Perjantain pennelöinnit ja Inkkuvinkun vointeja.

Perjantaina käytiin päivällä äitilläni, nää kaks tolloa juoksi menemään taas ihan hullunlailla. Niistä on kyllä tullut ihan parhaat kaverit. Ja Kinkku rakastaa juoksuttaa toista, jossain vaiheessa se kyllä valitettavasti kääntyy toisinpäin. Suni vie ja Kina vikisee.. : D

Kurkkasin samalla Inkkuvinkun leikkauskohtaa, siistiltä näyttää edelleen mutta luultavasti leikkauskohtaan on kerääntynyt nestettä. Muorikoira on ollut reipas ja sen ruokahalu tuntuu olevan loputon. : D Alkuun Inka valitteli ja kun viime viikon tiistaina olin äidilläni tekemässä kouluhommia, se oli kovin rauhaton. Annoin kipulääkettä ja valitus loppui. Muuten Inkan toipuminen on mennyt todella hyvin. Liikkuu jo ihan normaalisti, tikit varmaan kutittavat mahaa joten torstaina mennään kontrollikäynnille ja otetaan tikit pois. Samalla saan varmuuden siihen että se on tosiaan nestettä mikä siellä leikkaushaavan ympärillä on. Sitten vaan pitäisi miettiä sopivaa ajankohtaa hampaiden poistolle. Ostin muuten Inkalle ennen leikkausta tollaisen ”puhallettavan uimarenkaan”. Perinteinen kauluri eli lampunvarjostin on vaan niin kökkö, olihan tuo aika hintava (35eur) mutta maksaa itsensä takaisin ajan myötä ja on niin paljon mukavempi koiralle.

fb319 fb320Tokoissa Sunin kanssa tehtiin taas ohitus/seuraamisharjoituksia. Sain myös vinkkejä noutoon. Joudun lähtemään mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tosiaan jättää sen vauhtinoudon pois joksikin aikaa. En pidä siitä ärinäpörinästä mikä tulee Sunin suusta kun on nostamassa kapulaa. Muutenkin leikkiminen ja kapulannosto on tällä hetkellä vähän huonoa, uskoisin että hampaiden vaihtumisella on vaikutuksensa. Eli joudun siis alkaa naksuttelemaan kapulaan koskemisesta, ottamisesta suuhun, pitämisestä jne. Mä en pidä tuosta vaiheesta. Mun kärsivällisyys ei meinaa riittää vaikka muuten naksuttelusta tykkään todella paljon. Treeneissä kokeiltiin tätä ja jos kapula on maassa, Suni kuvittelee että sitä pitää läimiä tassuilla. Otin kapulan käteeni ja naksuttelin koskemisesta, penne perhana on vaan niin hitsin nopea että vahvistin muutaman kerran tassukosketusta kapulaan. : D Onneksi mitään lopullista ei ole tapahtunut. Treenattiin taas myös omalla paikalla pötköttelyä joka on jäänyt luvattoman vähälle treenille. Suni on alkanut tosissaan kikkailemaan alustalla, se tietää kyllä että siinä pitää maata mutta kun yritän pikkuriikkisen pidentää palkkausväliä -> neiti kikkailee. Tarvii kokeilla jonkinmoista ärähdystä, kaikki hommat meillä ei aina toimi kivan kautta. Treenattiin iteksemme sivulletuloja ja pieniä pätkiä seuraamisia. Kontakti ohitusjutuissa on tosi hyvä sekä myös siinä kun muut kiertävät. Katse pysyy aikas tiukasti mussa. Hieno juttu. : )

Viime viikon sylkkärit

Valkku 7.11.2013Viime viikolla Soilen treeneissä treenattiin sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä. Muistinpahan taas miksi sylkkäriä EN tykkää käyttää ja harvemmin myös poispäinkäännöstä. Hitto että mulla oli hankaluuksia tajuta taas ranteen pyöräytystä, teknisesti teen sen oikein, mutta kun oikein alan miettimään sitä niin ei vaan tajua ei.. : D Pienellä ranneliikkeellä saa ihmeitä aikaan ja itse käännös onnistuu huisin hyvin ilman esteitä. Sitten kun ottaa esteet mukaan niin Ama vaan lähtee hypylle, palkattiin käteentulemisesta sekä kääntymisestä mutta Amalla on niin kova magneetti hypyssä vetämässä puoleensa. Huoh. Ei päästy tekemään sylkkäriä kuin mun oikealla puolella. Poispäinkäännöksessä ei myöskään halunnut tulla lähelle, bongaili mieluiten omavalintaista hyppysuuntaa. Tätäkin jouduttiin hinkkaamaan lelupalkan kanssa vaikka kuinka monet kerrat. Kelpie tahtoo mennä kauempana niin menkööt. En jaksa vääntää Aman kanssa asioista. : D

Itsekseni tein tuota oikeassa ylänurkassa olevaa Mouwenin ratapätkää piirinmestaruuksista tältä vuodelta, en kellotellut mikä vaihtoehto kepeille olisi parempi mutta löysin kyllä hyvin nopeasti oman ohjaukseni ja sen kuinka Ama toimi parhaiten. Anukin kokeili mennä Aman kanssa agilityä, Ama meni kuin hidastetussa filmissä. Lähti kuitenkin radalle Anun kanssa. : ) Anu vois kokeilla Amaa kisoissa, saisivat varmaan ehkä nollankin aikaiseksi?!? ; )

Viime viikolla Ama tuli yökylään kun perjantaina ajeltiin taas Olofin vastaanotolle hämeenkyröön. Hoidon jälkeen jäin vähän sanattomaksi. Olof sanoi että edelliskerta oli vaikuttanut positiivisella tavalla Aman selkälihaksiin (niihinkin joihin ei manuaalisesti pääse käsiksi) ja ne tuntuivat ihan hyvältä nytten, mutta.. Olof epäili että Aman selässä saattaisi olla jotain, mutta ei tietoa mitä. Joko Aman selkälihakset ovat olleet niin pitkään jumissa että on vaikuttanut rankaan ja ”pakottanut” Aman liikkumaan väärin tai sitten jotain muuta. : / Meillä on Piiran aika ensi viikolla joten katsellaan saako Piira käsiteltyä rankaa nyt vähän paremmin..

Stressaava päivä takana

Viime viikolla kävimme Hervannan Eläinlääkärillä näyttämässä Inkan pattia ts. räjähdysmäisesti kasvanutta nisäkasvainta. Vasta hetki sitten katsottiin luottolääkärimme kanssa pattia ja totesimme yhteen ääneen että hyvältä näyttää, näillä mennään. Äitini kertoi kuitenkin patin kasvaneen älyttömästi. Pariin viikkoon en Inkaa nähnytkään ja kun Inka tuli meille, kauhistuin suorastaan.

fb317

Maanantaina Inka meni leikkaukseen ja samalla putsattiin hampaat. Hampaanpoistoleikkaus olisi tosin edessä, takahampaissa (kolmijuurisissa) murtumaa tjn. : ( Eli samanlainen keikka olisi edessä. Itse leikkaus oli mennyt hyvin ja leikkaushaava on tosi siisti. Meinasin kyllä alkaa vääntämään itkua kun Inkaa hain eläinlääkäriltä, niin huojentunut olin. Omasta tyhmyydestä kärsii koko koira. : ´( No nyt patti on poissa ja Inka on aloittanut toipumisen. Inka tuli lekurin jälkeen mun luo ja nukkuikin koko päivän ja alkuillan. Illemmalla äitini tuli hakemaan repsun kotiin. On se vaan niin raasu ja se varmaan olisi tahtonut jäädä mun luo koisimaan. Hankaluuksia tuottaa vaan noi kaksi pölvästikkeliä jotka ovat viettäneet melkein koko päivänsä keittiössä. Molemmat kun yrittäisivät tulla Inkan luo ja Inkahan ei muista koirista tykkää. Soitinkin kaverille iltalenkillä ja totesin että pinna on ihan älyttömän kireellä, muorikoira vaan pyörii ajatuksissa.. Ja tosiaan kun noilla kahdella pölvästikkelillä on virtaa kuin pienessä kylässä.. Tarkistuspuhelu äitille, kaikki toistaiseksi hyvin! Vaikka Inka ei asukaan mun luona niin silti se on älyttömän tärkeä pörriäinen. ❤ Tämänpäiväinen vaan muistutti siitä, että pitäisi Inkankin kanssa viettää enemmän aikaa. Koskaan kun ei tiedä koska viimeinen päivä koittaa.

5vk tauko päättyy

Ama jäi agilitytauolle melkeinpä 5vk sitten. Miksi? Siksi ettei Ama ole ollut taukoilemassa aikoihin ja jotenkin tuli vaan sellainen rako että tauko oli nyt hyvä toteuttaa. Toivon ettei kennelyskä iske meille myöhemmin talvella tai Sirpalle ja tuo lisätaukoa..

Ama kävi pari viikkoa sitten Piiran käsittelyssä. Amalla ei ollut lukkoja muutakuin rintarangan seudulla. Muuten selän lihakset olivat aivan jumissa. Samaa sanoi hieroja Hanna jokunen viikko sitten. Piira suositteli ehdottomasti akupunktiota. Amalla oli myös paljon kuona-aineita kropassa. Varasin Amalle sitten ajan Olofille O-vettiin. Käytiin pari viikkoa sitten Olofilla, Aman selkälihakset on ihan jumissa. Ama oli koko hoidon ajan sitä mieltä että ei kiitos.. Ilmeisemmin aika kipiä siis on. Mennään Olofille muutaman viikon päästä uudestaan joten katsotaan kuinka Ama on reagoinut hoitoon. Olof on sitä mieltä, että jos selän syvät lihakset ja pinnalliset ovat vaan jumissa -> hoidon olisi pitänyt tehota, mutta jos hoito ei näytä tehneen muutoksia… Aletaan miettimään jatkotoimenpiteitä..

fb292

Ihme, Kina ja Ama turussa. Kuvan otti Maiju. : )

Viime viikolla tosiaan aloitettiin agilityhommat. Valmennusryhmän uusi kausi alkoi jo muutama viikko sitten mutta syystä pidin vielä taukoa. Torstaina ryhmää koutsas Anu, joka oli mukaillut MM-kisojen paikallisen tuomarin Gawie Faulin radasta meille treeneihin sopivan (ja mahtuvan) radan. Rata ei ollut vaikea ja sopi mielestäni profiililtaan mulle ja Amalle. Mentiin medihypyillä tauon jälkeen.

GFA3-Cape-Town-Mar-2013_muok-normal

Nooh, mitä jäi treeneistä mieleen. Hitto että ne meni hyvin! Siis olin niin fiiliksissä vielä perjantainakin että huhhuh.. Ama oli kiva ja se oli kuulolla ja itselläni oli hyvä asenne. Sellainen sopivan rento mutta jämäkkä. Kunpa saisin tuollaisen asenteen jokaisiin treeneihin.

2 hypyltä sain Ampun kääntymään tosi kivasti kolmoselle. Laitoin apuriman 3 hypylle että tajuais vähän käydä kääntämässä itseään ennen loikkaamista. Siis jos joku nyt ihmettelee niin apurima ei ole siis normaalisti riman paikalla vaan sivussa nojaamassa toiseen siivekkeeseen. Ihan vain siksi että Ama hyppää takaakiertohypyt aina viistoon, se ei osaa kääntää itseään ennen loikkaamista. Kepeille annoin lähteä itsenäisesti, heti kun otin liikkeen mukaan, ampui kakkosväliin. Kun annoin rauhassa hakea ekan välin ja sit vasta liikkeelle niin keppiväli löytyi joka kerta. Takaakierrot sujuivat tosi hyvin ja tuntui etten ollut Aman edessä. Aalle jätin hengailemaan hetkeksi ja juoksin persjättöön siivekkeiden väliin. Kokeilin myös valssia ja takaaleikkausta. Ehkäpä kuitenkin valssi osottautui parhaimmaksi 13-14 hyppyjen väliin. 15 hypylle taas avuksi rima nojailemaan siivekettä vasten. Valssin askellukset mulla meni taas päin honkia, ei sitten ollut mitään kolmea askelta vaan ehkä joku 10!! Tätä hiottiin paremmaksi. Auttoi kun kävin Anun vinkistä jollain niiston tyylisellä nappaamassa Amaa mukaani 15 hypyltä. Keinulta tuli kerran läpi mutta vauhdilla. En nipottanut! Jes. : )

Tokalla kiekalla saatiin yrittää nollana läpi. Taisi kosahtaa kepeille, kakkosvälistä sisään. Jatkettiin kuitenkin loppuun mutta halusin ottaa vielä kerran. Ja tulihan se nolla sieltä. : ) Meillä oli kivaa, en muistanutkaan että kyllä agility voi Amankin kanssa olla rentoa ja helppoa. ❤

4kk

Eilen käytiin Sannan kanssa tallilla. Suni sai leikkiä. Saalistusjuttuja, kuolleelle lelulle menoa ja semmoista. Pari kertaa Suni sai noutaa metallikapulaa. Lopuksi naksuteltiin häiriössä omalla paikalla pysymistä. Kinkku taas höntsäili parin putken kanssa, Sannakin kokeili ohjata Kinaa. Toinen oli ihan täpinöissään kun räkytti niin kovasti. Hih.. : )

Kävin punnaamassa Sunin, 16vk + 1pv paino oli 6,45kg. Treenien jälkeen ajeltiin hyhkyyn, oli Sunin rokotusten vuoro. Käytiin fiilistelemässä (tai minä fiilistelin) vanhoja kotimaisemia. Vielä sitä muisti kaikki polut ja reitit vaikkei 10 vuoteen juurikaan oo noilla kulmilla lenkkeillyt. Sunipelleä kehuttiin topakaksi tytöksi joka on tosi timmi. Siis tarkoittanee sitä, että Suni on todella sporttinen kropaltaan. Lihaksia likalla on ja muutenkin tuo tytsy on sellainen että varamakkaraa ei todellakaan ole. Mä kyllä tykkään noista sporttiversioista. : ) Sunihan siis syö nappulan lisäksi lähestulkoon joka päivä jotain lihaa, sekalaisesti luumixiä tai ihan pelkkää jauhelihaa. Luikku tuo ei ole, se on vaan sellainen sopiva. : )

fb291

Nyt Suni on virallisesti rokotettu. Nyt saisi tutustua virallisesti muihin koiriin. Pah. Kuka tuollaista ”sääntöä” tahtoo noudattaa? Varsinkin kun suomessa ei riehu parvoa tai penikkaa tai mitään muutakaan… Pennun pitää tutustua heti pienestä pitäen kaikenlaisiin (kiltteihin) kavereiden koiriin. Mehän ei siis lenkillä morjestella ketään, ei vaan ole tapana. Muuten kyllä lörpöttelen kaikenlaista koiraihmisten kanssa mutta nää kulmakunnan piskit saa jäädä toiselle puolelle kävelytietä. Metsässähän meillä ei juuri tule koiria vastaan mikä on aikas huippua. Mulla on siis koirat lähestulkoon aina irti metsässä.. Paitsi viime aikoina Sunipelle on saanut opetella myös rauhallista kävelyä metsässä. Ton pennun meno on oikeasti aika päätöntä ja siksi tälläistä pennun eläinlääkkäystä… : D Suni vaan ei tunnu ihan ymmärtävän että miksi pitää kulkea remmissä.. Muutenkin tuon pennun remmikäytös on aika hulvatonta, helpommalla pääsee kun pitää mahdollisimman paljon irti!! Hihi.. : D Kyllä me ehkä joku päivä otetaan härkää sarvista kiinni..

Sunin kuulumisia

Neiti kasvaa ja kehittyy. Se on oikea penne ja villi luonteeltaan. Paino 11-viikkoisena 4,3kg. 12-viikkoisena 4,7kg. 15-viikkoisena 5,9kg.

fb276

Sunipelle on nykyään aika huvittava pomppujensa kera. Neidin työinto on jotain ihan uskomatonta, kontakti on upea ja asenne on loistava. Pakko myöntää (ellen ole tätä jo aiemmin myöntänyt) niin käsissäni on tällä hetkellä paras pentu koirahistoriani aikana. Käsittämätöntä tuo ihana into tekemiseen ja siihen että se on itse kovin aktiivinen – naksuttelu on tehnyt tehtävänsä. Tuota penneliinoa on pakko pitää käsissään kuin kukkaa, ihan vain siksi että asenne pysyisi neidissä vielä pitkään. En silti mikään kukkahattuhippitäti ole, meillä on ollut hieman erimielisyyksiä asioista, oikeastaan vain arkisista sellaisista. Treenihetkissä en millään tavalla ole antanut negatiivista palautetta, ainoastaan ilon kautta.

Viime viikolla alkoi meidän tokokurssi. Ekalla treenikerralla treenailtiin kontaktia, muiden koirien ohituksia, rauhoittumista sekä itsekseni tein kahden lelun leikkiä ja sivulletuloja. Kotiläksyksi jäi luopumisen opettelu, jouduin nimittäin lähtemään aiemmin kouluttamaan agilityä demarille.

Tällä viikolla treenailtiin taas ohituksia, leikkimistä, sivulletuloja, rauhoittumista sekä koskemista käsiin. Itsekseni tein noutoa puisella ja metallisella kapulalla. Treenin jälkeen treffattiin Hanna ja Ralla. Mentiin radan viereiseen mettään pyörimään ja pennut sekä yksi lapsenmielinen Kina pääsivät juoksentelemaan. Kinkku oli onnellinen juoksuttaessaan noita pennejä perässään. ❤ Kun päästiin kotiin, Suni sammui kuin saunalyhty ja nukkui aika pitkät nokoset. : )

fb210

Suni kävi Piiran nopeassa tsekissä 7.10.2013. Ama oli hoidettavana ja S&K pääsivät mukaan vaan hengaamaan. Pyysin Piiraa katsomaan Sunin kauttaaltaan että onko suurinpiirtein ees kunnossa. Kuulemma mittasuhteet ovat täysin kunnossa ja neidin rakenne on hyvä. : )

Sunipelle sai trimmin viikko sitten, pörröstä pennusta tuli mini-aikuinen.

fb277Ei sentään tuollainen, kuvassa on Sunin äippä Mingo : )

fb278

fb280Epätoivoinen seisotusyritys.. : D

Suni oli tosiaan aika pörrö ja karvat menetettyään juoksee vielä kovempaa kuin ennen. Myös niin kovaa että sohvapöytä sattuu tulemaan eteen ja jalat lähtee alta. Pennun elämä on vaarallista. Mutta pennun elämä on niin ihanaa. Ja outoa. Ja ihmeellistä. Niinkin ihmeellistä että kaikkea pitää tarkkaan tiirailla ja miettiä. Silitin lakanoita viime viikolla (weird?) ja neiti ihmetteli pää kenossa höyryävää rautaa ja suihkupulloa. Neiti ei tunnu olevan enään niin pentu, se ymmärtää jotain. Se ymmärtää mitä ärähdys tarkoittaa. Se tajuaa myös mitä kehuminen tarkoittaa.

Suni osaa olla raskas. Se osaa rähjätä ja pistää hanttiin. Se osaa myös luovuttaa ja antaa periksi. Se osaa olla ihana pussailija ja silmänräpäyksessä tuhma pureva pentu. Se osaa odottaa pääsyä ovesta sisälle, mutta sen jälkeen kaasu laitetaan pohjaan ja Suni yrittääkin kaahottaa pois eteisestä. Ainoa haittapuoli oli vaan se että tulee aika bumerangina takaisin kun neiti ei tainnut huomatakaan että ne valjaat (+remmi) oli edelleen päällä! Se saa hirmuiset hepulit tassujen pyyhkimisen jälkeen. Se osaa loikkia ylös isojen koirien loikkia. Se osaa myös istua, ainakin silloin kun sitä itseään huvittaa. Se osaa kerjätä ja tietää mitä herkkua ihmisten ruoka on. Se osaa hotkia ruokansa nopeammin kuin Kina. Se osaa antaa hetkellistä rakkautta. ❤ Se osaa olla ehkä maailman hienoin pentu. Se ei ole helppo mutta ei myöskään vaikea. Suni on kuitenkin pohjimmiltaan kiltti penne. Aina silloin kun se haluaa.

Turkuseen matkamme käy!

1.7 hurautettiin Anun ja Sirpan sekä koirien voimin turkuun Piiran käsittelyyn.

Anu hoidatti koiransa ensiksi joten me Sirpan kanssa mentiin läheiselle nurmialueelle nauttimaan lounaasta ja Kina ja Pipa pääsivät juoksemaan keskenään. Juuri näitä leikkejä ei saisi harrastaa kun vauhdissa saattaa käydä mitä vaan. Mä olin iloinen siitä, että Kina löysi pitkästä aikaa leikkikaverin.. : )

Kinalla oli vasemman puolen SI nivelessä lukko ja oikealla rintarangassa. Leena sai auki nämä, mutta istuessa ennen hoitoa huomaa heti että ranka menee kieroon. Piira suositteli että niitä nivelaineita kannattaisi käyttää aktiivisesti, nythän mä olen antanut niitä silloin kuin muistan.. ; ) Onni oli kuulla, että kroppa alkaa olemaan tasapainossa. Elikkäs takaosan lihakset ovat tasoittuneet, eli kaikesta meidän pikku jumppajutuista ja metsälenkkeilystä sekä uimisesta on ollut hyötyä. Jatkossakin peruuttelu sekä kaukot edistävät lihastasapainoa! : )

Käytiin myös odotellessa omaa vuoroamme samassa rakennuksessa sijaitsevassa eläintarvikeliikkeessä. Mun oli PAKKO ostaa Kinalle taas marsua muistuttava pehmolelu. Se vaan rakastaa kaikkea tuollaista pientä ja marsunnäköistä lelua. Anu ja Sirpa kyllä yrittivät kieltää.. Mutta ostomaanikko ei voinut taas itsellensä mitään ja kyllähän rakkaalla lapsella pitää leluja olla.. : D

wordpress_646

Ps. Ihana pieni the pentunen syntyi kesäkuun lopulla. ❤ Tämä tarkoittaa sitä, että meidän porukasta tulee taas LAUMA. Kerron pentusesta enemmän kunhan pääsen sitä katsomaan ja paijaamaan. Lopullinen tyyppivalinta tehdään lähempänä luovutusikää, valinnanvaraa on mutta mä varmaan tahtoisin ne kaikki kotiini. : D Ja tämä on nyt sellainen uutinen, että voi jumpe että olen iloinen ja onnellinen. Niin paljon epäonnea pennunhankinnassa on käynyt että tuntuu siltä etten vieläkään voi uskoa asiaa todeksi.. Elokuun puoliväliin ei ole enään kauaa aikaa.. Hui! : D

Hoitopäivä

11.3 käytiin Piiralla hoidossa. Mukana Ama ja Kina.

Ama: Lantiossa juntturaa. Amalla myös oikea puoli enemmän jumissa kuin vasen. Alkuun Aman istuessa ranka kaartui oikealle ja etujalat harottivat. Hoidon jälkeen ranka oli suora ja etujalatkaan eivät harottaneet niin pahasti. Ama sai ohjeeksi paljon ravilenkkiä. Amalla oli kuona-aineita kropassa, magneettia on käytetty vasta vähän aikaa. Toivon tästä olevan apua Amalle pitkällä tähtäimellä. Toki myös jumeihin vaikuttaa talven liukkaus ja kylmyys.

Kina: Kinalla taasen takajalkojen varpaat ja koivet ylipäätänsä harottivat ulospäin. Kinalla oli jumia rintarangassa sekä si-nivelen tienoilla. Kina oli toispuoleinen, oikea puoli oli heikompi. Toispuoleisuus näkyi Kinan istuessa. Piira ohjeisti että moikkaus (Kinan takapäästä katsottuna oikea etutassu) pitäisi jättää pois ja opettaa moikkaus toisella tassulla. Ihan vain siksi että Kina joutuisi käyttämään heikompaa puoltansa ns. terapeuttisena liikeenä. : ) Peruutusta edelleen ja pyörimistä jakkaralla. Sitten vielä myötäpäivään ravia niin että Kinan heikompi puoli (eli koiran oikea puoli) joutuu tekemään enemmän töitä.

Mutkaa jos jonkinmoista..

Ai niin, 22.1.2013 käytiin Elina fyssarilla tyttöjen kanssa.

Kinalla oli lantionseudulla L5 (muistaakseni, vaiko sittenkin L4?) tienoilla jumia sekä rintarangassa. Amalla taas oli taas koko selkä jäykkä, selän pitkät lihakset ovat kipeitä. Kinalle kurre-istumista (suorassa!) ja ehdottomasti nivelaineet käyttöön. Hiphurraa, olen aktivoitunut ja kyllä mä joka päivä muistan laittaa nivelöljyä ruoan joukkoon. : )

Päivityksen paikka

Viime aikoina ollaan puuhailtu, oltu puuhailematta, shoppailtu, kisailtu, käyty osteopaatilla ja sairastettu flunssaa (allekirjoittanut), löhöilty sohvalla, oltu liian väsyneitä käymään pitkillä metsälenkeillä. Varsinkin kun pimeällä en tuonne metsään uskalla mennä.. : O

Kun on pitkä päivitystauko takana, ei oikein muista mitä kaikkea ollaan treenailtu. Pari kertaa ollaan treeneissä käyty kuukauden sisään, muuten oltu töissä ja töissä. Valkkuryhmän treeneissä olen käynyt kerran ja omatoimitreeneissäkin kerran. Omissa treeneissä hommat ei ottanut sujuakseen. Aman kanssa ei saatu ratapätkää (joku reilu 20 estettä) tehtyä, aloitin lähestulkoon aina alusta kun virhe tuli. Lopulta kummatkin tai ainakin ohjaaja oli ihan poikki kun Aman huilitaukojen aikana Kina pääsi juoksemaan kentälle. Aman kanssa virheitä sattui mistä vaan, rima tuli alas, kieltoja, kontaktivapautuksia Aman toimesta ym. Mä taisin ohjata vähän miten sattui.. Kinan pääsi juoksemaan aika monen esteen ratapätkää mikä sisälsi putkia, siivekkeitä ja puomin. Pikkukoiran kanssa kyllä saa ihan tosissaan juosta, vaikka Kina kyllä irtoaa ihan hyvin esim. putkiin.

Toiset treenit olivat valkkuryhmän joulumieliset knock outit ala Esa. Radalla mentiin arvotun parin kanssa. Oli huisia! Aman kanssa emme päässeet jostain kumman syystä loistamaan.. Yhdeltä kierrokselta ainakin päästiin jatkoon mutta hävittiin ihan superhyville Outille ja Ollille. : ) Lohdutukseksi söin piparia (paljon) ja loppulenkillä tulikin vähän huono olo.. : D Kokeilin myös kädetöntä ohjausta, Anu vinkkas tästä mulle.. Mä kun olen nykyään hemmetin kova huiskimaan ja huitomaan käsilläni. Kädetön ohjaus on vaikeaa, mutta joutuu oikeasti eri tavalla miettimään jalkaterien ja yläkropan asentoa. Saksalaisessa otin kättä apuun, muuten kaikki pakkovalssit, sylivekkijaakotukset sun muut tein ilman käsiä. Ja homma toimi, oikeasti oli aikas kivaa. : ) Ja Amppuli onnessaan kun pääsi hoplop tätin kanssa treenaamaan. : )

Kina ei ole tokoillut juuri ollenkaan. Ei olla harjoiteltu kaukoja, ei noutoa eikä treenattu jakkaralla pyörimistä. On vaan vietetty helkkarin tylsää elämää ja neiti kyllä ilmaisee tylsyytensä mulkoiluna ja jatkuvana riekkumisena. Mutta neiti kaunokainen pääsi mamman trimmaussalonkiin kylppäriin ja voi video, siitähän se riemu repes. Vaivalla kasvatetut karvat olivat tipotiessään. Neiti Kiinalainen moneen kertaan kyllä tuijotti mua siihen malliin että se toiminta mitä tein oli todellista eläinrääkkäystä. : D

wordpress_505

Osteopaatti Piirallakin käytiin halikossa, mukana oli me kaksijalkaiset minä ja Anu. Sekä Ama, Kina, Luu, Nipsu ja Tuittu. Nipe ja Kina saivat matkustaa häkeissä takapenkillä ja Ama takana Luun ja Tuitun kanssa. Matka oli Aman mielestä huisia. Kunhan vaan ei katsoisi muihin niin niitä ei olisi olemassakaan. Ama raasu tahtoisi mieluusti matkustaa aina yksin. Mutta valitettavasti sellaista mahdollisuutta ei aina ole tarjolla joten Ama tyytyy maisemien katseluun ikkunasta ulos leikkien ”minä en ole täällä, te ette ole olemassa”. : D Piira täti sanoi Amasta pahaa, sen kyllä tiesin että selkä on ihan juntturassa. : ( Ranka kuitenkin taisi olla suora niinkuin Kinallakin. En nyt erityisesti muista Kinasta mitään kummoisempaa mutta lantionseutu taisi olla kireä. Peruuttamisjuttuja pitäisi harjoitella paljon että neiti ymmärtäisi että takajalatkin ovat olemassa. Sain myös noottia siitä miksi Kina ei syö nivelvalmisteita. Hups. Kaapissa mulla on sille öljyä, mutta en muista koskaan sitä antaa. Piira myös puolestapuhui taas magneettiterapian vaikutuksille! Vinkvink! Kotimatkalla käytiin syömässä jossain abclla ja jossain vaiheessa eksyttiin, tyhmä navi. Lempäälän tienoilla hoidettiin myös kisapalkinnot pois alta, 54 muumimukia. ; )

wordpress_506

Joululahja minulta minulle. : ) Inovit, joista olen haaveillut jo pitkään. Sekä alennusrekistä löytynyt Haglöfsin takki.

wordpress_503

Joululahja Mikolta, uudet jumppakengät salille ja jumppaan. Edellisillä kengillä jumpattiin kolme vuotta, vaimennuksia ei tainnut olla enään ollenkaan joten nämä kengät olivat todellakin tarpeen.

wordpress_504

Äiti osti tyttärelleen uudet talvipopottimet. Aluksi epäilin noita kumikenkä crocseja mutta kuukauden käytön jälkeen ovat ihan törkeän hyvät. Olen hyljännyt lenkkarit täysin kaapin perukoille ja käyttänyt näitä ahkerasti.

Aman kanssa on käyty kahdesti kisoissa, viiden startin verran. Nolla nollaa mutta hylkyjä sitäkin enemmän.

Katsokaa tuota alkua, kuka keksi yrittää huonoa niistoa tuohon? Kuka käski huitoa käsillä ja olla keskittymättä itse asiaan?

Tällä radalla olin sentään vähän keskittyneempi, mutta kädet. Virheitä ropisi, yllärinä päästiin tuloksen kera maaliin. : D Tuota pituutta ehkä pitäisi harjoitella.

Mapen kanssa käytiin hyvinkäällä 16.12. Tavoitteena oli keskittyä ja olla karjumatta. Pystyin siihen ainakin osittain. Olin paljon keskittyneempi ja ohjasin huolellisemmin. Tuloksilla ei juhlittu, mutta oli todella hyvä fiilis pitkästä aikaa. : ) Ohjasin jopa ilman käsiä! Tämä kädetön ohjaus saa jatkua ainakin läpi tammikuun, jos ei kisoissa niin ainakin treeneissä. Koska se tuottaa tulosta, tulosta siinä mielessä että radat alkavat pysymään kasassa tai ainakin jotain sinnepäin. : ) En huido vaan keskityn ohjaamiseen ja Ama lukee mua paremmin.