin ekalla kerralla topin mennessäni Sunin viereen. Tokalla kerralla perusasentoon. Noudossa hinkattiin niin, että käskytin maahan ja seuraamaan. On edelleen hirveän kiinni kapulassa, mutta odottaa kuitenkin lupaa lähteä noutamaan. Nämä treenit jatkuu, haluan sen mielentilan että on kuulolla mutta pystyy lopulta noutamaan. Merkkiä lätkän kanssa, ei tajua. Joko mä oon tosi huono koutsi tai jotain kun tämä on molemmilla koirilla ongelma. Seuruussa alkuun yhtä-kahta askelta. Edisti. Lopulta korjasi niin, että pa oikealla kohdalla. Oikealle käännökset hyviä ja tiiviitä. Vasen vaatii edelleen imutusta, että saan siitä sopivan tiiviin. Tein saman pätkän uudestaan ilman välipalkkaa, sehän onnistui! Ei se seuraaminen oikeasti ole Sunin kanssa niin kamalaa. Kisanomaisesti jäävistä toppi ja maahanmeno. Alkaa molemmat olemaan kisavalmiita! Olipas kivat treenit, oma asenne oli kohdillaan ja koirien myöskin. Kina toimi paljon paremmin kun sai sivusta seurata kun aloitin Sunin kanssa treenit.
Torstaina 11.9 hakametsässä tokoringin kanssa.
Sunille noutoa liikkuroituna. Nyt itse mokasin alkuun, sanoin sille pakkia (peruutuskäsky) vaikka Sunille se on peru.. Hups. Ryntäsi kapulalle josta moitin hiukan. Lopulta teki oikein kun annoin oikeat käskytkin. 😉 Päästin noutamaan lopuksi, vauhdikas!
Liikkeiden aloituksia liikkuroituna. Suni ei ollut näissä niin hyvä mitä se voisi olla, katse vähän haahuili ja perusasennot jäi vähän liian taakse. Korjailin sitten niitä. Muuten oli kuulolla, mutta vähän oudohko. Lepo -häiriköintiä, hitto että oli vaikeeta! Lentävät lelut ja kapulat oli pahoja, pää pysyi maassa mutta leuka tuppasi vähän liikkumaan. Pahin oli vieressä maata laahaava liikkuva lelu. Kävin välillä palkkaamassa kun pää pysyi paikalla. Mielestäni suoriutui tehtävästä kohtuuhyvin, ei me koskaan aiemmin olla tehty näin pahaa häiriköintiä appareiden kanssa..
Kinalle tunnari (Minna liikkuroi). Ok! Annoin istumiseen käskyn kun käännyin. Kapulalle lähti vähän epävarmasti mutta tarkalla nenulla oma löytyi. Luoksetulossa lähti vasta tokalla tule-käskyllä. Muuten mainio ja häiriötä oli paljon. Tein alun uusiksi ja palkkasin heti kun lähti ekalla käskyllä liikkeelle. Ruutu ok, loppuosan seuruussa tuli väärälle puolelle hienosti seuraamaan. Wtf? 😀 Otin loppuosan uusiksi, nyt oli hyvä. Minna liikkuroi kaukoja, yhdessä vaihdossa (en muista enään mikä) tarvi useamman käskyn. Muuten ihan kiva asenne, ei kauheasti koomaillut.
Viikonloppuna koirat huili kun hihnanpää makasi kuumeisena sohvalla.. 😛 Maanantaina 15.9 meillä kävi koirahierojaksi opiskeleva Katja. Molemmilla koirilla takapäässä vähän kireyttä ja Kinalla lantionseudulla jumia. Katsotaan mitä Piira sanoo parin viikon päästä.
Torstaina 18.9 multsussa Maijun kanssa. Viikon lepotauon jälkeen oli pakko päästä treenaamaan tulevan viikonlopun koetta varten. Tein Kinan kanssa kisamaisen setin. Ruutu ok, löysi sinne kivasti. Luoksetulossa istui topin. Seuruu kai muistaakseni ok, pari perusasentoa kai vinoja. Liikkeestä istuminen ja tunnari ok. Kaukoissa ahdistui kovasti, niinkin kovasti että lähti Maijun sivulle.. Otin uusiks ja sitten pystyi tekemään hommia, mutta tarvitsi taas tuplakäskyjä vaihtoihin. Voi kaukot.. Muuten ihan jees setti, palkkasin herkkupalkalla autolla. Näillä eväillä kokeeseen! Sunin kanssa halusin puuhata jotain vaikka tiesin että motivaatio on alhainen, ei olisi pitänyt treenata yhtään mitään kun palo käpy. Leikin sitten Sunin kanssa ja meidän treenit olivatkin siinä. Ei jaksanut keskittyä kun viikonlopun koe on mielessä Kinkun kanssa.. 🙂
Perjantaina 19.9 hakametsässä nuorten koirien teho-ringin kanssa. Kinkulle luoksetulo, tunnari ja ruutu. Luoksetulo tehtiin iteksemme, hyvä! Tunnari liikkuroituna, lähti reippaasti kapuloille. Ruudussa korkeat merkit (ei varmaan olla koskaan aiemmin treenattu sellaisilla) eikä Kinkku löytänyt sinne, eksyi jonkun roskan luokse matkalla. Huoh. Kävin palkkaamassa ruutuun kun avustuksen kera sinne löysi. Uusiksi ruutu jolloin tais onnistua ihan hyvin. Kaukoja tehtiin niin, että joku vaan heilui vieressä. Ei jäänyt kovin pahasti kiinni, mutta koomaa edelleen liikkurista ja häiriöistä.
Sunin kanssa noudon aloituksia. Ei meinannut malttaa odottaa käskyjä. Lopulta pääsi noutamaan. Liikkeestä maahanmenoa, ei mennyt aluksi maaten. Itseksemme tolpankiertoja + sivulletuloja. Tein aika vaikeita kulmia Sunille, mutta Suppis kykeni tekemään aikalailla joka kerta suorat perusasennot. 🙂
Lauantaina 20.9 Kinkulle eka VOI-luokan koe, tästä oma postaus jossain kohtaa 🙂
Sunnuntaina 21.9 tokot tallilla, siitä lenkille Maijun kanssa + tokoilua sarankulmassa. Tallilla ehdin ottamaan Sunille hyppyä, hyppi aluksi onnellisesti itsekseen. Kerran liikahti kun oli topissa, autoin ja palkkasin. Liikkeestä seisominen, luoksetulo + maahanmeno palkatta. Jouduin tekemään maahanmenon uusiksi ja sitten palkka. Hyppy myös kisanomaisesti.
Sitten lenkille Maijun kanssa. Pikkutokot parkkiksen vieressä nurtsilla. Kinalle tunnari, kaukot ja metallinouto. Tunnarissa oma etureunassa (kello), nyt haistoi heti senkin ja palautti kivasti. Kaukoissa pyysin Maijua häiriköimään, Maiju tuijotti Kinaa ja Kinkku jäi kyllä täysin kiinni Maijuun. 😀 Saatiin lopulta onnistumaan vaihtoja ja kävin palkkaamassa. Kina liikkui tosi paljon eteen joten takapalkka olis poikaa. Metalli oli ok! Treeniä vaan kaukoihin, ei tässä itku auta markkinoilla.
Sunille seuruuta, lelu kainalossa. Pyysin Maijua hengaamaan mun takana. Perse kyllä aukesi kovin upeasti ulos. Näytti myös siltä että painaa. Otin lelun taskuun – > seuruu näytti huomattavasti järkevämmältä. Lelupalkalla on turhan into piukeena ja palkan odotusarvo on suuri. Hmm.. Maiju heitti ilmoille, että voisi tehdä vasemmalle käännöksiä kun painaa. Sitten tunnariin, halusin näyttää millainen se on nyt. Oma + kasa vieressä metrin päässä. Mä seisoin lähellä omaa, Suni lähti käskystä vetämään paskarallia. Rauhoittelee itseään juoksentelemalla ja sitten vasta keskittyy. Oman bongasi mun mielestä kyllä vahingossa. Heitin oma kasan joukkoon ja annoin käskyn. Taas kaahotti hetken aikaa kunnes löysi kapuloille ja löysi vielä oman vaikka tuntui olevan aika ylipiukeessa vireessä. Kerroin Maijulle etten ole tyytyväinen Sunin mielentilaan. Haluan että tunnarissa se oikea moodi saadaan heti päälle eikä vasta hetken päästä. En pidä siitä, että tuo pörrö juoksentelee ja sitten vasta muistaa että ”hei mullahan tais olla joku juttu kesken”.. Noh, tästähän sitten alkoikin mukavat keskustelut Sunin rauhoittumisesta.. 😉 Mun pitää alkaa tosissaan miettimään miten mä sen hommiin päästän, ennen tunnaria olisi hyvä tehdä jotain vaativaa ja sellaista juttua missä joutuu keskittymään. Esim. pötköttelyä namihäiriöillä (luopuminen namista, namit maassa), luopumista niin että Suni on vaikka sivulla ja tyrkyttää namia. Niin, että jotenkin sen mielentilan saisi jo valmiiksi rauhalliseksi kun lähdetään tekemään tunnaria. Odottaessaan läähätti ja vaikutti stressaantuneelta. Maiju ehdotti, että laittaisi Sunin alkuun remmiin ettei tuota päätön kana-juoksentelua tulisi enään. Vallan kelpo vinkki, kokeillaan! 🙂
Sunnuntaina 31.8 treenailtiin niihamassa. Sunille RC treeniä ja Kinalle tokoa.
Ensiks paikkamakuu parin muun koiran kanssa. Oli pirulainen noussut istumaan ehkäpä n. 3min jälkeen. Huhhuh! Kävin antamassa suhteellisen kivasti rumaa palautetta, loppuajan makasi kyllä maassa. Eipä noussut kuin vasta tuplakäskyllä istumaan. 😦 Tein uudelleen tosi lyhyen paikkamakuun, jätin koiran ja palasin lähestulkoon heti sivulle. Nousu oli nyt ok! Luoksetulo liikkuroituna, aika hidas mutta kaikki muuten ok. Olin rakentanut Kinalle ruudun valmiiksi ja tunnarikapulat kauemmas oikealle. Ennen ruutua tehtiin metallinouto. Sitten käskytin ruutuun ensiksi vähän hetsattuani, lähti sitten tunnaririvistön luokse ja toi vielä oman! 😀 Sama homma uusiksi, hakee katseellaan ruutua mutta lähti taas tunnarille. Huomautin kiltisti, että ohjeita pitää kuunnella. Lopulta Kina lähti tosi huonolla vauhdilla ruutuun lätkälle. Ruudussa meni vasta tuplakäskyllä maaten. Loppuosa ok, siitä metallinoutoon ja tunnariin, ei lähtenyt kuin vasta tuplakäskyllä kapuloille. Lähti löysällä laukalla, oma löytyi. Tehtiin vielä lopuksi ruutua, palkkasin wuballa heittämällä heti kun meni maaten. Kinkulla oli tänään vähän löysä asenne työntekoon, liikaa treeniä?
Tiistaina 2.9 pirkkahallilla Maijun kanssa. Käytiin ensiks metsälenkillä siellä suunnalla. Suni juoksi, löysi ihanan lutakon missä lutrasi hetken aikaa.. 🙂
Kinalle liikkuroituna ruutu, tunnari + liikkeestä istuminen. Ruutu oli laiska, lähti taas epävarmasti liikkeelle. Loppuosan seuruupätkä ei niin kovin hyvä, jouduin katseella ja muistaakseni tuplakäskyllä varmistamaan että tulee varmasti mukaan. Tunnari ok, nousi taas seisomaan kun käännyin. Alusta koko homma, annoin istu-käskyn ennenkuin käännyin. Löysi oman, en muista millä vauhdilla palautti. Sitten vielä ruutua, yritin hetsata mutta lähti edelleen samalla vauhdilla sinne kuin aiemmin. Palkkasin lelulla. Treenien lopuksi vielä paikkamakuu ja -istuminen. Makuussa nousi taas tuplakäskyllä ylös.
Sunille toppia ja noutoa. Toppi oli ok, otin perusasentoon, pomppas taaemmas. Eka kerta kenties kun otin perusasentoon? 😀 Noutoon kyselin Maijulta mielipidettä, kannattaako liialliseen kyyläämiseen puuttua. No mä puutuin, heitin kapulan ja käskin seurata. Eipä lähtenyt liikkeelle, vaati käsiavun ja toisen käskyn. Suni oli todella hämillään, päästin lopulta noutamaan sen jälkeen kun olin puuttunut ääntelyyn. Maiju sanoi, että tuo-käsky voisi olla vähän hillitympi. 😉 Jos myös itse olen epävarma -> heijastuu Suniin niin, että se ääntelee.
Perjantaina 5.9 niihamassa Maiju, Marken ja Sirpan kanssa. Näin muuten pitkästä aikaa Amaa, sain tehdä Aman kanssa merkinkiertoa. Ihana odottava ilme pilkahti esiin ja oli ihqua leikkiä räsyllä. ❤
Kinalle hyppynouto. Heitin kapulan tosi pitkälle, Maiju ehdotti lyhyempää matkaa. Pakko myöntää etten ole juurikaan ajatellut heiton pituutta, ehkä lyhyempi matkakin olisi parempi. 😉 Mulla on asennevamma seuraamisen suhteen, kun tekee liikkuroitua seuraamista -> mä koomailen -> Kina alkaa koomailemaan. Maiju päätti sitten seurauttaa mua pitkähkön pätkän verran ilman koiraa. Samoja ongelmia tuli esiin, täyskäännöksissä jätätän ja alan kyttäämään että tuleehan Kinakin mukana, pää laskee alas hyvin helposti vaikka yritän kulkea ns. rinta rottingilla. Sitten koira messiin ja seuraamiseen. Maiju huuteli kun sain palkata. Kina koomaili jossain kohdin, mutta silloin munkin asenne oli huono. Sellainen, että en usko siihen. Tehtiin käännöksiä ja askelsiirtymiä. Sain myös vinkkiä käännöksiin (paikallaan), olen huomaamattani tehnyt vasuriin käännöksen vähän turhan löysästi. Jokunen perusasento oli vino, muuten seuraaminen tuntui pääosin ihan kivalta. Ainiin, yhdessä vasemmalle käännöksessä jyräsin vähän Kinan päälle, ei ottanut itseensä. Kina ei vaan yksinkertaisesti ollut hereillä.
Luoksetuloa, voi jehna. Se vasta olikin tosi huono. Lähti vasta tokalla käskyllä liikkeelle, vauhti oli niin kamalan surkea että tein läpijuoksun. Tokalla toistolla maahanmenon sijasta istumaan. Tunnarissa nousi seisomaan kun käännyin. Uusiks sama homma, annoin istu -käskyn ennen kääntymistä. Tarviipas tsekata sääntökirjaa, onko siis sallittua antaa lisäkäsky kääntymistä ennen?!? Ruutu oli surkea (ei lätkää). Lähti täysin eri suuntaan, ei kuunnellut käskyjä mutta lopulta löysi itsensä ruutuun mutta ei reagoinut top -käskyyn. Alkoi mennä hermo ja Kina vaistosi sen. Otin aika monta kertaa uusiksi. Otti takuulla itseensä kun vielä nipotin siitä, että ruudussa pitää mennä maahan sillä ekalla käskyllä. Hyi mua. Loppuosaa ei enään tehty kun itse ruutua jouduttiin hinkkaamaan.
Sunille hyppyä. Ensiksi jäi kiinni Maijuun (jolla pallo). Maiju seisoi hypyn vieressä, ideana oli se että ei saa jäädä appariin kiinni vaikka se ihq pallo onkin jollain muulla kuin mulla. Sirpa heitti Pipalle kapulaa kauempana ja Suni perkele ryntäsi kapulalle. Ensimmäinen kerta kun lähtee mun luota johonkin muualle. Nouto on aika vahva juttu Sunille näköjään. Puutuin tuohon aika rumasti joka heijastui sitten hyppyyn. En saanut tehtyä kisanomaisesti ollenkaan kun tarvitsi tuplakäskyä ja käsiapua hyppäämiseen. Lopulta se onnistui. Hitto kun olin typerä, Suni on nuori eikä sen toimintaan tarvitsisi puuttua niin rumilla sanoilla vaan pieni säälivä höpöttelykin riittäisi.
Seuruuta liikkuroituna. Käännöksissä ei käytä takapäätään kunnolla. Kontakti oli hyvä, mutta paikka vähän väljä. Maiju vinkkas, että voin tehdä pidempääkin pätkää, ei Suni mene siitä rikki. Maijukin kokeili Sunin kanssa seuruuta, välillä haikaili mun perään mutta pätkittäin näytti aika kivalle. Kerroin Maijulle, että mua ahdistaa seuraaminen Sunin kanssa. Kinan seuruu ahdistaa mua ja se heijastuu tekemiseen Sunin kanssa. Mun pitäisi saada seuruusta kiva liike, mutta jotenkin mua vaan ärsyttää treenata koko liikettä. Pitäisi tehdä jo pidempää pätkää, mutta jotenkin jumitan pienissä pätkissä. En myöskään ole osannut hakea oikeanlaista viretilaa seuruuseen. Tai olen, mutta en jaksa virittää Sunia. Sunin vire tarvii mun silmään olla inasen liian korkea kuin matala, mutta ei niin korkea että painaa / poikittaa. Mun pitäisi uskoa että tämä koira jaksaa treenata ja paljon, olen edelleen jotenkin siinä pentu/junnuvaiheessa kiinni ja mietin että jos ylitreenaan. Suni on kuitenkin ns. työkoira eikä terrieri. On noissa kahdessa koirassa ihan älyttömästi eroja, kaikki Kinan ongelmat heijastuvat mun omaan motivaatioon treenata asioita. Kuten nouto, mua ärsyttää opettaa pitoa ja silloin kun Kina treenasi niitä niin taisin hakata päätäni seinään, sama homma Sunin kanssa. Myöskin kaukot, en pidä niistä ja siksi Sunikaan ei tee niitä. Tosin.. Olen alkanut miettimään josko opettaisi kaukojen vaihdot Suppikselle niin että etupää pysyy paikoillaan.. Hmm..
Lauantaina 6.9 niihamassa, Sunille vähän tokoa + RC treenit ja Kinkulle tokoa
Kinalle ensiksi luoksetulo, palkkasin topin ja maahanmenot erikseen + vauhtipalkalla loppuosa. Aikas kiva! Tunnarin olin tehnyt valmiiksi, hakee katseellaan kapuloille mutta tuskin näkee niitä monen metrin päästä. Lähti ekalla käskyllä seilaamaan, ei löydä kapuloille ja tulee takaisin. Treenasin myös sitä, että kun mä käännyn -> Kina istuu paikallaan -> palkkasin. Oma löytyi muutaman toiston verran. Toisen taisin palkata vauhdista.
Sunille pienesti tokoa ennen juoksaritreenejä. Noutoa. En päästänyt kapulanheiton jälkeen noutamaan vaan käännyin vasemmalla liki-käskyn avustamana. Muutaman kerran ryysi kapulalle, lopulta kuunteli ohjeita. Päästin noutamaan kun oli kuulolla tehtävässä. Suu pysyi kiinni eikä sammakoita tullut. Lepoa erilaisillä häiriöillä, heittelin leluja, nameja ja noutokapulaa + tunnaripalikkaa Sunin lähellä. Noutokapula oli paha, vilkuili mutta pää pysyi maassa. Kävin oikein härnäämässä ja heitin suoraan eteenpäin ja poikittain naaman edestä. Jihuu! Kyllä se paikkamakuu edistyy joka kerta kun vaan jaksaisi treenata! 😉 Kontaktihäiriötä tehtiin taas lelulla, vasemmassa kädessä heiluttelin raatolelua ja oikeassa taisi olla naksu ja nameja. Nyt oli aikas skarppina, ei edes tahtonut vasemman käden lelua suuhunsa kun keskittyi niin kovasti tehtävään.
Tällä viikolla ollaan oltu ahkeria, ollaan treenattu agilityä sekä tokoa.
Keskiviikkona tallilla.
Kinalle hyppynouto, lähti vähän laiskasti ekalla kerralla. Tein toisella kerralla vauhtinoutona. Kisamaisesti putkeen liikkeestä istuminen, tunnari, liikkeestä istuminen, luoksetulo. Liikkeestä istuminen sujuu tosi hyvin, tunnari oli rivi ja oma löytyi suht nopsaan. Luoksetulossa tarvitsi kaksi maahanmenoon käskyä, oli selkeästi sitä mieltä että toppi kuului tehdä. Otin uudestaan topista maahan ja palkkasin. Ihan kiva mielentila vaikka palkkaa liikkeiden välissä ei herunutkaan. Tauon jälkeen seuruuta, pakki sujuu jo jotenkuten. Huonosta kropanhallinnasta johtuen Kina ei pysty pakittamaan suorassa vaan koukkaa. Se käy mulle hyvin kunhan ei nojaa mun jalkoihin. Oikealle ja vasemmalle ne pari askelta on helppoja, perusasento pysyy suorana. Paikallaan kääntymisiä, jotkut pa’t vinoja, huomautin ja paransi. Itse seuruu oli ihan kivan tuntuista, se ei ole sellaista intensiivistä ja niin iloista mitä mä tykkäisin sen olevan mutta kunhan kontakti pysyy ja häntä kuitenkin heiluu niin se on Kinkulta hyvä suoritus.
Sunille hyppyä, possu varasti hypylle kerran. Kolautti itsensä (3 lautaa) ja alkoi vähän epäröimään, palkkasin pallolla pari hyppyä ilman toppia. Tehtiin myös kisamaisesti hyppyä, edelleenkään en ottanut perusasentoon. Pitäisköhän jo kohta kokeilla? 😉 Seuruussa oli vähän laiska ja siksi teinkin ihan lyhyitä pätkiä. Noutoa vaihteeksi muovikapulalla (puinen jossain jemma -nimisessä paikassa), tarjoaa sivulletuloa liki-käskyn vahvistamana, mutta edelleen kapula tippuu herkästi. Mä varmaan hakkaan päätäni seinään niin kauan kunnes treenaan sen pidon valmiiksi. Ainiin, palkkasin myös aloituksista taasen. Jää niin kyylänä kapulaan kiinni, mutta tarjoaa aika nopsaan kontaktia. En huolestu, lupaan!
Torstaina Hannan kanssa tallille aksaamaan.
Sunille kujakeppejä, suora linja. Hieno pörrö! Treenattiin vasta tokaa kertaa kujalla, hakee ”väärältä” puolelta eli umpikulman aloituksen hyvin. Vau! Etenee vaikkei lelua olekaan edessä. Jihuu! Serpentiiniä, perseilijä kaahottaa hyppyjen ohi vaikka vahvistin päällejuoksukäteen tulemista. Ärähdin neidille ettei voi juosta kuola poskella ihan minne sattuu. Jopas alkoi toimimaan. Treenattiin neljällä hypyllä molemmat suunnat. Vasen puoli tuntui helpommalta. Saksalaista yhdellä hypyllä. Vaatii paljon vahvistamista, ei meinaa kestää sitä että mun liike jatkuu. Ei päästy hyppyä pidemmälle kun treenasin vain muutaman kerran molemmilta puolilta. Lopuksi pussia, tein lopulta yksin kun en malttanut odottaa Hannaa jeesimään. 😀 Tein silleen, että lähetin Sunin pussiin ja pidin itse kangasta ylhäällä. Muutamia toistoja, lopulta kangas oli melkein maassa.. Sunilla oli ehkä maailman hienoin päivä kun näki pitkän tauon jälkeen äitinsä Mingon ja Hannan. 😉
Perjantaina turtolassa tokoilemassa Millin ja Marjan kanssa (joka ehti olla vain vähän aikaa).
Milli liikkuroi mulle ja Sunille jäävistä seisomisen ja luoksetulon. Jouduin taas aluksi muistuttelemaan mitä toppi tarkoittaa, Sunilla meinasi mennä kuppi nurin. Oli sen verran intopinkeenä, ärähdin sille ääntelystä. Toppi oli ok, ei ottanut häiriötä käskytyksistä. Ainiin, ekalla kerralla Suni jätätti seuruussa ja musta tuntui että vilkuili muualle. Huomautin tästä, tosin voi olla että märällä nurtsilla oli vaikutuksensa. Luoksetulo oli priima, tuli vauhdilla (ei törmännyt jalkaan) ja suora pa. Seuruussa tein pienen pätkän alkuun, ei niin kovin hyvä. Palkkasin aloitukset pariin otteeseen. Lopulta hieman pidempi pätkä.
Kina sai tehdä kisanomaisesti liikkuroituna metallinoudon,ekalla kerralla jäi nuuskimaan maata eikä meinannut nostaa kapulaa, huomautin. Toinen toisto ihan ok. Ei mennyt reippaalla laukalla. Kinan on vaikea erottaa nurtsin joukosta kapuloita. Perusasento hiukan vinkkelissä ja roikotti kapulaa suussaan. Siitä liikkeestä istumiseen, hyvä! Sitten tunnariin, laitettiin se nurmen läpi kulkevalle polulle. Lähti epävarmasti liikkeelle, löysi oman ja lähti palauttamaan löysällä laukalla. Palkkasin suoraan vauhdista kun selkeästi oli hiukan epävarma.
Lauantaina TamSKin tokovalkkujen kouluttaman ryhmän näyttökoe. Hakijoita oli yli 40 ja paikkoja tais olla tarjolla 16. Heheh, katsellaan kuinka käy!
Käytin Sunia pienesti lenkillä ennen puuhailuja. Tein itsekseni vähän seuraamista, noutoa, luoksetuloa ja toppia. Suni on vähän turhan korkeassa vireessä, se ilmeni rauhattomuutena ja säätämisenä. Se oli jotenkin hämillään suuresta koirapaljoudesta, huomaa että ollaan kesällä treenattu lähestulkoon kahdestaan. Ennen kehäänmenoa lepuutin hieman, mutta ei selkeästi rentoutunut. Kati teki luoksepäästävyyden, Suni pomppas innoissaan katsomaan. En jaksanut puuttua.
Seuruupätkä tehtiin ilman liikkurointia. Lähti ihan kivasti seuraamaan, eka perusasento hyvä. Täyskäännöksessä levähti ja jäin ihmettelemään että minne jäi. Vika perusasento jäi liian taakse, korjasin käsitargetilla. Teen aina liikkeiden alussa käsikosketuksen, korjaa ryhtiään paremmaksi ja on kuulolla tehtävässä. Sitten seuraavaksi nouto, voi video. Äänteli kaksi kertaa!!! Otti kontaktin kapulanheiton jälkeen vaikka mun mielestä hytkyi lupaa odottaen. Muiden silmään ei varmaan näytä yhtään niin pahalta, mutta ei siitä kaukana ole se mielentila että varastaa. Korkessa vireessä pysyy kuulolla, mutta on turhan ylipinkeä. Kun annoin tuo-käskyn, äännähti jotain ja kapulan luokse päästyään suusta pääsi jotain mur-tyylistä. Ja mun suusta spontaanisti ”voi perse”. Olisi pitänyt puuttua eikä todellakaan palkata tuosta suorituksesta, ei tää liike mene tosiaankaan pilalle mutta.. Ääh, olisinpas tajunnut ottaa noudon uudestaan. Lopuksi liikkuroituna luoksetulo. Reippaalla vauhdilla luokse, vähän pelkäsin että tuleeko päin mutta ei vaan suoraan sivulle. Perusasento näytti suhteellisen suoralta. Itse jännitin tilaisuudessa, oli äärettömän hyvää treeniä mulle ja Sunille vaikkei ryhmään päästäisikään. Huomaa, että kun jännitän, se tarttuu Suniin. Se tarttuu sellaisella positiivisen ärsyttävällä tavalla. Ylivireytenä. Mua itseäni ahdistaa koemainen seuruu kun Kinaa saa vähän aina odottaa. Pitäisi vaan luottaa Suniin, että kyllä se osaa. Mutta ei se kyllä aina edes osaa, se on niin nuori tättähäärä että voi keksiä vaikka mitä! Ja jatkossa me tarvitaan paljon liikkuroituja treenejä ennen ensimmäistä koetta, oma asenne muuttuu heti kun joku käskyttää.
Mutta, me selviydyttiin. Suni oli lopulta ihan kiva vaikkakin vähän kireälle viritetty viulunkieli. Kyllä tuosta pörröstä tokokoira tehdään! Tarvii vaan itse vielä oppia säätelemään viretilaa ”koemaisiin” tilanteisiin. 😉 Suorituksen jälkeen hengasin hetken aikaa kentän laidalla kunnes päätettiin Saaran kanssa mennä juoksuttamaan lapsia. Suni sai leikkiä puolivuotiaan Nuuk -perron kanssa. Voi viude, että tytöillä oli kivaa! Samanhenkinen hömppäkaveri löytyi heti, molemmat leikkivät siististi, ei törmäilyä eikä juurikaan ääntelyä. Ihanaa! 🙂 Kina keskittyi laiduntamiseen.. 😀
Lauantaina illalla mentiin vielä Esan kanssa tallille treenaamaan agilityä. Esa poikkesi tampereella ja mähän heti innostuin pyytämään treeneihin mun kanssa. Oli kiva nähdä!
Sunille ratatreeniä, video olla. Leikkasin pois pari rimantiputusta. Muuten Suni on oikein näppärä, se vaan menee sinne minne ohjaan. Kaikki tuntuu tuon koiran kanssa äärettömän helpolle. Se on aika hieno vaikka itse sanonkin. Suni on sopivan kiihkeä ja työinto on huippua agilityssäkin. Pakko kyllä myöntää, että olen erittäin onnellinen kun Suni on juuri tuollainen mitä se on. Kinalle vähän vauhtirallia, ettei nyt ihan hengailuksi mene. 😉 Ainiin, rimat olivat sekalaisesti 25-35cm. Olen vasta nytten alkanut nostamaan korkeammalle rimoja, siksi niitä pudotuksia tulee välillä. Kokeilin myös ekaa kertaa Sunin kanssa takaakierto-päällejuoksuja, ei ongelmaa!
Esakin pääsi kokeilemaan agilityä Sunin kanssa, eikä muuten edes purrut tällä kertaa käsille! 😉 Hienosti Suni liikkuu myös vieraahkon ohjaajan kanssa. Näin myös Esan seltit, Krumin ja Moran. Mora pikkuruisesta on kasvamassa myös hieno agilityeläin. 🙂
Nimittäin karenssi. Huh. Kuukausi poissa koirakontakteista ja kimppatreeneistä. En halua kennelyskää toiste kylään ja toivottavasti kaikki muistavat että kennelyskäistä (tai saman perheen muuta koiraa) ei tuoda kylille.
Suppis pentuna 🙂
Käytiin eilen lekurissa, molemmat saivat rokotukset. Suni sai kehuja sen pakaroista, hih. Suppiksella onkin ollut aikamoiset takakinkut jo pienestä pitäen. Sain myös kuulla sisko Maikista, sekin on reipas ja avoin perroneiti. Kiva! 🙂 Seuraavan kerran vasta kolmen vuoden päästä (toivottavasti) eläinlääkärin vastaanotolle. Olen ollut onnekas lähestulkoon kaikkien koirieni kanssa. Isoimmat toimenpiteet rajoittuvat pääasiassa röntgenkuvauksiin, mutta itseasiassa Inkan nisäkasvainleikkaus nousi ykkössijalle. Kina on kerran käynyt nesteytyksessä. Joskus erittäin satunnaisesti on ollut häikkää silmien ja korvien kanssa, mutta emme niihin kovin usein ole edes lääkitystä tarvinnut. Viivillä oli muistaakseni joskus haljenneen kynnen kanssa jotain ongelmia, taidettiin käydä hakemassa ab kuuri (?). Kinalla on muuten itseassa ultrattu myös virtsatiet ja tutkittu pissanäyte kun se oli vuoden ikäinen. Kinan hampaita ei ole koskaan tarvinnut putsailla, aiempien jo edesmenneiden hampaita putsattiin useammin kuin kerran. Mitään suurempaa ei ole koskaan kuitenkaan sattunut ja pidän itseäni onnekkaana. Suni on myös ensimmäinen koirani jolla on vakuutus (!!).
Enikeis kuitenkin, ollaan taasen tokoiltu.
Kinkulle ruutua (ilman nauhoja) lätkällä ja ilman. Voi kun oli hankala hahmoittaa ruutua eikä lätkäkään meinannut löytyä. Tehtiin n.20m päästä. Noutoa vauhtinoutona, ekalla kerralla kapula hukkui nurmikkoon, toka toisto parempi. Tunnari kellona, oma löytyi tosi nopsaan, palautuskin ihan kiva. Taukoilun jälkeen tehtiin vielä pelkän oman etsintää muutamasta eri paikasta. Kina ottaa hajun kyllä tosi tarkkaan eikä lähde säätämään vaan etenee määrätietoisesti.
Sunille toppia, alkuun vähän muistuttelua että mikä homma on kyseessä. Maahanmenoja, edelleen siitä puuttuu säpäkkyys. Ajattelin vahvistaa maahanmenon tarjoamista ihan sisällä, mitä ilmeisemmin maa ja lepo käsky sekoittuu keskenään ja näkyy hitautena (epävarmuutena). Sunille tunnari, neljän metrin päässä kasa ja oma piilossa irtonurmen alla mun edessä. Otti hajun hyvin, mutta epäröi ja lähti kasalle. Kävi pyörimässä ympyrää, mutta ei saanut hajua kun vauhti vei. Haki kasasta jonkun josta kevyesti höpöhöpöt. Sitten huomasin, että oikea moodi saatiin päälle koska alkoi keskittymään ja oma löytyi. Sama homma vielä uudestaan, nyt selkeästi parempi. Kävi tsekkaamassa tosin kasan, mutta luopui siitä heti ja löysi oman. Ehkä tällä tyylillä edetään. Jossain kohtaa myös pelkän oman etsintää piiloista. Suni on vähän tollo, edelleen sillä tuppaa ajatus hukkumaan etsiessä. Tarvii myös jatkossa tehdä pelkkää omaa, haluan että se keskittyy heti vapautuksesta tehtävään eikä juokse päättömänä ensiksi ympäriinsä. Se, että miten saan tuon oikeanlaisen moodin tehtävään heti alusta lähtien rakentuu varmaan ajan kanssa. Uskoisin, että tuo hölmöily on jonkinlaista sijaistoimintoa kun tehtävä ei kuitenkaan taida olla 100% selvä. Olen palkannut omasta pelkillä nameilla, en halua nostaa viretilaa lelulla.
Sunille myös vähän ärsyttävämpää treeniä. En ole tehnyt sille paljoa häiriöitä ja nyt aloitettiin sitten. Ensiksi kontaktinpitoharjoitusta sivulla niin että Sunin vasemmalla puolella heiluttelin wubbaa. Jäi wubbaan kiinni, naksauttelin kun otti kontaktin muhun. Se ei ota lelua koska odottaa jes-käskyä. Suni siis ei saa tarttua leluun ellei jessiä tule. Sitä voi vaikka väkisin tunkea sen suuhun, mutta ei saa leikkiä ilman lupaa. Onnistui lopulta, hoksasi jutun. Sitten luoksetulon häiriköintiä hämykäskyillä. Lähti alussa liikkeelle kaikista hämyistä. Alkoi hämääntymään ja mietin, että veinkö treenin liian pitkälle. Päätin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä. Lisäilin liki-käskyjä hämyjen väliin ja kaikista oikeista käskyistä lähti liikkeelle. Palkkasin heti kun reagoi. Kestää vallan mainiosti säälivän höpöhöpöttelyn hämykäskystä. Ei ota ollenkaan itseensä, tsemppaa vaan enemmän. Ruutua myös lelulla x2. Hetsaantuu ruudusta aikalailla. Mennään lelupalkalla hetken aikaa, katsotaan kuinka etenee ja lähdenkö missä vaiheessa poistamaan lelua ruudusta. Nythän fokus on pelkästään leluun.. Ja mä vihaan näitä missä lelu odottaa koska Suni keskittyy siihen lelun saamiseen pelkästään.
Sitten vielä noutoa. Tarjoaa perusasennossa kontaktia viiveellä kapulanheiton jälkeen, mutta kuitenkin tarjoaa. Palkkasin näistä. Annoin myös palautuksessa käskyn liki, lähti tarjoamaan. Tiputtaa herkästi kapulan mua lähestyessä mutta tämä liike onkin kesken. Nyt saatiin jo pari onnistunutta perusasentoa, kyllä se siitä. Pitoharjoituksia pitäisi vaan jatkaa.
(Kuvasin joku aika sitten meidän treenilelut, ei niitä nyt niin paljoa ole.. Eihän? 🙂 )
Viikonloppuna juhlittiin remminpään vanhentumista. Tästä lähtien vietän joka vuosi aina 22v synttäreitä.. 😉
Karenssia olisi vielä alta viikko jäljellä, sitten päästään treenaamaan muiden kanssa! RC treenit houkuttelisi jo, mutta peruskunnon nostaminen on prioriteetti numero 1. Sain myös vihdoinkin varattua tytsyille eläinlääkärin. Kinkun rokotukset meni heinäkuun lopulla vanhaksi ja Suppiksen menee vasta lokakuussa (kai). Tasaan nuo samaan rytmiin ettei molemmille tarvitse varata omaa rokotusaikaa. Jos siis vaan lekuri on samaa mieltä kanssani.
Eilen treenailtiin tosiaan taas äitini pihassa. Kinalle metallinouto, liikkeestä istuminen, tunnari, luoksetulo. Metsku on kyllä Kinan mielestä hirveen kiva, ei ahdistu kapulasta ollenkaan. Lähtee laukalla ja palauttaa laukalla! Liikkeestä istuminen hyvä! Tunnarissa oli kahdessa rivissä kapuloita, ehkä niitä oli yhteensä 10. Oli todella tuulinen ja märähkö keli. Oli ihan äärettömän vaikea. Kinkku löysi oman mutta jäi taas jumiin. Se seisoi kapuloilla, nosti omansa ja tiputti sen. Olisi pitänyt kehua kun oli valinnut jo omansa. Menen itsekin noissa tilanteissa vaan vähän lukkoon. Toinen toisto oli selkeästi jo parempi, lähti kapuloille reippaasti mutta aikaa tuhraantui haistelemiseen. Oli ihan äärettömän huolellinen (vähän liialtikin) mutta löysi oman ja lähti palauttamaan löysähköllä laukalla. Loppuun vielä luoksetulo, toppi valui ja valui. Huomautin tästä ja toisella toistolla toppi oli jo parempi.
Ainiin, tehtiin ”alkulämmöiksi” vähän peruutteluja, kaukoja ja silleen. Ei hyvää päivää. Olipa vaikea taas pitkästä aikaa tehdä kaukojen aloitus maa-sei. Ei pysty ei sitten millään. Kolmannella käskyllä vasta pystyi, sama uusiksi ja taas jumitti. Muutaman toiston jälkeen sai itsevarmuuden nousuun, palkkasin nameilla ja kehuilla. Muut toistot tehtiin lähempää, tekniikka hajoaa ja mä vihaan sitä. Mutta.. Mä yritän aina miettiä, että kunhan se ei liiku ihan älyttömyyksiä ja pystyy tekemään kaikki vaihdot yhdellä käskyllä niin annan olla. Ei sovi mulle, mutta pakko yrittää. Kinalle on tarpeeksi vaikeaa ymmärtää kuultu käsky. Jos nipottaisin sille tekniikasta koko aika, se vaan lyttää Kinan itsetunnon todella (!!!) matalalle ja passivoituu. Ja joo, ollaan hinkattu paljon. Kina on vaan vähän repsu ja mä annan sen sille anteeksi. 🙂
Sunille tunnari. Jeps. Tunnarikokeilut oli nyt sitten siinä. Ampuu ihan älyttömällä vauhdilla, mutta ei pysty heti keskittymään. Vetää kapuloiden ympärillä paskarallia ja sitten vasta muistelee että mitäs pitikään tehdä. Vaikka Kina onkin vähän onneton tokossa niin silti sen tunnollisuus on jotain aivan huikeaa. Kina ei sikaile, se yrittää aina tehdä asiat oikein. ❤ Suni, nooh.. Suni tekee vauhdilla mutta ei niin tarkasti. Tarviipas kysyä Sunin tunnariin kavereilta neuvoa, mutta voisin kuvitella että namien kylväminen maahan voisi olla hyvä tai sitten verkkoaidan alle niin ettei pysty nostamaan kapuloita, mutta merkkaa vaan. Katsotaan nyt mitä metodia alan käyttämään Sunilla. Sunille myös toppia, tarjoaa taas maahanmenoa. Pitää muistutella mikä homman nimi onkaan. Toppi kisanomaisesti loppuun.
Maahanmenon vahvistamista lelupalkalla ja nameilla. Kyllä se sieltä! Vauhtinoutoa myöskin, metalli oli tällä kertaa niin ällö ettei siihen voinut koskea. En jaksanut vääntää vaan vaihdoin puiseen. Kerran noutaessa tuli sammakko suusta johon puutuin heti. Liikkeen aloituksessa jää kiinni kapulaan ja semisti hytkyy kun odottaa niin kovasti käskyä. Olen palkkaillut kontaktista nameilla. Jos ei tehoa tarpeeksi hyvin niin siirryn siihen, ettei pääse noutamaan ollenkaan vaan palkkaan lelulla kontaktista ja siitä ettei hytky ollenkaan. Kuten sanottua, Suppis on ihan erilainen koira treenata kuin Kina. Kina on herkkä ja kiltti, tunnollinen kiltti partiotyttö. Suni on vähän sellainen hälläväliä-häslääjä. Intoa riittää, mutta aivoja aina ei.
Ollaan päästy taas lenkkeilemään metsään, voi sitä riemua! Omakin kunto on päässyt rapistumaan kun ollaan huilittu sen verran kauan. Kuumilla keleillähän koirat ui paljon sekä käytiin vaan pienillä lenkeillä. Nyt näyttää siltä, että syksy tulee liian nopeasti. Vettä sataa ja mieli on korkealla. Pyh! Etsin Sunille Hurtan tai Pompan sadetakkia kokoa 45. Jos jollain sattuisi sellainen olemaan käyttämättömänä jemmassa niin saa hihkaista. Normihintaan sadetakkia en kyllä mielelläni osta, sen verran vähän sitä kuitenkin tulee käytettyä. Talveksi pitää hommata Sunille PerusPomppa, uusia värejä ei ole vielä ainakaan tullut. Pitäisköhän laittaa Merille kyselyä, että olisko pinkkiä pomppaa tulossa? 😉
Auringonvalo varastoon ja D-vitamiinit ahkeraan käyttöön! Kyllä se kesä tulee taas.. 😉
Juuri eilen voivottelin sitä, että Kinan asenne on surkea ja eihän meidän tokoilusta tule yhtään mitään. Juttelin kasvis Kirsin kanssa ja sanoin, että: ”Me niin nolataan itsemme tokokokeessa, ei me osata mitään”.. Ihanaa, Kirsi on tulossa Kinkun äipän Safiirin kanssa myös borderterriereiden rotumestaruuksiin tampereelle 20.9! 🙂 🙂
Noh, päätinpä sitten rakentaa ruudun äitini isolle pihalle. Otin muistaakseni 4 toistoa. Alkuun lähempää vähän muistutteluna että mikäs tää homma olikaan. Sitten pidemmältä matkalta muutama toisto, yksi tyhjään ja loput lätkälle. Kinkkuhan klaaras tän homman! Se lähti kivalla asenteella ruutuun ja katseella alkoi hakemaan ruutua kun virittelin sitä. Tein sen tyhjän ruudun kisamaisena.
Kinan kanssa tehtiin myös kertaalleen metallinouto, no problem. Palautus oli kiva mutta nostaa kapulan vähän turhan huonosti. Roikottaa sitä suussaan, huoh. Ehken puutu nyt tuohon kun on monta muutakin asiaa mitä pitää treenata. Kunhan se pysyy siellä eikä tipu niin se riittää. Liikkeestä istuminen, joudun katseella varmistamaan että varmasti istuu. No istuuhan se! Äääh, mitenköhän tuostakin maneerista pääsisi eroon? Täytyy ostaa ebaysta appari! 😉 Seuruun askelsiirtymiä, pakissa vähän tuppaa nojaamaan mun jalkaan. Näistä en palkannut ollenkaan, paransi. Siirtymät on Kinalle vaikeita, tuppaa raahaamaan pyllyään. Näistäkään ei luonnollisesti palkkaa. Lopulta taas korjasi ja nousi reippaasti ylös eikä laahannut. Tunnaria myös pariin otteeseen. Tein ekaksi tosi helpon, yhteensä 6 kapulaa kellona. Oma oikealla yläviistossa. Joko oli tosi hyvä tai sitten oli moukan tuuria koska Kina juoksi suoraan omalle, tsekkasi kaksi ympärillä olevaa ja nosti heti oman! Vau! Toisella kiekalla laitoin kapuloita n. 15kpl ja oma lähestulkoon kiinni muissa. Se olikin heti vaikeampi, meinasi jo luovuttaa kesken kaiken mutta palasi takaisin kapuloille. Oma löytyi kun jaksoi keskittyä haisteluun. Jihuu! Kinalle myös luoksetulo, toppi ja maahanmeno ok. Ei se näyttävä ole mutta ei haittaa, kunhan pysähtyy eikä valu ziljoonaa metriä niin mulle riittää.. 🙂
Suffelipuffeli treenasi seuruuta. Pa’n paikka on vähän huono, tuppaa jäämään liian taakse. Kyttää oikeassa kädessä olevaa lelua. Tarviipa muistaa jatkossa palkata myös mun ”etupuolelta”. Seuruun paikka on parantunut, ylivireisenä edistää ja olen sille huomautellut nytten edistämisestä. Luoksetuloa, ekalla kerralla pa jäi liian taakse, tokalla kerralla paljon parempi. Se olis niinku kisavalmis! Liikkeestä seisominen, muistuttelin alkuun toppia. Tarjoaa aika herkästi istumista. Suni on vähän sellainen että se ei malta aina kuunnella ohjeita vaan tekee ja sitten vasta miettii. Palkkasin kun palasin sivulle, en ottanut ollenkaan perusasentoon. Pa tulee erittäin helposti, haluan ennemminkin vahvistaa seisomassa pysymistä.
Suni treenasi myös maahanmenoja, siitä puuttuu sellainen tietty täpäkkyys, mutta.. Ehkä se tulee ajan kanssa. Nyt teen vielä aika paljon käsiavulla, vanha tapa tulee herkästi esille (perraa maahan). Sitten isojen koirien juttuja, ruutua lelupalkalla sekä tunnaria. Pari kertaa oman etsimistä nurtsilta (laitoin irtonurmea peitoksi). Lähtee vähän takki auki -asenteella. En pidä siitä yhtään. Käpytunnarissa juoksee valtoimenaan ensiksi ja sitten vasta alkaa haistelemaan. Tunnarissa tulee kyllä olemaan ongelmia jossain kohtaa. Sitten tein ex tempore ratkaisun. Noin 10 kapulaa + oma piilossa n.20cm päässä (nurtsia peittona). Lähti takki auki kapuloille, ei haistellut, bongasi vaan kapulan ja toi mulle. Ja uudelleen tehtävän kimppuun, sama homma. Jouduin keskeyttämään Sunin touhut moneen otteeseen. Toisella kerralla sama homma. Huoh. Päätin vielä ottaa uudestaan koska musta tuntui ettei Suni ollut varma, että mitä pitää tehdä. Ehkä sekoitti kapulanpito ja -nosto treeneihin. Sitten nenäkin lopulta löytyi. Se sai varmasti itsevarmuutta oman löydöstä, tein vielä uudestaan. Halusin nähdä että oliko tuuria vaiko osaamista. Nyt meni kapuloille vauhdilla mutta nenä auki, kävi haistamassa ”muut” ja jatkoi matkaansa vähän eteenpäin (oma muiden takana) ja löysi sieltä oman. Jihuu! Mutta. Puree tunnarikapulaa.. Yöks! Maiju vinkkas, että kannattaa olla lähellä koiraa tunnareiden vieressä (ei palautusta) eikä anna purra koska siitäkin voi tulla iiiiso ongelma. Tattis! 🙂
Lauantaina mentiin mökille yhdeksi yöksi. Koirat oli pikkusen villeinä, tainno Suni sai sellaiset juoksuhepulit että nauratti. Mutta, edelleenkään eivät ole vielä täysin kunnossa joten riekkumista pitäisi ehkä hieman rajoittaa. Mutta kun toinen oli niin onnellinen. Juoksi järveen ja sitten taas puskan tai talon ympäri ja taas veteen lutraamaan. Välkky Suni on keksinyt nopean viilennyskeinon, se käy makaamaan rantaveteen. 😉
Kina keskittyi putsaamaan tassujaan kuspissiäisistä sekä karviaispuskaa herkuista. Kinakin kävi muutaman kerran pulahtamassa järveen, en antanut sen uida paljoa kun tervehtyminen on vielä kesken.
Harjoiteltiin myös kapulanpitoa (taas!) Sunin kanssa. Pari kertaa pääsi myös tekemään vauhtinoutoa. Kina taas treenasi palautuksia, huonossa vireessä se on sellainen läskimamma joka vaan raahaa persettään kun hakee paikkaa mun sivulla. Hyvässä vireessä sivulletulo ja paikka on tosi hyvät. Kina muuten aloittelee tässä juoksujaan joten laiskuus saattaa johtua niistä!
Ps. Sunin seuruu on hajalla, painaa ja poikittaa. Ollaan tehty ihan muutaman askeleen seuruuta taas namipalkalla. Lelupalkalla tuppaa oleen vähän liian intopiukeena, on pitänyt muutaman kerran huomauttaa että ei ole kauhean kivaa kytätä lelua saatika olla keskittymättä itse tehtävään. Oon myös vahvistanut paljon sivulletuloja puunkierron kautta, kuppi menee nurin kiertämisestä ja sivulletulo on vähän liian voimakas, törmää suurimmassa osassa mun jalkaan joista luonnollisesti ei palkkaa heru. Mur! Ehkä tuo ylipinkeä vire helpottaa tässä kun jatkaa vaan treenaamista. Eihän toista voi sakottaa 110 prosenttisesta työinnosta tauon jälkeen. 😉
Viime keskiviikkona alkoi kunnon oireilu. Molemmat köhivät pienestäkin kiihdyttävästä asiasta, lenkki jätettiin mahdollisimman minimille. Torstaina Kina alkoi yskimään valtavia limalammikoita ja oli kipeän oloinen. Perjantaina oli Sunin vuoro yskiä limaa. Lattialta ja matoilta löytyikin paljon limaklönttejä ja Suni oksensi muutaman kerran mahansa tyhjäksi. Viikonloppuna limaa ei enään tullut, mutta molemmat jatkoivat yskimistä. Maanantaina molemmat vaikuttivat suht terveiltä. Edelleen pientä köhimistä, esim. kun kiipeävät rappukäytävän portaat 2-kerrokseen. Tiistaina oltiin pihalla vähän ”riekkumassa” tainno Suni ehti vetää kivaa paskarallia pitkin äitini pihaa. Jouduin aika moneen kertaan kieltämään sellaisesta touhusta. Naapurin nuoret tytöt tulivat meidän pihaan katsomaan koiria, Suni sitten innostui leikkimään vähän tyttöjen kanssa. Allasleikki on ihan huippua Sunin mielestä. Allaoleva video kuvattu joku aika sitten, mutta tälläistä se touhu oli tosin Suni vain osallistui tällä kertaa enemmän palloleikkiin. Yskimistä ei juurikaan kuulunut.
Keskiviikkona yskä on edelleen todella pientä, harvenee joka kerta vaikka kiihtyvät. Nyt jos oireet ei lopu kohta niin marssin eläinlääkäriin. Ikäväkseni vielä kuulin, että tytöt ovat varmaankin sairastuttaneet ystäväni perropennun. 😦
Ps. Nyt kun tytöt ovat hieman tervehtyneet ollaan kevyesti treenailtu tokojuttuja. Kinalle kaukojen tekniikan vahvistamista edelleen todella läheltä (kaikki vaihdot) sekä noutojuttuja molempien kanssa. Kina treenasi palautuksia sivulle tunnarikapulalla sekä Suni kapulanpitoa. Tsiisus, että mä vihaan noudon opettamista. Sunin pitäisi osata jo pitää kapulaa käskystä. Ajatuksissani Suni pitää upeasti kapulaa eikä häiriinny lääppimisistä, ei tiputa kapulaa ennen käskyä vaikka sitä vähän repisi pois sen suusta. Todellisuus on sitten ihan jotain muuta. 😉 Eilen illalla treenailtiin Kinkun kanssa liikkeestä istumista. Kina ei ole lahna tai on se aina joskus, mutta eilen se oli onnessaan päästessään töihin. Sunin kanssa treenattiin luoksetuloa sekä liikkeestä seisomista. Luoksetulossa vaati kaksi liki-käskyä että lähti liikkeelle. Toppi oli vähän hukassa, tarjosi koko aika istumista. Piti helpottaa. Sen siitä saa kun pitää treenitaukoa, douh!
Lean lauma 