Lauantaina 20.9.2014 korkkasimme Kinan kanssa VOI-luokan seuramme kotikisoissa. Koe oli samalla russeleiden ja bordereiden rotumestaruusskabailu. Kasvis Kirsikin tuli Kinkun äiti Safiirin kanssa kisaamaan. Olipas kiva nähdä pitkästä aikaa! Kina ja Safi on niin samanlaisia, omena ei ole kauas puusta pudonnut. Vertaistukea saan aina Kirsiltä ongelmaan kuin ongelmaan, äidin ja tyttären ongelmat ja hyvät puolet ovat hyvin samankaltaisia. 😉
Meillä kokeessa oli Riitta Räsänen tuomarina, hän oli kovin mukava ja antoi palautetta suorituksista. Alkuun epäilin, että palautteenanto on hieman pitkäveteinen mutta oman suorituksen aikana koin, että se oli meille hyvä juttu. Pystyin palkkaamaan Kinaa suoritusten välissä rapsutuksilla ja silittelyllä.
Hyppynouto 9,5
Ruutu 0
Seuraaminen 7
Luoksetulo 8,5
Liikkeestä istuminen 10
Tunnistusnouto 9,5
Kauko-ohjaus 5
Metallinouto 7,5
Paikkamakuu 9,5
Kokonaisvaikutus 8,5
230,5 pistettä (II-tulos), 3/6. Borderterriereiden tokomestaruus sija 2 VOI-luokassa.
Hyppynoudolla aloitettiin, Kinan oli tosi vaikea saada seuramme pientä puukapulaa suuhunsa kun siinä on maavara todella pieni. Perusasento pikkasen vino. Aika laimea vauhti.. Ruutua Kina ei löytänyt sitten millään, lähti oransseille tötteröille ja oli satavarma että ruutu on siellä missä Kinkku seisoo. Kiltti tuomari antoi luvan käydä näyttämässä missä ruutu oikeastaan on. Seuraamisessa jätätti. Alkoi vähän ahdistumaan. Vinoja perusasentoja.. 😦 Luoksetulo oli han hyvä paitsi että ohjaajalla on näössä vikaa. Pysäytin Kinan ennen aikojaan, heh. Ennakointia oli havaittavissa, mutta tämä menee kyllä ohjaajan piikkiin. Liikkeestä istumisessa seuruun asenne oli paljon kivempi ja istuminen ripeä. Katseella kyllä varmistin että menihän varmasti istumaan. Tunnarissa Kina ohitti oman vauhdilla ja etsi kyllä sitä omaa pitkään. Sitten kun tajusi että tosiaan, se ainoa kapula mitä ei kunnolla haistanut onkin se meidän oma. Pöljä lapsi, ei kuitenkaan paineistunut vaan jatkoi sinnikkäästi etsimistä. Kaukot olikin sitten ihan kamalat, Kina jäi niin jumiin Elinaan kun voi ja olla. Ei pystynyt tekemään vaihtoja ekalla käskyllä ja koomaili. Oikeasti meidän olisi pitänyt saada liikkeestä 0 koska yhteen vaihtoon annoin 3 käskyä. Voi kaukot, koska siihen saataisiin kiva asenne? Metallinoudossa tiputti kapulan suustaan (keskikokoinen) kun laippa osui hassusti maahan. Perusasennossakin korjaamisen varaa. Paikkamakuussa tarvitsi tuplakäskyn nousuun, tuomari ei kai kuullut tätä.. 😉
Positiivista oli se, että me saatiin se koe rämmittyä läpi. Eikä se ollut todellakaan niin kamalaa. Jotenkin rentouduin kun nollattiin ruutu, tiesin ettei ykköstä ole tulossa meille. Kinan asenne muuttui kivemmaksi sen jälkeen. Siirtymät oli vaikeita, Kinkku reppana näytti ihan siltä että sitä on hakattu. Kokeessa Kinan on vaikea tehdä perusasennot suorina vaikka treeneissä onnistuu. Motivaatiota on vaikea pitää yllä kun palkkaa ei heru liikkeiden välissä. Onneksi palkkautuu kuitenkin sosiaaliseen palkkaan hyvin.
Käytiin vielä Kirsin ja Safin kanssa lenkillä ja otin äidistä ja tyttärestä lopuksi kuvia. Onnea vielä Lauralle ja russeli Retulle komeasta ykköstuloksesta sekä russeleiden tokomestaruuden voitosta. 🙂 Bordereita ja russeleita oli ihan mukavasti ilmoittautunut kokeeseen, hienoa että muutkin jaksavat innostua terrierin kanssa tokoilusta!
Tällä viikolla ollaan oltu ahkeria, ollaan treenattu agilityä sekä tokoa.
Keskiviikkona tallilla.
Kinalle hyppynouto, lähti vähän laiskasti ekalla kerralla. Tein toisella kerralla vauhtinoutona. Kisamaisesti putkeen liikkeestä istuminen, tunnari, liikkeestä istuminen, luoksetulo. Liikkeestä istuminen sujuu tosi hyvin, tunnari oli rivi ja oma löytyi suht nopsaan. Luoksetulossa tarvitsi kaksi maahanmenoon käskyä, oli selkeästi sitä mieltä että toppi kuului tehdä. Otin uudestaan topista maahan ja palkkasin. Ihan kiva mielentila vaikka palkkaa liikkeiden välissä ei herunutkaan. Tauon jälkeen seuruuta, pakki sujuu jo jotenkuten. Huonosta kropanhallinnasta johtuen Kina ei pysty pakittamaan suorassa vaan koukkaa. Se käy mulle hyvin kunhan ei nojaa mun jalkoihin. Oikealle ja vasemmalle ne pari askelta on helppoja, perusasento pysyy suorana. Paikallaan kääntymisiä, jotkut pa’t vinoja, huomautin ja paransi. Itse seuruu oli ihan kivan tuntuista, se ei ole sellaista intensiivistä ja niin iloista mitä mä tykkäisin sen olevan mutta kunhan kontakti pysyy ja häntä kuitenkin heiluu niin se on Kinkulta hyvä suoritus.
Sunille hyppyä, possu varasti hypylle kerran. Kolautti itsensä (3 lautaa) ja alkoi vähän epäröimään, palkkasin pallolla pari hyppyä ilman toppia. Tehtiin myös kisamaisesti hyppyä, edelleenkään en ottanut perusasentoon. Pitäisköhän jo kohta kokeilla? 😉 Seuruussa oli vähän laiska ja siksi teinkin ihan lyhyitä pätkiä. Noutoa vaihteeksi muovikapulalla (puinen jossain jemma -nimisessä paikassa), tarjoaa sivulletuloa liki-käskyn vahvistamana, mutta edelleen kapula tippuu herkästi. Mä varmaan hakkaan päätäni seinään niin kauan kunnes treenaan sen pidon valmiiksi. Ainiin, palkkasin myös aloituksista taasen. Jää niin kyylänä kapulaan kiinni, mutta tarjoaa aika nopsaan kontaktia. En huolestu, lupaan!
Torstaina Hannan kanssa tallille aksaamaan.
Sunille kujakeppejä, suora linja. Hieno pörrö! Treenattiin vasta tokaa kertaa kujalla, hakee ”väärältä” puolelta eli umpikulman aloituksen hyvin. Vau! Etenee vaikkei lelua olekaan edessä. Jihuu! Serpentiiniä, perseilijä kaahottaa hyppyjen ohi vaikka vahvistin päällejuoksukäteen tulemista. Ärähdin neidille ettei voi juosta kuola poskella ihan minne sattuu. Jopas alkoi toimimaan. Treenattiin neljällä hypyllä molemmat suunnat. Vasen puoli tuntui helpommalta. Saksalaista yhdellä hypyllä. Vaatii paljon vahvistamista, ei meinaa kestää sitä että mun liike jatkuu. Ei päästy hyppyä pidemmälle kun treenasin vain muutaman kerran molemmilta puolilta. Lopuksi pussia, tein lopulta yksin kun en malttanut odottaa Hannaa jeesimään. 😀 Tein silleen, että lähetin Sunin pussiin ja pidin itse kangasta ylhäällä. Muutamia toistoja, lopulta kangas oli melkein maassa.. Sunilla oli ehkä maailman hienoin päivä kun näki pitkän tauon jälkeen äitinsä Mingon ja Hannan. 😉
Perjantaina turtolassa tokoilemassa Millin ja Marjan kanssa (joka ehti olla vain vähän aikaa).
Milli liikkuroi mulle ja Sunille jäävistä seisomisen ja luoksetulon. Jouduin taas aluksi muistuttelemaan mitä toppi tarkoittaa, Sunilla meinasi mennä kuppi nurin. Oli sen verran intopinkeenä, ärähdin sille ääntelystä. Toppi oli ok, ei ottanut häiriötä käskytyksistä. Ainiin, ekalla kerralla Suni jätätti seuruussa ja musta tuntui että vilkuili muualle. Huomautin tästä, tosin voi olla että märällä nurtsilla oli vaikutuksensa. Luoksetulo oli priima, tuli vauhdilla (ei törmännyt jalkaan) ja suora pa. Seuruussa tein pienen pätkän alkuun, ei niin kovin hyvä. Palkkasin aloitukset pariin otteeseen. Lopulta hieman pidempi pätkä.
Kina sai tehdä kisanomaisesti liikkuroituna metallinoudon,ekalla kerralla jäi nuuskimaan maata eikä meinannut nostaa kapulaa, huomautin. Toinen toisto ihan ok. Ei mennyt reippaalla laukalla. Kinan on vaikea erottaa nurtsin joukosta kapuloita. Perusasento hiukan vinkkelissä ja roikotti kapulaa suussaan. Siitä liikkeestä istumiseen, hyvä! Sitten tunnariin, laitettiin se nurmen läpi kulkevalle polulle. Lähti epävarmasti liikkeelle, löysi oman ja lähti palauttamaan löysällä laukalla. Palkkasin suoraan vauhdista kun selkeästi oli hiukan epävarma.
Lauantaina TamSKin tokovalkkujen kouluttaman ryhmän näyttökoe. Hakijoita oli yli 40 ja paikkoja tais olla tarjolla 16. Heheh, katsellaan kuinka käy!
Käytin Sunia pienesti lenkillä ennen puuhailuja. Tein itsekseni vähän seuraamista, noutoa, luoksetuloa ja toppia. Suni on vähän turhan korkeassa vireessä, se ilmeni rauhattomuutena ja säätämisenä. Se oli jotenkin hämillään suuresta koirapaljoudesta, huomaa että ollaan kesällä treenattu lähestulkoon kahdestaan. Ennen kehäänmenoa lepuutin hieman, mutta ei selkeästi rentoutunut. Kati teki luoksepäästävyyden, Suni pomppas innoissaan katsomaan. En jaksanut puuttua.
Seuruupätkä tehtiin ilman liikkurointia. Lähti ihan kivasti seuraamaan, eka perusasento hyvä. Täyskäännöksessä levähti ja jäin ihmettelemään että minne jäi. Vika perusasento jäi liian taakse, korjasin käsitargetilla. Teen aina liikkeiden alussa käsikosketuksen, korjaa ryhtiään paremmaksi ja on kuulolla tehtävässä. Sitten seuraavaksi nouto, voi video. Äänteli kaksi kertaa!!! Otti kontaktin kapulanheiton jälkeen vaikka mun mielestä hytkyi lupaa odottaen. Muiden silmään ei varmaan näytä yhtään niin pahalta, mutta ei siitä kaukana ole se mielentila että varastaa. Korkessa vireessä pysyy kuulolla, mutta on turhan ylipinkeä. Kun annoin tuo-käskyn, äännähti jotain ja kapulan luokse päästyään suusta pääsi jotain mur-tyylistä. Ja mun suusta spontaanisti ”voi perse”. Olisi pitänyt puuttua eikä todellakaan palkata tuosta suorituksesta, ei tää liike mene tosiaankaan pilalle mutta.. Ääh, olisinpas tajunnut ottaa noudon uudestaan. Lopuksi liikkuroituna luoksetulo. Reippaalla vauhdilla luokse, vähän pelkäsin että tuleeko päin mutta ei vaan suoraan sivulle. Perusasento näytti suhteellisen suoralta. Itse jännitin tilaisuudessa, oli äärettömän hyvää treeniä mulle ja Sunille vaikkei ryhmään päästäisikään. Huomaa, että kun jännitän, se tarttuu Suniin. Se tarttuu sellaisella positiivisen ärsyttävällä tavalla. Ylivireytenä. Mua itseäni ahdistaa koemainen seuruu kun Kinaa saa vähän aina odottaa. Pitäisi vaan luottaa Suniin, että kyllä se osaa. Mutta ei se kyllä aina edes osaa, se on niin nuori tättähäärä että voi keksiä vaikka mitä! Ja jatkossa me tarvitaan paljon liikkuroituja treenejä ennen ensimmäistä koetta, oma asenne muuttuu heti kun joku käskyttää.
Mutta, me selviydyttiin. Suni oli lopulta ihan kiva vaikkakin vähän kireälle viritetty viulunkieli. Kyllä tuosta pörröstä tokokoira tehdään! Tarvii vaan itse vielä oppia säätelemään viretilaa ”koemaisiin” tilanteisiin. 😉 Suorituksen jälkeen hengasin hetken aikaa kentän laidalla kunnes päätettiin Saaran kanssa mennä juoksuttamaan lapsia. Suni sai leikkiä puolivuotiaan Nuuk -perron kanssa. Voi viude, että tytöillä oli kivaa! Samanhenkinen hömppäkaveri löytyi heti, molemmat leikkivät siististi, ei törmäilyä eikä juurikaan ääntelyä. Ihanaa! 🙂 Kina keskittyi laiduntamiseen.. 😀
Lauantaina illalla mentiin vielä Esan kanssa tallille treenaamaan agilityä. Esa poikkesi tampereella ja mähän heti innostuin pyytämään treeneihin mun kanssa. Oli kiva nähdä!
Sunille ratatreeniä, video olla. Leikkasin pois pari rimantiputusta. Muuten Suni on oikein näppärä, se vaan menee sinne minne ohjaan. Kaikki tuntuu tuon koiran kanssa äärettömän helpolle. Se on aika hieno vaikka itse sanonkin. Suni on sopivan kiihkeä ja työinto on huippua agilityssäkin. Pakko kyllä myöntää, että olen erittäin onnellinen kun Suni on juuri tuollainen mitä se on. Kinalle vähän vauhtirallia, ettei nyt ihan hengailuksi mene. 😉 Ainiin, rimat olivat sekalaisesti 25-35cm. Olen vasta nytten alkanut nostamaan korkeammalle rimoja, siksi niitä pudotuksia tulee välillä. Kokeilin myös ekaa kertaa Sunin kanssa takaakierto-päällejuoksuja, ei ongelmaa!
Esakin pääsi kokeilemaan agilityä Sunin kanssa, eikä muuten edes purrut tällä kertaa käsille! 😉 Hienosti Suni liikkuu myös vieraahkon ohjaajan kanssa. Näin myös Esan seltit, Krumin ja Moran. Mora pikkuruisesta on kasvamassa myös hieno agilityeläin. 🙂
Viime keskiviikkona alkoi kunnon oireilu. Molemmat köhivät pienestäkin kiihdyttävästä asiasta, lenkki jätettiin mahdollisimman minimille. Torstaina Kina alkoi yskimään valtavia limalammikoita ja oli kipeän oloinen. Perjantaina oli Sunin vuoro yskiä limaa. Lattialta ja matoilta löytyikin paljon limaklönttejä ja Suni oksensi muutaman kerran mahansa tyhjäksi. Viikonloppuna limaa ei enään tullut, mutta molemmat jatkoivat yskimistä. Maanantaina molemmat vaikuttivat suht terveiltä. Edelleen pientä köhimistä, esim. kun kiipeävät rappukäytävän portaat 2-kerrokseen. Tiistaina oltiin pihalla vähän ”riekkumassa” tainno Suni ehti vetää kivaa paskarallia pitkin äitini pihaa. Jouduin aika moneen kertaan kieltämään sellaisesta touhusta. Naapurin nuoret tytöt tulivat meidän pihaan katsomaan koiria, Suni sitten innostui leikkimään vähän tyttöjen kanssa. Allasleikki on ihan huippua Sunin mielestä. Allaoleva video kuvattu joku aika sitten, mutta tälläistä se touhu oli tosin Suni vain osallistui tällä kertaa enemmän palloleikkiin. Yskimistä ei juurikaan kuulunut.
Keskiviikkona yskä on edelleen todella pientä, harvenee joka kerta vaikka kiihtyvät. Nyt jos oireet ei lopu kohta niin marssin eläinlääkäriin. Ikäväkseni vielä kuulin, että tytöt ovat varmaankin sairastuttaneet ystäväni perropennun. 😦
Ps. Nyt kun tytöt ovat hieman tervehtyneet ollaan kevyesti treenailtu tokojuttuja. Kinalle kaukojen tekniikan vahvistamista edelleen todella läheltä (kaikki vaihdot) sekä noutojuttuja molempien kanssa. Kina treenasi palautuksia sivulle tunnarikapulalla sekä Suni kapulanpitoa. Tsiisus, että mä vihaan noudon opettamista. Sunin pitäisi osata jo pitää kapulaa käskystä. Ajatuksissani Suni pitää upeasti kapulaa eikä häiriinny lääppimisistä, ei tiputa kapulaa ennen käskyä vaikka sitä vähän repisi pois sen suusta. Todellisuus on sitten ihan jotain muuta. 😉 Eilen illalla treenailtiin Kinkun kanssa liikkeestä istumista. Kina ei ole lahna tai on se aina joskus, mutta eilen se oli onnessaan päästessään töihin. Sunin kanssa treenattiin luoksetuloa sekä liikkeestä seisomista. Luoksetulossa vaati kaksi liki-käskyä että lähti liikkeelle. Toppi oli vähän hukassa, tarjosi koko aika istumista. Piti helpottaa. Sen siitä saa kun pitää treenitaukoa, douh!
Se oli ikuista (ja rajua) rakkautta hiiriä kohtaan. Viimeisenä päivänä Inka sai kaikki jäljelle jääneet hiiret ja päästi ne varmaankin hiilien ja lottien taivaaseen. ❤
Tuo käsittämätön tarve ”tappaa” nuo hiiret ja se hulluus mikä silmistä paistoi. Inkalle kelpasi myös ne muoviset-kaikki-karvat-revitty-nakuna-hiiret. : ) Se oli ihan sama vinkuiko hiiri vai ei, se oli silti tapettava ja Inkalta ei noin vain saanutkaan hiirtä pois. Aina piti huijata jotenkin, monet kerrat pikku hiirulaiset uitettiin vesikipossakin (agilitykisoissa juottaminen radan jälkeen) koska suuresta aarteesta ei halunnut Inka the hiirentappaja luopua.. Jos joku olisi kysynyt Inkalta mikä elämän suurin tehtävä olisi ollut.. Kaikki olisi varmasti arvanneet vastauksen.. ; )
Tiistaina käytiin Hannan kanssa demarilla. Tehtiin ratapätkä pennuilla, yllättävää ettei valssit ihan heti onnistunutkaan vaan joutui palkkailemaan niistä.. ; )
Humpalla alkaa toi agility olemaan sellainen, että se kiihtyy todella nopeasti. Mutta yhtä nopeasti saan sen rauhoitettua itse olemalla rauhallinen ja vaatimalla mm. istumista (käy siihen käskyä ei vieläkään osaa). Muuten Suni vaikuttaa oikeasti tykästyneet tohon agilitytouhuun ja vauhtikin tuntuu kivalta tässä vaiheessa. Kivasti myös irtoaa esteille vaikka agilitytreenit on varmaan laskettavissa suurinpiirtein kymmenellä sormella. Ehkä..?!? Lähdöt onnistuu myös ja kestää hyvin vähän hetsausta ja häiriötäkin.
Aloitettiin muuten pennuilla RC treenit. Mullahan on tosi vähän hajua opetuksesta, mutta ehkä se siitä. Pitäis Hannan kanssa katsoa Silvian RC dvd, siitä sais varmaan aikas hyvin vinkkejä jatkoon. Tehtiin niin että laitettiin puomin lankku maahan ja molempiin päihin pituuden tikut avuksi. Pari kertaa kävelytettiin pentuja lankulla jotta noi tajuais että sillä voi kävellä tai siis juosta. Otettiin muutaman toiston verran juoksua, pari kertaa Suni loikkas hienosti kontaktin yli (ei väliä tässä vaiheessa) koska saalisti Hannalla olevaa palloa. Sellainen ”saanpas sut kiinni” -loikka. Heh. Noiden juoksareiden opiskelu on aika mielenkiintoista, katsellaan mihin metodiin lopulta päädytään. En ole vielä päättänyt että mitenkä tulen minkäkin kontaktin tekemään. Olen ajatellut niin että A-esteelle tulee enikeis juoksari, mutta puomista en vielä tiedä. Voi olla että opetan pysäytykset erikseen jos intoa ja mielenkiintoa (ja aikaa) piisaa. En ole vielä varma keinustakaan, 2on-2off vai pysähtyminen kontaktialueelle? Hmm..
Kinkku puuhasi lopussa ihan temppuilua vaan, peruuttelua, pyörimistä, kurrea ja silleen.
Treenien jälkeen ajettiin taas vähän matkan päähän (birgitan polulle) ja mentiin metsälenkille haukkujen kanssa. Sunilla oli taas huippukivaa kun pääsi juoksemaan Rallan kanssa. Kerran Ralla teilas Sunin mutalilluun, mutta eipä paljoa tummassa tukassa näy muta.. : D Kina ei tällä kertaa innostunut juoksemaan Rallan kanssa, varmaan siksi kun se piti takkia päällänsä. Se rajoittaa niin kovin Kinkun elämää.. : D
Kina; ruutu x2. Eka toisto alustalle, toka tyhjään ruutuun. Hyppynoutoa muutaman kerran. Palkkasin heti sivulletulosta, ehkä joku päivä vois tosiaan treenata noita irrotuksia niin ettei kapula heti tipu Kinan suusta kun ojennan käteni sitä kohti. Tunnari kerran, ei lähtenyt taaskaan ekalla käskyllä. Palkkasin heti nostosta. Ehkä me ollaan saatu ongelmia selätettyä. Vielä kertaalleen tyhjään ruutuun, vallan mainio. : )
Seuraamista lopussa, perusasennot aika pyllystä.. Kaukoja Pipa häiriöllä, pystyi tekemään vaikka Sirpa käskytti vieressä.
Suni harjoitteli toppia, kyllä se ihan kivasti kai alkaa hahmottamaan mitä siltä haluan. Kiva juttu! Seuraamistakin tehtiin, vähän ympyräseuraamista myös. Takapään käyttöä pitäisi ehdottomasti vahvistaa! Muuten kontakti on kiva ja paikka hyvällä kohtaa. Merkkiä muutaman toiston verran. Paljon me leikittiinkin, vielä ei kuitenkaan palauta lelua käteen. Huoh. Miksi tää aina onnistuu kotona mutta treeneissä ei.. Blaah.. Tein myös yhden luoksetulon niin, että jätin Sunin istumaan ja heiluttelin lelua sen edessä ja sanoin kaikkea tyyliin tule, jes, vau, super ym sanoja. Kerran mokas! Sitten istuikin tosi tiukasti pylly maassa vaikka kauempana heiluttelin taasen lelua ja huutelin sille jotain. Suni käskystä sitten luokse lelupalkalle. Jihuu!
Jäähdyttelylenkin jälkeen suunnattiinkin kennelpiirille seuramme kisatiimin palikseen. Nähtiin siellä Sunin kasvattaja Hannaa jonka kanssa olen puhunut että Sunilta vois lähtee taas tukka veke kun mitään sopivia pennenäyttelyitä ei lähistöllä ole hetkeen. Pienten koukkausten jälkeen päästiinkin lopulta Hannalle joka parturoi Sutturan. Siitä tuli kikkarakarvainen whippet! : D
Hiiohoi, sano tukalle moi. Nips, naps nyt se läks. Olo muuttui heti kevyemmäks! : D
Onhan tuo aika söpis tolla lyhkäisellä tukalla. Sen olemus muuttuu hetkessä ja pääsee lujempaa kun tuulivastusta ei ole. : D Kiitti taasen luottoparturi Hannalle : )
Timo Liuhto kävi kouluttamassa valmennusryhmää 5.1.14.
Rata tosiaan näytti paperilla vaikeammalta mitä se paikanpäällä olikaan. Kiva juttu!
Alun valssia jäätiin vähäks aikaa hinkkaamaan. Sain lopulta sen onnistumaan ihan ookoosti, ihmisnuolta en edes yrittänyt koska musta tuntuu että se ohjaus on ihan menetetty meillä.. : P Twistiin jäätiinkin pidemmäksi aikaa.. Alta piti päästä pois aika sukkelaan mutta jotenkin mä jäin varmaan taas vähän haaveilemaan. Tarvis varmaan harjoitella, peruuttaminen on vaan niiiiin vaikeeta (paitti autolla, heh). Ajoitus ja linjaus oli myös tärkeää koska sain väärällä linjauksella törkkästyä Aman kepeille väärään väliin. Putken jälkeen okserille tein alkuun jotain jaakotuksen ja vastakäännöksen sekoitusta. Ja siksi Ama otti kieltoa muurilta, vastakäännöksessä mun piti vaan muistaa että sivuttaisaskelia saa tulla jotta linja korjaantuu oikeaksi ja vielä oikealle esteelle. Jos tuohon väliin olisi tehnyt oikeaoppisen jaakotuksen niin linja olisi mennyt joko muurin ja hypyn välistä tai sitten muurin vieressä olevalle hypylle. Sitten jäätiinkin loppuajaksi hinkkaamaan valssia renkaan jälkeiselle hypylle. Timo kysyikin multa yhdessä kohtaa että olenko minikoira-ohjaaja?!?! ; ) Heh. Selkä ainakin pysyy notkeana kun kyykistelee alas..
Ajoitusta hinkattiin huolella koska mulla tuli kiire renkaalle ja valssiin ja valssia olisi pitänyt olla suurinpiirtein tekemässä kun koira laskeutuu renkaalta. Mahdoton tehtävä kuitenkin saatiin jotenkuten suoritettua! Seuraavaksi ongelmaksi tulikin valssin ”levähdys” tai oikeastaan ehkäpä ennemminkin pakkovalssin leviäminen. Otin sivuttaisetäisyyttä liikaa hyppyyn ja olin siitä siis liian kaukana. Lopulta pakkovalssijaakotus onnistui ihan kivasti ja vippauksella seuraavalle hypylle. Vippaukset jäi vähän keskeneräisiksi koska laskeutuminen oli väärässä kohtaa. Mun moka!
Koulutus oli kiva koska päästiin sopivassa suhteessa treenaamaan ja keskusteltiin miksi tehdä mitäkin missäkin kohtaa jne. Tykkäsin kyllä! Ainoo mikä jäi vähän mietityttämään oli se kuinka videolta näkyy kun Ama töpöttää ennen hyppyjä.. : (
Inka on ollut mulla hoidossa viime viikonlopun ajan ja sunnuntaina sekin pääsi hallille mukaan.
Tokoiltiin alkuun, Kina aloitti ruudulla muutaman toiston verran. Se oli huisin kivaa varmaan Kinkun mielestä, meni reippaalla vauhdilla ja intopiukeena. Siirryttiin siitä sitten numerokylttitunnariin. Piilotin taas oman kylttien taakse, teki nenällään töitä. Palkkasin heti kehuin kun lähti tuomaan omaa takaisin. Toisella kerralla asenne oli jo paljon parempi tekemiseen kun ei tule motkotusta huonosti suussa olevasta kapulasta tai sivulletulopaikasta. Hih.. ; )
Tauon jälkeen Kina puuhaili seuraamista eri temponvaihteluilla. Hitaassa täyskäännökset on tosi hyviä, normivauhdissa vähän huonompia. Juoksussa ihan ok. Kontakti oli pääosin hyvä. Pari kertaa mokaili ja lähti perusasennosta itse liikkeelle käskyn kuultuaan. Palkkailin näistä muutaman kerran, äiskääkin pitää ehkä odottaa. ; )
Luoksetuloa tehtiin myös kisamaisesti, tule käsky taas ihan hukassa. Lähti vasta toisella käskyllä liikkeelle. Enää ei tämän jälkeen mokannut näissä. Ihan ok pysähdykset. Tein myös vielä lyhyemmältä matkalta vähän kuuntelutreeniä Kinalle, joko seisomista tai maahanmenoa. Vaikeampaa kuuntelutreeniä Kinalle ei voi tehdä kun toinen on niin yksinkertainen blondi.
Suni puuhaili perusasennon kontaktin pitämisen kanssa. Hitsi kun on vaikeaa, pää meinaa pyöriä kuin väkkärä. Jätin naksun pois tästä kun tuntuu että se edesauttaa teputtelua. Sitten taas toppireeniin, paljon treeniä tarvitsee kunnes lopullisesti hoksaa mistä hommasta on kyse. Mutta ihan kai hyvällä mallilla tämän kanssa kun tämä tais vasta olla neljäs treenikerta meillä.
Seuraamistakin tehtiin, asenteessa ei ole moitittavaa. Suni on aina niin innokas työskentelijä. : ) Tehtiin varmaan maksimissaan kymmentä askelta. Kivalta tuntuu (ja toivottavasti näyttääkin). Nyt paikka on ihan kiva, ei edistä eikä ole liian takana. Eikä ota sivuttaisetäisyyttä.
Taukoilujen jälkeen tehtiin vähän agilityjuttuja. Inkakin pääsi menemään muutaman hassun putken. Voi jehna tuota muorin onnea. Onnellinen tais olla lähinnä siitä että sai tappaa hiirtä. : ) Kina sai aloittaa ympyrähömppäilyllä, ekaks lähettelin sitä ja sitten juoksin Kinan kanssa. Siistiä!
Sunipelle teki kans ympyrätreeniä molempiin suuntiin, tänään taas aivotkin olivat mukana ja se irtosi putkiin. Hih. Jotain virheitä kuitenkin sattui (ei näy videolla), ainakin kerran alkoi möykkäämään kun putkensuuta ei löytynytkään. Autoin vähän ja palkkasin. Saara tuli mun jälkeen halliin treenaamaan ja halusi kokeilla Sunia ennen jäähdyttelylenkkiä. Hienostihan Suni teki suht vieraahkon ihmisen kanssa hommia. Jihuu! : )
Kina, ruutua lätkälle. Kahdesta eri suunnasta. Treenien lopussa ruutua uudestaan, lelu oli odottamassa. Lähti tosi vaisusti, mutta löysi tien ruutuun ja palkalle. Kertaalleen vielä tyhjään ruutuun, tosi hyvä!
Seuraamista, pidemmissä pätkissä vähän kontakti tuppaa tippumaan. Yleisesti mokas perusasennoissa, monesti liian eteen josta kevyesti huomautin. Alkoi skarppaamaan niissä.
Kaukojen aloituksia, palkkailin tiheästi ja vähän vilkuilin taakseni. Asenne oli ihan kiva ja sellainen että ei mennyt siihen tilaan että unohti mitä on tekemässä. Näitä vaan tarvii jatkaa. Lopuksi vähän kaukoja, istumiset eritoten olivat Kinaksi tosi hyviä ja reippaita. : )
Tunnaria piilotettuna numerokylttien taakse, oli vähän vaivaantunut ja palautus oli tosi huono. : / Tosi epävarma ja hidas. Tiputteli kapulaa suustaan ja silleen. Tekee kyllä ihan hyvin tunnareiden luona nenullansa hommia, mutta muuten asenne on vähän laimea.
Suni, seuraamista. Videolla todistetta tämän hetkisestä tilanteesta. : D
Merkkiä, paikallaan pysymistä istuen, lepoa mutta vielä malttia ei meinaa ihan riittää. Treenit jatkukoon. Lopuksi keinun paukuttelua tassuilla (nyt halusi tehdä keinupeliä!! Eli on hokannut idean. ; )) Sekä muutaman hassun kerran putkea siivekkeen kautta.
————————————————————————————————————————
Lauantaina taas pakkasin koirat autoon töiden jälkeen ja lähdin tallille.
Kina sai taas tehdä ruutua, muutama toisto hyvällä vauhdilla. Tein lopussa ruudun vielä niin että olin vienyt lelun valmiiksi odottamaan.
Hyppynoutoa, nyt kyllä mokaili aika paljon. : D Haki niin ettei hypännyt hyppyä ja palautteli samalla tavalla. Huuups.. Tehtiin Kinan kanssa vinoja palautuksia ja autoin aika kovasti. En tiedä onko tuollaisesta treenistä mitään hyötyä Kinalla.
Seuraamisia taas, en muista enään oliko hyvää vai huono vai jotain siltä väliltä. Pitäis varmaan ahkerammin käyttää tätä blogia ja kirjata treenejä ylös. ; )
Sunipelle puuhaili ainakin kosketusalustaa ja lepoa (kai). Muistaakseni treenattiin myös sivulletuloja ja seuraamista ja topin alkeita.
Miina sisko tuli Sunin isän omistajalle hoitoon joten sovittiin treffit tallille leikkien ja treenien merkeissä. Nähtiin myös Sunin kasvattaja Hannaa sekä Sunin isukin Hannaa sekä Boboa. Olipas kivaa!
Miina oli samanlainen hönö kuin Sunikin, kropaltaan ja ääneltään ihan kopio Sunista. : D Tytöillä oli vähän kokoeroa, ehkäpä reilu 3cm. Kivasti löytyi yhteinen sävel pentulaatikkoaikojen jälkeen. Suni juoksi hirmuisesti putkiin ja Miina ihmetteli vaan että minne toinen katosi. : D
Leikkien jälkeen treenasin Sunilla taas ympyrää, kahdella putkella ja kahdella hypyllä. Hauskaa oli! Kinkku puuhaili kaukoja häiriössä, seuraamista ja höntsäili putkiin. Sunikin sai vähän tokoilla, alustaa, seuraamista ja sivulletuloja.
Miina the hönö : DSuni, Bobo ja Miina. Siskosten kokoero ei ole noin valtava mitä kuva antaa myöden.. ; )
Ps. Suni mitattiin 8.12 kahden kaverin toimesta, lukemaksi saatiin 38,5-39cm. Toivottavasti siitä jää medilöinen. Peukut pystyssä. : ) Ikää siis tällä hetkellä melkein 6kk.
Onhan tuo aika söpis tolla lyhkäisellä tukalla. Sen olemus muuttuu hetkessä ja pääsee lujempaa kun tuulivastusta ei ole. : D Kiitti taasen luottoparturi Hannalle : )
Miina the hönö : D
Lean lauma 