Taas ollaan treenailtu!
(Kuvasin joku aika sitten meidän treenilelut, ei niitä nyt niin paljoa ole.. Eihän? 🙂 )
Viikonloppuna juhlittiin remminpään vanhentumista. Tästä lähtien vietän joka vuosi aina 22v synttäreitä.. 😉
Karenssia olisi vielä alta viikko jäljellä, sitten päästään treenaamaan muiden kanssa! RC treenit houkuttelisi jo, mutta peruskunnon nostaminen on prioriteetti numero 1. Sain myös vihdoinkin varattua tytsyille eläinlääkärin. Kinkun rokotukset meni heinäkuun lopulla vanhaksi ja Suppiksen menee vasta lokakuussa (kai). Tasaan nuo samaan rytmiin ettei molemmille tarvitse varata omaa rokotusaikaa. Jos siis vaan lekuri on samaa mieltä kanssani.
Eilen treenailtiin tosiaan taas äitini pihassa. Kinalle metallinouto, liikkeestä istuminen, tunnari, luoksetulo. Metsku on kyllä Kinan mielestä hirveen kiva, ei ahdistu kapulasta ollenkaan. Lähtee laukalla ja palauttaa laukalla! Liikkeestä istuminen hyvä! Tunnarissa oli kahdessa rivissä kapuloita, ehkä niitä oli yhteensä 10. Oli todella tuulinen ja märähkö keli. Oli ihan äärettömän vaikea. Kinkku löysi oman mutta jäi taas jumiin. Se seisoi kapuloilla, nosti omansa ja tiputti sen. Olisi pitänyt kehua kun oli valinnut jo omansa. Menen itsekin noissa tilanteissa vaan vähän lukkoon. Toinen toisto oli selkeästi jo parempi, lähti kapuloille reippaasti mutta aikaa tuhraantui haistelemiseen. Oli ihan äärettömän huolellinen (vähän liialtikin) mutta löysi oman ja lähti palauttamaan löysähköllä laukalla. Loppuun vielä luoksetulo, toppi valui ja valui. Huomautin tästä ja toisella toistolla toppi oli jo parempi.
Ainiin, tehtiin ”alkulämmöiksi” vähän peruutteluja, kaukoja ja silleen. Ei hyvää päivää. Olipa vaikea taas pitkästä aikaa tehdä kaukojen aloitus maa-sei. Ei pysty ei sitten millään. Kolmannella käskyllä vasta pystyi, sama uusiksi ja taas jumitti. Muutaman toiston jälkeen sai itsevarmuuden nousuun, palkkasin nameilla ja kehuilla. Muut toistot tehtiin lähempää, tekniikka hajoaa ja mä vihaan sitä. Mutta.. Mä yritän aina miettiä, että kunhan se ei liiku ihan älyttömyyksiä ja pystyy tekemään kaikki vaihdot yhdellä käskyllä niin annan olla. Ei sovi mulle, mutta pakko yrittää. Kinalle on tarpeeksi vaikeaa ymmärtää kuultu käsky. Jos nipottaisin sille tekniikasta koko aika, se vaan lyttää Kinan itsetunnon todella (!!!) matalalle ja passivoituu. Ja joo, ollaan hinkattu paljon. Kina on vaan vähän repsu ja mä annan sen sille anteeksi. 🙂
Sunille tunnari. Jeps. Tunnarikokeilut oli nyt sitten siinä. Ampuu ihan älyttömällä vauhdilla, mutta ei pysty heti keskittymään. Vetää kapuloiden ympärillä paskarallia ja sitten vasta muistelee että mitäs pitikään tehdä. Vaikka Kina onkin vähän onneton tokossa niin silti sen tunnollisuus on jotain aivan huikeaa. Kina ei sikaile, se yrittää aina tehdä asiat oikein. ❤ Suni, nooh.. Suni tekee vauhdilla mutta ei niin tarkasti. Tarviipas kysyä Sunin tunnariin kavereilta neuvoa, mutta voisin kuvitella että namien kylväminen maahan voisi olla hyvä tai sitten verkkoaidan alle niin ettei pysty nostamaan kapuloita, mutta merkkaa vaan. Katsotaan nyt mitä metodia alan käyttämään Sunilla. Sunille myös toppia, tarjoaa taas maahanmenoa. Pitää muistutella mikä homman nimi onkaan. Toppi kisanomaisesti loppuun.
Maahanmenon vahvistamista lelupalkalla ja nameilla. Kyllä se sieltä! Vauhtinoutoa myöskin, metalli oli tällä kertaa niin ällö ettei siihen voinut koskea. En jaksanut vääntää vaan vaihdoin puiseen. Kerran noutaessa tuli sammakko suusta johon puutuin heti. Liikkeen aloituksessa jää kiinni kapulaan ja semisti hytkyy kun odottaa niin kovasti käskyä. Olen palkkaillut kontaktista nameilla. Jos ei tehoa tarpeeksi hyvin niin siirryn siihen, ettei pääse noutamaan ollenkaan vaan palkkaan lelulla kontaktista ja siitä ettei hytky ollenkaan. Kuten sanottua, Suppis on ihan erilainen koira treenata kuin Kina. Kina on herkkä ja kiltti, tunnollinen kiltti partiotyttö. Suni on vähän sellainen hälläväliä-häslääjä. Intoa riittää, mutta aivoja aina ei.
Ollaan päästy taas lenkkeilemään metsään, voi sitä riemua! Omakin kunto on päässyt rapistumaan kun ollaan huilittu sen verran kauan. Kuumilla keleillähän koirat ui paljon sekä käytiin vaan pienillä lenkeillä. Nyt näyttää siltä, että syksy tulee liian nopeasti. Vettä sataa ja mieli on korkealla. Pyh! Etsin Sunille Hurtan tai Pompan sadetakkia kokoa 45. Jos jollain sattuisi sellainen olemaan käyttämättömänä jemmassa niin saa hihkaista. Normihintaan sadetakkia en kyllä mielelläni osta, sen verran vähän sitä kuitenkin tulee käytettyä. Talveksi pitää hommata Sunille PerusPomppa, uusia värejä ei ole vielä ainakaan tullut. Pitäisköhän laittaa Merille kyselyä, että olisko pinkkiä pomppaa tulossa? 😉
Auringonvalo varastoon ja D-vitamiinit ahkeraan käyttöön! Kyllä se kesä tulee taas.. 😉
Lean lauma 