Kiitos kuvasta Tytti Käyhkölle >> koiramaiset.kuvat.fi
Eilen mouhiksella tuurailemassa Saria ja Ranea, kiitos! Marko veti tällä kertaa treenit johon me osallistuttiin Aman kanssa.
Rata näytti helpolta (suorastaan liian helpolta) kun naureskelin ettei keppejäkään ole radalla. Radalla siis 22 estettä josta me päästiin menemään 18. Ja 17 putkeen. : ) Ekaks touhu näytti aika karmeelta, mä juoksin vaan hullun lailla eteenpäin, en keskittynyt ollenkaan ja sekoilin ja hölötin. No senhän tietää että vaikka se rata sujuikin niin ei se kovin upeaa katseltavaa ollut.. Saakelinmoista sekoilua vaan. : D No Markohan sitten heitti mulle, että mä olen kuin kansanedustaja Teuvo Hakkarainen.. Buahah. Kannattaa käydä katsomassa tämä linkki niin saa vähän osviittaa siitä mitä kommentti oikein meinaa. : D
Kun vähän keskityin tekemiseen ja pitämään suuni hiljaa ja antamaan lähinnä putkikäskyjä niin hommahan alkoi sujumaan. Ei nyt ihan kuin pläkki mutta melkein. Paitsi että junnattiin välistävetokohtaa, taas Marko ystävällisesti ojensi pölkkyä ohjaajaa. Samaa mitä Maria neuvoi pari viikkoa sitten. Saatto hypylle (jos aikaa) ja niiaus, saadaan siten hyppysuunta sinne minne ollaankin menossa. Tätä junnattiin kun mä peruutin ja peruutin ja hätäilin vaikka siinä kohtaa ei todellakaan ollut kiire. Saatiin se sitten onnistumaankin kun vähän treenattiin.
Hypyn leijeröinti Aman tullessa pussista onnistui tosi hyvin. Puomin allaolevaan putkeen sai saattaa, mutta ei jäädä nutaamaan jotta kerkesi pistään tossua toisen eteen jotta kerkes tekemään pakkovalssia hypylle. Ihmeen kaupalla (ja mun mielestä rumalla ohjauksella) sain Aman lähtemään hypylle. Olin tosi yllättynyt koska se tais joka kerralla lähteä hypylle. Mahtia! Välistävetokohdan aattelin tehdä päällejuoksulla, joo ihan varmasti hyvä juttu mutta ei oikein toiminut. Ama luki sen väärin enkä mielestäni käyttänyt haltuunottokättä tarpeeksi hyvin. Otettiin sitten vartaloapu käyttöön, mutta olin lähestulkoon koko aika myöhässä.
Lopuksi sitten oli toinen treenipätkä, 17 estettä nollalla läpi ja kaksi yritystä. Ja mitä tekee emämokaohjaaja. No sehän kartturoi Aman ihan suhteellisen siististi koko pätkän läpi ekalla kerralla. Whoot. Pitää ekaks vähän mokailla ja sitten näytetään missä kaappi seisoo. Hehe. Lopuksi vielä hinkattiin alun välistävetopätkää ja mun niiausta, vasen nivunen ei oikein vaan tykännyt noista juoksuaskelista mitä tein.. Viikon sairastelun jälkeen juoksu tekee tosi gutaa. Ehkä kannattaisi aloittaa vähän rennommin, mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. : D
Summa summarum, treeneissä oli hienoa se että Ama ei kertaakaan varastanut tai noussut lähdössä. Vaikka hämäsin. Se tuli ja meni sinne minne ohjasin. Se irtosi tarvittaessa tosi kivasti ja sain etumatkaa, se lähti sivuttaissuunnassakin renkaalle vaikka mä tein tiukkaa kaarta. Mahtavaa. On mouhiksella ihan huippuhauskaa käydä. Treeneissä on aina niin hyvä fiilis, mä kyllä suosittelen lämpimästi Markoa ja Mariaa. Lopuksi jäähdyttelylenkille Johannan ja koirien kanssa (joka muuten kuvasi meidän menoa, kiits : )) ja Vauhti taisi ihastua Amaan. Tunne tosin ei ollut molemminpuolista. : D
Lean lauma 