Lauantaina 20.9.2014 korkkasimme Kinan kanssa VOI-luokan seuramme kotikisoissa. Koe oli samalla russeleiden ja bordereiden rotumestaruusskabailu. Kasvis Kirsikin tuli Kinkun äiti Safiirin kanssa kisaamaan. Olipas kiva nähdä pitkästä aikaa! Kina ja Safi on niin samanlaisia, omena ei ole kauas puusta pudonnut. Vertaistukea saan aina Kirsiltä ongelmaan kuin ongelmaan, äidin ja tyttären ongelmat ja hyvät puolet ovat hyvin samankaltaisia. 😉
Meillä kokeessa oli Riitta Räsänen tuomarina, hän oli kovin mukava ja antoi palautetta suorituksista. Alkuun epäilin, että palautteenanto on hieman pitkäveteinen mutta oman suorituksen aikana koin, että se oli meille hyvä juttu. Pystyin palkkaamaan Kinaa suoritusten välissä rapsutuksilla ja silittelyllä.
Hyppynouto 9,5
Ruutu 0
Seuraaminen 7
Luoksetulo 8,5
Liikkeestä istuminen 10
Tunnistusnouto 9,5
Kauko-ohjaus 5
Metallinouto 7,5
Paikkamakuu 9,5
Kokonaisvaikutus 8,5
230,5 pistettä (II-tulos), 3/6. Borderterriereiden tokomestaruus sija 2 VOI-luokassa.
Hyppynoudolla aloitettiin, Kinan oli tosi vaikea saada seuramme pientä puukapulaa suuhunsa kun siinä on maavara todella pieni. Perusasento pikkasen vino. Aika laimea vauhti.. Ruutua Kina ei löytänyt sitten millään, lähti oransseille tötteröille ja oli satavarma että ruutu on siellä missä Kinkku seisoo. Kiltti tuomari antoi luvan käydä näyttämässä missä ruutu oikeastaan on. Seuraamisessa jätätti. Alkoi vähän ahdistumaan. Vinoja perusasentoja.. 😦 Luoksetulo oli han hyvä paitsi että ohjaajalla on näössä vikaa. Pysäytin Kinan ennen aikojaan, heh. Ennakointia oli havaittavissa, mutta tämä menee kyllä ohjaajan piikkiin. Liikkeestä istumisessa seuruun asenne oli paljon kivempi ja istuminen ripeä. Katseella kyllä varmistin että menihän varmasti istumaan. Tunnarissa Kina ohitti oman vauhdilla ja etsi kyllä sitä omaa pitkään. Sitten kun tajusi että tosiaan, se ainoa kapula mitä ei kunnolla haistanut onkin se meidän oma. Pöljä lapsi, ei kuitenkaan paineistunut vaan jatkoi sinnikkäästi etsimistä. Kaukot olikin sitten ihan kamalat, Kina jäi niin jumiin Elinaan kun voi ja olla. Ei pystynyt tekemään vaihtoja ekalla käskyllä ja koomaili. Oikeasti meidän olisi pitänyt saada liikkeestä 0 koska yhteen vaihtoon annoin 3 käskyä. Voi kaukot, koska siihen saataisiin kiva asenne? Metallinoudossa tiputti kapulan suustaan (keskikokoinen) kun laippa osui hassusti maahan. Perusasennossakin korjaamisen varaa. Paikkamakuussa tarvitsi tuplakäskyn nousuun, tuomari ei kai kuullut tätä.. 😉
Positiivista oli se, että me saatiin se koe rämmittyä läpi. Eikä se ollut todellakaan niin kamalaa. Jotenkin rentouduin kun nollattiin ruutu, tiesin ettei ykköstä ole tulossa meille. Kinan asenne muuttui kivemmaksi sen jälkeen. Siirtymät oli vaikeita, Kinkku reppana näytti ihan siltä että sitä on hakattu. Kokeessa Kinan on vaikea tehdä perusasennot suorina vaikka treeneissä onnistuu. Motivaatiota on vaikea pitää yllä kun palkkaa ei heru liikkeiden välissä. Onneksi palkkautuu kuitenkin sosiaaliseen palkkaan hyvin.
Käytiin vielä Kirsin ja Safin kanssa lenkillä ja otin äidistä ja tyttärestä lopuksi kuvia. Onnea vielä Lauralle ja russeli Retulle komeasta ykköstuloksesta sekä russeleiden tokomestaruuden voitosta. 🙂 Bordereita ja russeleita oli ihan mukavasti ilmoittautunut kokeeseen, hienoa että muutkin jaksavat innostua terrierin kanssa tokoilusta!
Tällä viikolla ollaan oltu ahkeria, ollaan treenattu agilityä sekä tokoa.
Keskiviikkona tallilla.
Kinalle hyppynouto, lähti vähän laiskasti ekalla kerralla. Tein toisella kerralla vauhtinoutona. Kisamaisesti putkeen liikkeestä istuminen, tunnari, liikkeestä istuminen, luoksetulo. Liikkeestä istuminen sujuu tosi hyvin, tunnari oli rivi ja oma löytyi suht nopsaan. Luoksetulossa tarvitsi kaksi maahanmenoon käskyä, oli selkeästi sitä mieltä että toppi kuului tehdä. Otin uudestaan topista maahan ja palkkasin. Ihan kiva mielentila vaikka palkkaa liikkeiden välissä ei herunutkaan. Tauon jälkeen seuruuta, pakki sujuu jo jotenkuten. Huonosta kropanhallinnasta johtuen Kina ei pysty pakittamaan suorassa vaan koukkaa. Se käy mulle hyvin kunhan ei nojaa mun jalkoihin. Oikealle ja vasemmalle ne pari askelta on helppoja, perusasento pysyy suorana. Paikallaan kääntymisiä, jotkut pa’t vinoja, huomautin ja paransi. Itse seuruu oli ihan kivan tuntuista, se ei ole sellaista intensiivistä ja niin iloista mitä mä tykkäisin sen olevan mutta kunhan kontakti pysyy ja häntä kuitenkin heiluu niin se on Kinkulta hyvä suoritus.
Sunille hyppyä, possu varasti hypylle kerran. Kolautti itsensä (3 lautaa) ja alkoi vähän epäröimään, palkkasin pallolla pari hyppyä ilman toppia. Tehtiin myös kisamaisesti hyppyä, edelleenkään en ottanut perusasentoon. Pitäisköhän jo kohta kokeilla? 😉 Seuruussa oli vähän laiska ja siksi teinkin ihan lyhyitä pätkiä. Noutoa vaihteeksi muovikapulalla (puinen jossain jemma -nimisessä paikassa), tarjoaa sivulletuloa liki-käskyn vahvistamana, mutta edelleen kapula tippuu herkästi. Mä varmaan hakkaan päätäni seinään niin kauan kunnes treenaan sen pidon valmiiksi. Ainiin, palkkasin myös aloituksista taasen. Jää niin kyylänä kapulaan kiinni, mutta tarjoaa aika nopsaan kontaktia. En huolestu, lupaan!
Torstaina Hannan kanssa tallille aksaamaan.
Sunille kujakeppejä, suora linja. Hieno pörrö! Treenattiin vasta tokaa kertaa kujalla, hakee ”väärältä” puolelta eli umpikulman aloituksen hyvin. Vau! Etenee vaikkei lelua olekaan edessä. Jihuu! Serpentiiniä, perseilijä kaahottaa hyppyjen ohi vaikka vahvistin päällejuoksukäteen tulemista. Ärähdin neidille ettei voi juosta kuola poskella ihan minne sattuu. Jopas alkoi toimimaan. Treenattiin neljällä hypyllä molemmat suunnat. Vasen puoli tuntui helpommalta. Saksalaista yhdellä hypyllä. Vaatii paljon vahvistamista, ei meinaa kestää sitä että mun liike jatkuu. Ei päästy hyppyä pidemmälle kun treenasin vain muutaman kerran molemmilta puolilta. Lopuksi pussia, tein lopulta yksin kun en malttanut odottaa Hannaa jeesimään. 😀 Tein silleen, että lähetin Sunin pussiin ja pidin itse kangasta ylhäällä. Muutamia toistoja, lopulta kangas oli melkein maassa.. Sunilla oli ehkä maailman hienoin päivä kun näki pitkän tauon jälkeen äitinsä Mingon ja Hannan. 😉
Perjantaina turtolassa tokoilemassa Millin ja Marjan kanssa (joka ehti olla vain vähän aikaa).
Milli liikkuroi mulle ja Sunille jäävistä seisomisen ja luoksetulon. Jouduin taas aluksi muistuttelemaan mitä toppi tarkoittaa, Sunilla meinasi mennä kuppi nurin. Oli sen verran intopinkeenä, ärähdin sille ääntelystä. Toppi oli ok, ei ottanut häiriötä käskytyksistä. Ainiin, ekalla kerralla Suni jätätti seuruussa ja musta tuntui että vilkuili muualle. Huomautin tästä, tosin voi olla että märällä nurtsilla oli vaikutuksensa. Luoksetulo oli priima, tuli vauhdilla (ei törmännyt jalkaan) ja suora pa. Seuruussa tein pienen pätkän alkuun, ei niin kovin hyvä. Palkkasin aloitukset pariin otteeseen. Lopulta hieman pidempi pätkä.
Kina sai tehdä kisanomaisesti liikkuroituna metallinoudon,ekalla kerralla jäi nuuskimaan maata eikä meinannut nostaa kapulaa, huomautin. Toinen toisto ihan ok. Ei mennyt reippaalla laukalla. Kinan on vaikea erottaa nurtsin joukosta kapuloita. Perusasento hiukan vinkkelissä ja roikotti kapulaa suussaan. Siitä liikkeestä istumiseen, hyvä! Sitten tunnariin, laitettiin se nurmen läpi kulkevalle polulle. Lähti epävarmasti liikkeelle, löysi oman ja lähti palauttamaan löysällä laukalla. Palkkasin suoraan vauhdista kun selkeästi oli hiukan epävarma.
Lauantaina TamSKin tokovalkkujen kouluttaman ryhmän näyttökoe. Hakijoita oli yli 40 ja paikkoja tais olla tarjolla 16. Heheh, katsellaan kuinka käy!
Käytin Sunia pienesti lenkillä ennen puuhailuja. Tein itsekseni vähän seuraamista, noutoa, luoksetuloa ja toppia. Suni on vähän turhan korkeassa vireessä, se ilmeni rauhattomuutena ja säätämisenä. Se oli jotenkin hämillään suuresta koirapaljoudesta, huomaa että ollaan kesällä treenattu lähestulkoon kahdestaan. Ennen kehäänmenoa lepuutin hieman, mutta ei selkeästi rentoutunut. Kati teki luoksepäästävyyden, Suni pomppas innoissaan katsomaan. En jaksanut puuttua.
Seuruupätkä tehtiin ilman liikkurointia. Lähti ihan kivasti seuraamaan, eka perusasento hyvä. Täyskäännöksessä levähti ja jäin ihmettelemään että minne jäi. Vika perusasento jäi liian taakse, korjasin käsitargetilla. Teen aina liikkeiden alussa käsikosketuksen, korjaa ryhtiään paremmaksi ja on kuulolla tehtävässä. Sitten seuraavaksi nouto, voi video. Äänteli kaksi kertaa!!! Otti kontaktin kapulanheiton jälkeen vaikka mun mielestä hytkyi lupaa odottaen. Muiden silmään ei varmaan näytä yhtään niin pahalta, mutta ei siitä kaukana ole se mielentila että varastaa. Korkessa vireessä pysyy kuulolla, mutta on turhan ylipinkeä. Kun annoin tuo-käskyn, äännähti jotain ja kapulan luokse päästyään suusta pääsi jotain mur-tyylistä. Ja mun suusta spontaanisti ”voi perse”. Olisi pitänyt puuttua eikä todellakaan palkata tuosta suorituksesta, ei tää liike mene tosiaankaan pilalle mutta.. Ääh, olisinpas tajunnut ottaa noudon uudestaan. Lopuksi liikkuroituna luoksetulo. Reippaalla vauhdilla luokse, vähän pelkäsin että tuleeko päin mutta ei vaan suoraan sivulle. Perusasento näytti suhteellisen suoralta. Itse jännitin tilaisuudessa, oli äärettömän hyvää treeniä mulle ja Sunille vaikkei ryhmään päästäisikään. Huomaa, että kun jännitän, se tarttuu Suniin. Se tarttuu sellaisella positiivisen ärsyttävällä tavalla. Ylivireytenä. Mua itseäni ahdistaa koemainen seuruu kun Kinaa saa vähän aina odottaa. Pitäisi vaan luottaa Suniin, että kyllä se osaa. Mutta ei se kyllä aina edes osaa, se on niin nuori tättähäärä että voi keksiä vaikka mitä! Ja jatkossa me tarvitaan paljon liikkuroituja treenejä ennen ensimmäistä koetta, oma asenne muuttuu heti kun joku käskyttää.
Mutta, me selviydyttiin. Suni oli lopulta ihan kiva vaikkakin vähän kireälle viritetty viulunkieli. Kyllä tuosta pörröstä tokokoira tehdään! Tarvii vaan itse vielä oppia säätelemään viretilaa ”koemaisiin” tilanteisiin. 😉 Suorituksen jälkeen hengasin hetken aikaa kentän laidalla kunnes päätettiin Saaran kanssa mennä juoksuttamaan lapsia. Suni sai leikkiä puolivuotiaan Nuuk -perron kanssa. Voi viude, että tytöillä oli kivaa! Samanhenkinen hömppäkaveri löytyi heti, molemmat leikkivät siististi, ei törmäilyä eikä juurikaan ääntelyä. Ihanaa! 🙂 Kina keskittyi laiduntamiseen.. 😀
Lauantaina illalla mentiin vielä Esan kanssa tallille treenaamaan agilityä. Esa poikkesi tampereella ja mähän heti innostuin pyytämään treeneihin mun kanssa. Oli kiva nähdä!
Sunille ratatreeniä, video olla. Leikkasin pois pari rimantiputusta. Muuten Suni on oikein näppärä, se vaan menee sinne minne ohjaan. Kaikki tuntuu tuon koiran kanssa äärettömän helpolle. Se on aika hieno vaikka itse sanonkin. Suni on sopivan kiihkeä ja työinto on huippua agilityssäkin. Pakko kyllä myöntää, että olen erittäin onnellinen kun Suni on juuri tuollainen mitä se on. Kinalle vähän vauhtirallia, ettei nyt ihan hengailuksi mene. 😉 Ainiin, rimat olivat sekalaisesti 25-35cm. Olen vasta nytten alkanut nostamaan korkeammalle rimoja, siksi niitä pudotuksia tulee välillä. Kokeilin myös ekaa kertaa Sunin kanssa takaakierto-päällejuoksuja, ei ongelmaa!
Esakin pääsi kokeilemaan agilityä Sunin kanssa, eikä muuten edes purrut tällä kertaa käsille! 😉 Hienosti Suni liikkuu myös vieraahkon ohjaajan kanssa. Näin myös Esan seltit, Krumin ja Moran. Mora pikkuruisesta on kasvamassa myös hieno agilityeläin. 🙂
Nimittäin karenssi. Huh. Kuukausi poissa koirakontakteista ja kimppatreeneistä. En halua kennelyskää toiste kylään ja toivottavasti kaikki muistavat että kennelyskäistä (tai saman perheen muuta koiraa) ei tuoda kylille.
Suppis pentuna 🙂
Käytiin eilen lekurissa, molemmat saivat rokotukset. Suni sai kehuja sen pakaroista, hih. Suppiksella onkin ollut aikamoiset takakinkut jo pienestä pitäen. Sain myös kuulla sisko Maikista, sekin on reipas ja avoin perroneiti. Kiva! 🙂 Seuraavan kerran vasta kolmen vuoden päästä (toivottavasti) eläinlääkärin vastaanotolle. Olen ollut onnekas lähestulkoon kaikkien koirieni kanssa. Isoimmat toimenpiteet rajoittuvat pääasiassa röntgenkuvauksiin, mutta itseasiassa Inkan nisäkasvainleikkaus nousi ykkössijalle. Kina on kerran käynyt nesteytyksessä. Joskus erittäin satunnaisesti on ollut häikkää silmien ja korvien kanssa, mutta emme niihin kovin usein ole edes lääkitystä tarvinnut. Viivillä oli muistaakseni joskus haljenneen kynnen kanssa jotain ongelmia, taidettiin käydä hakemassa ab kuuri (?). Kinalla on muuten itseassa ultrattu myös virtsatiet ja tutkittu pissanäyte kun se oli vuoden ikäinen. Kinan hampaita ei ole koskaan tarvinnut putsailla, aiempien jo edesmenneiden hampaita putsattiin useammin kuin kerran. Mitään suurempaa ei ole koskaan kuitenkaan sattunut ja pidän itseäni onnekkaana. Suni on myös ensimmäinen koirani jolla on vakuutus (!!).
Enikeis kuitenkin, ollaan taasen tokoiltu.
Kinkulle ruutua (ilman nauhoja) lätkällä ja ilman. Voi kun oli hankala hahmoittaa ruutua eikä lätkäkään meinannut löytyä. Tehtiin n.20m päästä. Noutoa vauhtinoutona, ekalla kerralla kapula hukkui nurmikkoon, toka toisto parempi. Tunnari kellona, oma löytyi tosi nopsaan, palautuskin ihan kiva. Taukoilun jälkeen tehtiin vielä pelkän oman etsintää muutamasta eri paikasta. Kina ottaa hajun kyllä tosi tarkkaan eikä lähde säätämään vaan etenee määrätietoisesti.
Sunille toppia, alkuun vähän muistuttelua että mikä homma on kyseessä. Maahanmenoja, edelleen siitä puuttuu säpäkkyys. Ajattelin vahvistaa maahanmenon tarjoamista ihan sisällä, mitä ilmeisemmin maa ja lepo käsky sekoittuu keskenään ja näkyy hitautena (epävarmuutena). Sunille tunnari, neljän metrin päässä kasa ja oma piilossa irtonurmen alla mun edessä. Otti hajun hyvin, mutta epäröi ja lähti kasalle. Kävi pyörimässä ympyrää, mutta ei saanut hajua kun vauhti vei. Haki kasasta jonkun josta kevyesti höpöhöpöt. Sitten huomasin, että oikea moodi saatiin päälle koska alkoi keskittymään ja oma löytyi. Sama homma vielä uudestaan, nyt selkeästi parempi. Kävi tsekkaamassa tosin kasan, mutta luopui siitä heti ja löysi oman. Ehkä tällä tyylillä edetään. Jossain kohtaa myös pelkän oman etsintää piiloista. Suni on vähän tollo, edelleen sillä tuppaa ajatus hukkumaan etsiessä. Tarvii myös jatkossa tehdä pelkkää omaa, haluan että se keskittyy heti vapautuksesta tehtävään eikä juokse päättömänä ensiksi ympäriinsä. Se, että miten saan tuon oikeanlaisen moodin tehtävään heti alusta lähtien rakentuu varmaan ajan kanssa. Uskoisin, että tuo hölmöily on jonkinlaista sijaistoimintoa kun tehtävä ei kuitenkaan taida olla 100% selvä. Olen palkannut omasta pelkillä nameilla, en halua nostaa viretilaa lelulla.
Sunille myös vähän ärsyttävämpää treeniä. En ole tehnyt sille paljoa häiriöitä ja nyt aloitettiin sitten. Ensiksi kontaktinpitoharjoitusta sivulla niin että Sunin vasemmalla puolella heiluttelin wubbaa. Jäi wubbaan kiinni, naksauttelin kun otti kontaktin muhun. Se ei ota lelua koska odottaa jes-käskyä. Suni siis ei saa tarttua leluun ellei jessiä tule. Sitä voi vaikka väkisin tunkea sen suuhun, mutta ei saa leikkiä ilman lupaa. Onnistui lopulta, hoksasi jutun. Sitten luoksetulon häiriköintiä hämykäskyillä. Lähti alussa liikkeelle kaikista hämyistä. Alkoi hämääntymään ja mietin, että veinkö treenin liian pitkälle. Päätin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä. Lisäilin liki-käskyjä hämyjen väliin ja kaikista oikeista käskyistä lähti liikkeelle. Palkkasin heti kun reagoi. Kestää vallan mainiosti säälivän höpöhöpöttelyn hämykäskystä. Ei ota ollenkaan itseensä, tsemppaa vaan enemmän. Ruutua myös lelulla x2. Hetsaantuu ruudusta aikalailla. Mennään lelupalkalla hetken aikaa, katsotaan kuinka etenee ja lähdenkö missä vaiheessa poistamaan lelua ruudusta. Nythän fokus on pelkästään leluun.. Ja mä vihaan näitä missä lelu odottaa koska Suni keskittyy siihen lelun saamiseen pelkästään.
Sitten vielä noutoa. Tarjoaa perusasennossa kontaktia viiveellä kapulanheiton jälkeen, mutta kuitenkin tarjoaa. Palkkasin näistä. Annoin myös palautuksessa käskyn liki, lähti tarjoamaan. Tiputtaa herkästi kapulan mua lähestyessä mutta tämä liike onkin kesken. Nyt saatiin jo pari onnistunutta perusasentoa, kyllä se siitä. Pitoharjoituksia pitäisi vaan jatkaa.
(Kuvasin joku aika sitten meidän treenilelut, ei niitä nyt niin paljoa ole.. Eihän? 🙂 )
Viikonloppuna juhlittiin remminpään vanhentumista. Tästä lähtien vietän joka vuosi aina 22v synttäreitä.. 😉
Karenssia olisi vielä alta viikko jäljellä, sitten päästään treenaamaan muiden kanssa! RC treenit houkuttelisi jo, mutta peruskunnon nostaminen on prioriteetti numero 1. Sain myös vihdoinkin varattua tytsyille eläinlääkärin. Kinkun rokotukset meni heinäkuun lopulla vanhaksi ja Suppiksen menee vasta lokakuussa (kai). Tasaan nuo samaan rytmiin ettei molemmille tarvitse varata omaa rokotusaikaa. Jos siis vaan lekuri on samaa mieltä kanssani.
Eilen treenailtiin tosiaan taas äitini pihassa. Kinalle metallinouto, liikkeestä istuminen, tunnari, luoksetulo. Metsku on kyllä Kinan mielestä hirveen kiva, ei ahdistu kapulasta ollenkaan. Lähtee laukalla ja palauttaa laukalla! Liikkeestä istuminen hyvä! Tunnarissa oli kahdessa rivissä kapuloita, ehkä niitä oli yhteensä 10. Oli todella tuulinen ja märähkö keli. Oli ihan äärettömän vaikea. Kinkku löysi oman mutta jäi taas jumiin. Se seisoi kapuloilla, nosti omansa ja tiputti sen. Olisi pitänyt kehua kun oli valinnut jo omansa. Menen itsekin noissa tilanteissa vaan vähän lukkoon. Toinen toisto oli selkeästi jo parempi, lähti kapuloille reippaasti mutta aikaa tuhraantui haistelemiseen. Oli ihan äärettömän huolellinen (vähän liialtikin) mutta löysi oman ja lähti palauttamaan löysähköllä laukalla. Loppuun vielä luoksetulo, toppi valui ja valui. Huomautin tästä ja toisella toistolla toppi oli jo parempi.
Ainiin, tehtiin ”alkulämmöiksi” vähän peruutteluja, kaukoja ja silleen. Ei hyvää päivää. Olipa vaikea taas pitkästä aikaa tehdä kaukojen aloitus maa-sei. Ei pysty ei sitten millään. Kolmannella käskyllä vasta pystyi, sama uusiksi ja taas jumitti. Muutaman toiston jälkeen sai itsevarmuuden nousuun, palkkasin nameilla ja kehuilla. Muut toistot tehtiin lähempää, tekniikka hajoaa ja mä vihaan sitä. Mutta.. Mä yritän aina miettiä, että kunhan se ei liiku ihan älyttömyyksiä ja pystyy tekemään kaikki vaihdot yhdellä käskyllä niin annan olla. Ei sovi mulle, mutta pakko yrittää. Kinalle on tarpeeksi vaikeaa ymmärtää kuultu käsky. Jos nipottaisin sille tekniikasta koko aika, se vaan lyttää Kinan itsetunnon todella (!!!) matalalle ja passivoituu. Ja joo, ollaan hinkattu paljon. Kina on vaan vähän repsu ja mä annan sen sille anteeksi. 🙂
Sunille tunnari. Jeps. Tunnarikokeilut oli nyt sitten siinä. Ampuu ihan älyttömällä vauhdilla, mutta ei pysty heti keskittymään. Vetää kapuloiden ympärillä paskarallia ja sitten vasta muistelee että mitäs pitikään tehdä. Vaikka Kina onkin vähän onneton tokossa niin silti sen tunnollisuus on jotain aivan huikeaa. Kina ei sikaile, se yrittää aina tehdä asiat oikein. ❤ Suni, nooh.. Suni tekee vauhdilla mutta ei niin tarkasti. Tarviipas kysyä Sunin tunnariin kavereilta neuvoa, mutta voisin kuvitella että namien kylväminen maahan voisi olla hyvä tai sitten verkkoaidan alle niin ettei pysty nostamaan kapuloita, mutta merkkaa vaan. Katsotaan nyt mitä metodia alan käyttämään Sunilla. Sunille myös toppia, tarjoaa taas maahanmenoa. Pitää muistutella mikä homman nimi onkaan. Toppi kisanomaisesti loppuun.
Maahanmenon vahvistamista lelupalkalla ja nameilla. Kyllä se sieltä! Vauhtinoutoa myöskin, metalli oli tällä kertaa niin ällö ettei siihen voinut koskea. En jaksanut vääntää vaan vaihdoin puiseen. Kerran noutaessa tuli sammakko suusta johon puutuin heti. Liikkeen aloituksessa jää kiinni kapulaan ja semisti hytkyy kun odottaa niin kovasti käskyä. Olen palkkaillut kontaktista nameilla. Jos ei tehoa tarpeeksi hyvin niin siirryn siihen, ettei pääse noutamaan ollenkaan vaan palkkaan lelulla kontaktista ja siitä ettei hytky ollenkaan. Kuten sanottua, Suppis on ihan erilainen koira treenata kuin Kina. Kina on herkkä ja kiltti, tunnollinen kiltti partiotyttö. Suni on vähän sellainen hälläväliä-häslääjä. Intoa riittää, mutta aivoja aina ei.
Ollaan päästy taas lenkkeilemään metsään, voi sitä riemua! Omakin kunto on päässyt rapistumaan kun ollaan huilittu sen verran kauan. Kuumilla keleillähän koirat ui paljon sekä käytiin vaan pienillä lenkeillä. Nyt näyttää siltä, että syksy tulee liian nopeasti. Vettä sataa ja mieli on korkealla. Pyh! Etsin Sunille Hurtan tai Pompan sadetakkia kokoa 45. Jos jollain sattuisi sellainen olemaan käyttämättömänä jemmassa niin saa hihkaista. Normihintaan sadetakkia en kyllä mielelläni osta, sen verran vähän sitä kuitenkin tulee käytettyä. Talveksi pitää hommata Sunille PerusPomppa, uusia värejä ei ole vielä ainakaan tullut. Pitäisköhän laittaa Merille kyselyä, että olisko pinkkiä pomppaa tulossa? 😉
Auringonvalo varastoon ja D-vitamiinit ahkeraan käyttöön! Kyllä se kesä tulee taas.. 😉
Juuri eilen voivottelin sitä, että Kinan asenne on surkea ja eihän meidän tokoilusta tule yhtään mitään. Juttelin kasvis Kirsin kanssa ja sanoin, että: ”Me niin nolataan itsemme tokokokeessa, ei me osata mitään”.. Ihanaa, Kirsi on tulossa Kinkun äipän Safiirin kanssa myös borderterriereiden rotumestaruuksiin tampereelle 20.9! 🙂 🙂
Noh, päätinpä sitten rakentaa ruudun äitini isolle pihalle. Otin muistaakseni 4 toistoa. Alkuun lähempää vähän muistutteluna että mikäs tää homma olikaan. Sitten pidemmältä matkalta muutama toisto, yksi tyhjään ja loput lätkälle. Kinkkuhan klaaras tän homman! Se lähti kivalla asenteella ruutuun ja katseella alkoi hakemaan ruutua kun virittelin sitä. Tein sen tyhjän ruudun kisamaisena.
Kinan kanssa tehtiin myös kertaalleen metallinouto, no problem. Palautus oli kiva mutta nostaa kapulan vähän turhan huonosti. Roikottaa sitä suussaan, huoh. Ehken puutu nyt tuohon kun on monta muutakin asiaa mitä pitää treenata. Kunhan se pysyy siellä eikä tipu niin se riittää. Liikkeestä istuminen, joudun katseella varmistamaan että varmasti istuu. No istuuhan se! Äääh, mitenköhän tuostakin maneerista pääsisi eroon? Täytyy ostaa ebaysta appari! 😉 Seuruun askelsiirtymiä, pakissa vähän tuppaa nojaamaan mun jalkaan. Näistä en palkannut ollenkaan, paransi. Siirtymät on Kinalle vaikeita, tuppaa raahaamaan pyllyään. Näistäkään ei luonnollisesti palkkaa. Lopulta taas korjasi ja nousi reippaasti ylös eikä laahannut. Tunnaria myös pariin otteeseen. Tein ekaksi tosi helpon, yhteensä 6 kapulaa kellona. Oma oikealla yläviistossa. Joko oli tosi hyvä tai sitten oli moukan tuuria koska Kina juoksi suoraan omalle, tsekkasi kaksi ympärillä olevaa ja nosti heti oman! Vau! Toisella kiekalla laitoin kapuloita n. 15kpl ja oma lähestulkoon kiinni muissa. Se olikin heti vaikeampi, meinasi jo luovuttaa kesken kaiken mutta palasi takaisin kapuloille. Oma löytyi kun jaksoi keskittyä haisteluun. Jihuu! Kinalle myös luoksetulo, toppi ja maahanmeno ok. Ei se näyttävä ole mutta ei haittaa, kunhan pysähtyy eikä valu ziljoonaa metriä niin mulle riittää.. 🙂
Suffelipuffeli treenasi seuruuta. Pa’n paikka on vähän huono, tuppaa jäämään liian taakse. Kyttää oikeassa kädessä olevaa lelua. Tarviipa muistaa jatkossa palkata myös mun ”etupuolelta”. Seuruun paikka on parantunut, ylivireisenä edistää ja olen sille huomautellut nytten edistämisestä. Luoksetuloa, ekalla kerralla pa jäi liian taakse, tokalla kerralla paljon parempi. Se olis niinku kisavalmis! Liikkeestä seisominen, muistuttelin alkuun toppia. Tarjoaa aika herkästi istumista. Suni on vähän sellainen että se ei malta aina kuunnella ohjeita vaan tekee ja sitten vasta miettii. Palkkasin kun palasin sivulle, en ottanut ollenkaan perusasentoon. Pa tulee erittäin helposti, haluan ennemminkin vahvistaa seisomassa pysymistä.
Suni treenasi myös maahanmenoja, siitä puuttuu sellainen tietty täpäkkyys, mutta.. Ehkä se tulee ajan kanssa. Nyt teen vielä aika paljon käsiavulla, vanha tapa tulee herkästi esille (perraa maahan). Sitten isojen koirien juttuja, ruutua lelupalkalla sekä tunnaria. Pari kertaa oman etsimistä nurtsilta (laitoin irtonurmea peitoksi). Lähtee vähän takki auki -asenteella. En pidä siitä yhtään. Käpytunnarissa juoksee valtoimenaan ensiksi ja sitten vasta alkaa haistelemaan. Tunnarissa tulee kyllä olemaan ongelmia jossain kohtaa. Sitten tein ex tempore ratkaisun. Noin 10 kapulaa + oma piilossa n.20cm päässä (nurtsia peittona). Lähti takki auki kapuloille, ei haistellut, bongasi vaan kapulan ja toi mulle. Ja uudelleen tehtävän kimppuun, sama homma. Jouduin keskeyttämään Sunin touhut moneen otteeseen. Toisella kerralla sama homma. Huoh. Päätin vielä ottaa uudestaan koska musta tuntui ettei Suni ollut varma, että mitä pitää tehdä. Ehkä sekoitti kapulanpito ja -nosto treeneihin. Sitten nenäkin lopulta löytyi. Se sai varmasti itsevarmuutta oman löydöstä, tein vielä uudestaan. Halusin nähdä että oliko tuuria vaiko osaamista. Nyt meni kapuloille vauhdilla mutta nenä auki, kävi haistamassa ”muut” ja jatkoi matkaansa vähän eteenpäin (oma muiden takana) ja löysi sieltä oman. Jihuu! Mutta. Puree tunnarikapulaa.. Yöks! Maiju vinkkas, että kannattaa olla lähellä koiraa tunnareiden vieressä (ei palautusta) eikä anna purra koska siitäkin voi tulla iiiiso ongelma. Tattis! 🙂
Lauantaina mentiin mökille yhdeksi yöksi. Koirat oli pikkusen villeinä, tainno Suni sai sellaiset juoksuhepulit että nauratti. Mutta, edelleenkään eivät ole vielä täysin kunnossa joten riekkumista pitäisi ehkä hieman rajoittaa. Mutta kun toinen oli niin onnellinen. Juoksi järveen ja sitten taas puskan tai talon ympäri ja taas veteen lutraamaan. Välkky Suni on keksinyt nopean viilennyskeinon, se käy makaamaan rantaveteen. 😉
Kina keskittyi putsaamaan tassujaan kuspissiäisistä sekä karviaispuskaa herkuista. Kinakin kävi muutaman kerran pulahtamassa järveen, en antanut sen uida paljoa kun tervehtyminen on vielä kesken.
Harjoiteltiin myös kapulanpitoa (taas!) Sunin kanssa. Pari kertaa pääsi myös tekemään vauhtinoutoa. Kina taas treenasi palautuksia, huonossa vireessä se on sellainen läskimamma joka vaan raahaa persettään kun hakee paikkaa mun sivulla. Hyvässä vireessä sivulletulo ja paikka on tosi hyvät. Kina muuten aloittelee tässä juoksujaan joten laiskuus saattaa johtua niistä!
Ps. Sunin seuruu on hajalla, painaa ja poikittaa. Ollaan tehty ihan muutaman askeleen seuruuta taas namipalkalla. Lelupalkalla tuppaa oleen vähän liian intopiukeena, on pitänyt muutaman kerran huomauttaa että ei ole kauhean kivaa kytätä lelua saatika olla keskittymättä itse tehtävään. Oon myös vahvistanut paljon sivulletuloja puunkierron kautta, kuppi menee nurin kiertämisestä ja sivulletulo on vähän liian voimakas, törmää suurimmassa osassa mun jalkaan joista luonnollisesti ei palkkaa heru. Mur! Ehkä tuo ylipinkeä vire helpottaa tässä kun jatkaa vaan treenaamista. Eihän toista voi sakottaa 110 prosenttisesta työinnosta tauon jälkeen. 😉
Mun ihana suffelipuffeli tänään jo yhden vuoden! Ensimmäinen vuosi yhdessä on ollut tutustumista toisiimme, toistemme rajojen opiskelua, ihanaa arkea ja treenaamista! Suurin osa ajasta on ollut upeaa, mutta toki huonompiakin päiviä on mahtunut joukkoon. Suni alkaa olemaan jo melkein aikuinen.. Tänäkin päivänä saan edelleen huomata, että täydellistä koiraa on vaikea löytää mutta moni käy lähellä. Suni on ollut päivieni ilostuttaja, kyltymätön treenikaveri ja ennenkaikkea ihana perheenjäsen. Mun pienessä pörrössä on valtavasti sellaisia piirteitä mitä koiralta toivon. Toivottavasti Suppilovahvero pysyy tuollaisena ihanana skäiväränä. ❤
Blogihiljaisuus jatkuu. Odottelen edelleen motivaatiota kirjoittaa meidän treeneistä – lukemattomat treenit on jääneet päivittämättä. Kirjaan niitä kuitenkin vihkooni, jotta pysyn kartalla mitä on milloinkin tehty. : )
Mutta, olen kuitenkin päivitellyt kuvat.fi -galleriaa.
Kinkku sai synttärilahjaksi Kong Squeezz sarjan lelun, dumbbellin. Meillä on samasta sarjasta oleva pallo, mutta se on vähän turhan iso Kinan suuhun. Tuo kuvassa oleva lelu istuu Kinan suuhun paremmin ja sitä saa helpommin vingutettua. : ) Huppiskin sai testata lelua, toimii! : D
Ollaan treenailtu juoksareita nyt muutaman viikon ajan, edistystä selkeästi näkyvissä! Huippua! Eilen treenejä ennen käytiin lenkillä ja luojan kiitos, mun tai Hannan koirista ei tullut jauhelihaa. Kaikenmaailman urpot pitävät hallitsemattomia koiriansa vapaana. Tämä kyseinen koira ei todellakaan lähestynyt ystävällisesti meitä ja yritin napata sitä karvoista kiinni – kuitenkaan onnistumatta siinä. Hitto. Taas menee takapakkia Sunin kanssa nää ohitukset. Ärsyttävää.
NPKH 31.5 
Söpömpääkin söpömpi ihana pentuvillakoira Tyyne >> 
Lean lauma 