Tiistaina käytiin tallilla tokoilemassa, kysyin sattumalta pääsisikö Anu mukaan ja sattui olemaan sopiva kolo aikatauluissa joten saimme treeniseuraa. : )
Kina teki ruutua muutamaan otteeseen alustalle. Anu palkkasi jälkimmäisen heittämällä lelun kun oli alustalla. Ekalla kerralla vauhti oli vähän huonompi, mutta parantui huomattavasti ja Kina lähtikin innolla ruutuun. : )
Tehtiin myös kaukoja pitkältä matkalta, Anu bongas heti yhden mokan.. Uups. Kina jää makaamaan kyllä maahan mutta sen ajatus hukkuu samantien. Enpä ole tälläistäkään huomannut kun yksin olen treenaillut. Palkkailtiin sitten hyvistä ja skarpeista ”odotuksista”. Anu huuteli mulle kun Kina oli hyvin. Anu ohjeisti myös että välillä voisi vapauttaa vaikka lelulle, eikä aina käydä palkkaamassa makuuseen. Ihan hyviä vaihtoja Kina teki, ekalla kerralla ajatus oli jo hukassa eikä yhtään ollut kuulolla niin vaati istumiseen kaksi käskyä. Muuten ei päästykään tekemään pitkältä matkaa montaa vaihtoa, palkkailin melkeinpä kaikista. Jopa maa-sei toimii kauempaa. : )
Tehtiin Anun valvovan silmän alla istu-seiso-istua.. Huoh. Meni kyllä ihan sähläykseksi koko homma, meinas taas palaa käpy Kinkun sekoiluun. Sanoin että kyllä se kotona osaa, mutta ainoa taas mitä saatiin vinkiksi oli rauhallista palkkausta!
Tunnarissa tehtiin ekaks niin että mä vein oman muurinpalikoiden taakse piiloon. Ihan hyvin käytti nenuansa vaikka vähän näytti siltä että lähtee epävarmasti. Kapulaa sitten pyöriteltiin suussa ja silleen. Tokalla kerralla Anu vei kapulan, nuuskutus kuului hyvin.
Suni teki pieniä pätkiä seuraamisia, joitain vinkkejä saatiin. Suni teki myös ”lepoa”, Anu ohjeisti heti että rauhallinen palkkaus olisi poikaa joten keskityn ehkä itse siihen omaan rauhallisuuteen jatkossa.
Sunin kanssa myös luoksetuloa, hyvin jää istumaan paikoilleen vaikka on tosi epävarma olo että pysyykö vaiko ei. Palkkailin paristi pysymisestä.
Treenien jälkeen käytiin pikaisesti lenkillä sääksjärvellä. Sunilla varmaan oli ihan kivaa, Luu juoksukaveri antaa kyllä tasoitusta vauhdissa mutta ei Suni vieläkään saa Luuta kiinni. Hih.. : )
Keskiviikkona käytiin tallilla Sannan kanssa. Suni sai puuhata aika vaikeaa pätkää missä oli jopa ehkä vähän liikaa käännöksiä tuon ikäiselle pennulle. Nooh, onneksi vain testimielessä tuo treeni. Vähän meinas likalla heittää kuppi nurin, asennetta ei ainakaan puutu mutta aivotoiminta on välillä vähäistä. Jatkamme siis ”ympyrätreenillä” koska estehakuisuutta tollaisella treenillä en saa. Videolta kuuluu kun Suni aina murahtaa putkessa tai putkeen mennessään. Hih. : )
Kinkkukin sai höntsäillä, hienoo oli. : )
Sunin kanssa paukuteltiin vähän keinua sivummalla ja sain sen läppäämään keinua kunnolla. Enemmän oli kyllä sitä mieltä, että haukkumisella saa asioita läpi eikä mitenkään päin meinannut tajuta keinupelin sääntöjä. Ehkä sitten joskus?!
Ekan radan tuomaroi Anne Savioja, rata oli ihan kiva ja sellainen ”mentävä”. Kolmosen takaakiertorima alas, se oli jo oikeastaan tieto. Amahan ei siis osaa kääntää itseään noilla hypyillä vaan räpsäyttää riman lähestulkoon aina alas. Treeneissä on sitä apurimaa käytetty, mutta kisoissahan luonnollisesti sellaisen käyttäminen ei onnistu. : D Kepeillä olin vähän tiellä, tai en varsinaisesti tiellä vaan taisin olla vaan liian lähellä. A’n kontakti oli huono, Ama vapautti itse itsensä ja jatkoin rataa. Yllättävää että puomin jälkeinen hyppy onnistui ilman että rima tuli alas. Niistoilla pystyy vähän paremmin kääntymään. Lopussa jäikin yksi hyppy matkalta joten hylky siitä.
Tokan radan tuomaroi Sari Mikkilä. Rata oli tosi kiva, mutta itsellä meni jotenkin pasmat ihan sekaisin ja meinasin kompastua suoraputkeen. Vaihdoin lennosta ohjaussuunnitelmia ja rimaa räpsähti alas. Kepeiltä kieltoa, ryysin vähän rumasti tielle.. Ama myös taisi jättää joitain välejä pujottelematta kun en katsonut kunnolla.. Lopussa reagoi putkijarruun ottamalla kiellon putkelta, toisella kertaa yritin tehdä yhtä provosoidun jarrun. Se toimi ja Ama kääntyi putkelta tiukasti. : )
Kisoissa oli kivaa, tavoitteita mulla ei ole ja nyt on sellainen fiilis että kisaillaan sitten joskus ja jouluna. En muista olenko kirjoittanut että mulla ei ole enään SM-nolla eikä sertitavoitteita. Kunhan vaan kisoista jää hyvä mieli niin se riittää. Aina meille sattuu jotain, enkä enää jaksa uskoa siihen että saisimme nollia tulevaisuudessakaan. Edellinen nolla on siis heinäkuulta. En ole kisannutkaan paljoa enkä varmaan aiokaan. Treeneissä on kivaa ja siellä onnistutaan mutta en vaan käsitä että mikä siellä kisoissa mättää. Ei yhden nollan tekeminen luulisi olevan niin vaikeata. : ( Ei mulla huono fiilis oo kisoissa eikä huonoa fiilistä tuo ainaiset hyllyt. Oon vaan ehkä luovuttaja mutta ei mua haittaa. Jaksan kuitenkin iloita aina muiden onnistumisista. Ehkäpä kisaaminen ei oo vaan mua varten?!? : )
Ps. Ama puri mua molempien ratojen jälkeen, ekan radan jälkeen kainaloon ja toisen radan jälkeen käteen. Amppu taisi tykätä olla mun kanssa kisoissa. ❤ Ehkä sillä on joku keski-iän kriisi menossa kun sen touhu on ihan vallatonta. : D
Viime viikolla koutsivuorossa oli Paula ja rata oli hänen omaa käsialaansa. Se oli oikein kiva!
Alussa mietin että teenkö muurille pakkovalssin vaiko jotain muuta. Tein pakkovalssijaakotuksen, mutta jaakotus oli pakko jättää pois koska se rikkoi ihan liikaa ”mun kaavaani”. Tein sitten takaaleikkauksen seuraavalle hypylle. Puomin kontaktilta pääsi ekan kerran tulemaan läpi (ja mä vielä vapautin kun oli jo liikkeellä) joten tämä sitten kostautui. En ottanut pulttia noista vaan otettiin sitten aina uudelleen. Pimeä putkikulma ei heti löytynyt, kun mun liike pysähtyi, putki löytyi paremmin. Keppien jälkeen pituus muodostui ongelmaksi. Seinää kohti, vaikeinta Amalle. Ama käveli palikoiden päältä, kaatoi ne, oikoi jne. Se tarvitsee hirveästi apuja pituudelle joka menee seinää kohti. Okserin jälkeen putken pimeä kulma ei taaskaan meinannut löytyä, shikaanissa kestikin yllättävän kauan. A’n jälkeinen elämä oli ihan iisiä kun takaakiertorima ei ollut 65cm. Kun se oli 65, rima tuli alas. Videolta näkee ettei Ama käy kääntämässä itseään yhtään. : /
Keppien jälkeen taas pituudelle josta sitten renkaalle. Pituudelta oikoi, renkaan räiskäs ja puomilta tuli läpi. : D Pituudella piti taas auttaa ja renkaalta ei saanut lähteä ryysimään puomille. Sitten kaikki palikat ja namiskuukkelit pysyivät kasassa. Puomin jälkeen muurille räiskäs kyllä sellaisen hypyn että voi sanoa että ”kelpie vilisi silmissä”. Videolta tätä ei niin hyvin näy, mutta olin ajoissa ja Aman edessä mutta tyyppi vaan räiskäs menemään. Seuraavalla kerralla kokosi itsensä ja hyppäs maltillisesti.
Mentiin kaks kiekkaa, tokalla yritettiin nollaa mutta kaatui vähän kaikennäköisiin juttuihin. Treeneissä oli kuitenkin kivaa. : ) Ps. Ehkä mun pitäisi alkaa palkkaamaan noista lähdöistä, Ama nimittäin yrittää varastaa aika usein.. ; ) Kerran tuli jopa niin että käsi oli ojossa mutta lupaa ei tullut, ihan pokalla vaan suoritti matkalla olevat esteet..
Torstaina nähtiin taas Hanna ja koirat ja mentiin treenaamaan vähän agilityä. Hih. Mä oon tainnut jäädä koukkuun tuohon lajiin Sunin kanssa. Hyi mua, juuri hetki sitten vannoin että ei agijuttuja hetkeen.. : D
Alkuun Suni höntsäili putkia Hali pennun juostessa perässään, ihana miten reipas pikku penneli. : )
Sitten mentiinkin kahdestaan putkirallia, ei mitään suunnitelmia (tosi hyvä tyyli treenata) kunhan vaan höntsäiltiin.
Kokeiltiin myös kahta siivekettä, ei onnistunut heti alkuun joten mentiin ns. takaperin hyppyjä. Eka yhtä ja sitten kahta. Kokeilin myös hypyille lähetystä, hyvin meni. : )
Kina sai puuhata tunnarin kanssa ulkona, oman löytää ja käyttää nenää.. Mutta kun joku muu tekee tunnarin meille valmiiksi, ei Kinkulla ole mitään hajua mitä pitäisi tehdä. Hakee vaan jonkun. Huoh. Tarvii siis varmaan alkaa tekemään taas pelkkää omaa kapulaa koska en halua virheellisiä suorituksia yhtään enempää ja haluan takaisin sen itsevarmuuden tekemiseen.
Kina myös höntsäili esteillä, päätöntä räykyttämistä. Hih.
Lopuksi.. Ei kannattaisi treenata näin, mutta tässä nyt vain kävi näin.. : D Treenikevennys!
Viime viikolla Soilen treeneissä treenattiin sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä. Muistinpahan taas miksi sylkkäriä EN tykkää käyttää ja harvemmin myös poispäinkäännöstä. Hitto että mulla oli hankaluuksia tajuta taas ranteen pyöräytystä, teknisesti teen sen oikein, mutta kun oikein alan miettimään sitä niin ei vaan tajua ei.. : D Pienellä ranneliikkeellä saa ihmeitä aikaan ja itse käännös onnistuu huisin hyvin ilman esteitä. Sitten kun ottaa esteet mukaan niin Ama vaan lähtee hypylle, palkattiin käteentulemisesta sekä kääntymisestä mutta Amalla on niin kova magneetti hypyssä vetämässä puoleensa. Huoh. Ei päästy tekemään sylkkäriä kuin mun oikealla puolella. Poispäinkäännöksessä ei myöskään halunnut tulla lähelle, bongaili mieluiten omavalintaista hyppysuuntaa. Tätäkin jouduttiin hinkkaamaan lelupalkan kanssa vaikka kuinka monet kerrat. Kelpie tahtoo mennä kauempana niin menkööt. En jaksa vääntää Aman kanssa asioista. : D
Itsekseni tein tuota oikeassa ylänurkassa olevaa Mouwenin ratapätkää piirinmestaruuksista tältä vuodelta, en kellotellut mikä vaihtoehto kepeille olisi parempi mutta löysin kyllä hyvin nopeasti oman ohjaukseni ja sen kuinka Ama toimi parhaiten. Anukin kokeili mennä Aman kanssa agilityä, Ama meni kuin hidastetussa filmissä. Lähti kuitenkin radalle Anun kanssa. : ) Anu vois kokeilla Amaa kisoissa, saisivat varmaan ehkä nollankin aikaiseksi?!? ; )
Viime viikolla Ama tuli yökylään kun perjantaina ajeltiin taas Olofin vastaanotolle hämeenkyröön. Hoidon jälkeen jäin vähän sanattomaksi. Olof sanoi että edelliskerta oli vaikuttanut positiivisella tavalla Aman selkälihaksiin (niihinkin joihin ei manuaalisesti pääse käsiksi) ja ne tuntuivat ihan hyvältä nytten, mutta.. Olof epäili että Aman selässä saattaisi olla jotain, mutta ei tietoa mitä. Joko Aman selkälihakset ovat olleet niin pitkään jumissa että on vaikuttanut rankaan ja ”pakottanut” Aman liikkumaan väärin tai sitten jotain muuta. : / Meillä on Piiran aika ensi viikolla joten katsellaan saako Piira käsiteltyä rankaa nyt vähän paremmin..
Keskiviikkona käytiin tallilla ihan vähän höntsäilemässä. Suni sai kokeilla putkea (Esa jeesas lelun kanssa putken toisessa päässä). Tehtiin vain muutama kerta. Hienosti meni. : ) Suni puuhaili myös kosketusalustan kanssa, vahvistin alustalla pysymistä ja kokeilin myös alustalle hakeutumista kauempaa. Noutoakin tehtiin muutaman toiston verran. Sivulletuloja treenailtiin myös.
Kina sai juosta putkirallia (kaks mutkaputkea ja yks suora) ja se oli hirmu kivaa kun neiti räykytti. ❤ Kinan kans tehtiin myös seuraamista, pysähtymiset meni ihan liian eteen joten hinkattiin sitten paikkaa. Tehtiin myös lopuksi taasen ihan sivulletuloja. Kina teki myös noutoa, kerran kapula hukkui hallin seinää ”pressun alle” joten se oli aika vaikea mutta kun kapula lopulta löytyi, oli neiti aika maireena. : )
Treenien jälkeen käytiin Esan ja koirien kanssa vielä lenkillä (taasen kaatosateessa).
Torstaina käytiin taas tallilla. Ekaks treffattiin Hanna ja tehtiin lapsosten kanssa vähän pentuagilityä. : ) Hanna ylipuhui mut aloittamaan Sunin kanssa jotain pikkuagilityjuttuja. Hih. Otetaan hissukseen tämän agilityn suhteen.. Toko on niin vahva laji tällä hetkellä mulle.. ; )
Sunipelle puuhaili ekaks suoraputken kanssa, no problem! Rallatteli jopa eestaas sitä putkea. Kokeiltiin myös mutkaputkea niin että heitin lelun kun Suni tuli putkesta ulos. Sitten tehtiinkin vähän vaikeempaa hommaa, Suni näki että jätin lelun putkensuulle. Hyvin pystyi luopumaan lelusta ja suoritti ekaks putken. Kokeiltiin myös yhtä siivekettä. Eihän toi blondi tajunnut kun lelu oli ekaa kertaa odottamassa valmiina. Kyllä se sitten alkoi hoksaamaan että totta tosiaan siellä voi oottaa palkka. : D
Agilityjen jälkeen puuhailtiin tokoa Kinan kanssa. Aluks ruutua, katse taas harhaili mutta ihan ookoosti lähti ruutuun. Tehtiin muutama toisto alustalle jonka jälkeen muistaakseni vein lelun ruutuun valmiiksi ja tehtiin seuraamispätkää. Siirryttiin taas ruutuun jossa lelu palkkana. Kyllä tää treeni auttaa ja kyllä me saadaan vielä ihan ok ruutu. : ) Kina teki myös pari kertaa hyppynoutoa, aluks lähti vähän epävarmasti kun tein kisanomaisesti pari kertaa, vaihdoin sitten vauhtipalkkaan eli takaisintullessaan hypätessään lelu tuli taskusta, sain tällä kivasti vauhtia Kinalle. Kaukot oli meidän murheenkryyni. Tehtiin Maaritin kanssa tosi vaikeita juttuja. Tein eri mittaiselta matkalta niin että liikkuri oli toooosi lähellä Kinaa. Jäi siihen kiinni, mutta palkkasin kaikki vaihdot. En tainnut edes päässyt istumista pidemmälle koska halusin palkata siitä että pystyy ylipäätänsä tekemään mitään. : ) Olipas vaikea treeni, mutta hyvä sellainen. Kina oppii siihen että se on ihan sama kuka häsää ja missä häsää siinä lähellä niin töitä on tehtävä. Eikä Kina näyttänyt yyber ahdistuneelta vaan ehkä oli enemmänkin hämillänsä. Sitten vielä lopuksi vähän tekniikkaa, Maarit piti takajaloista kiinni kun tehtiin istu-seiso-istu. Takajaloista on pakko ”auttaa” koska muuten Kinkulla ei ole mitään hajua, luonnostaan ei tee yhtään mitään oikein noissa kaukoissa. Note to self: Treenaa pennun kanssa kaukojen tekniikkaa!!
Perjantaina Ama kävi Olofilla (juttua myöhemmin) ja kiirehdin sieltä suoraan tallille. Meidän ei pitänyt ehtiä Sunin pentutokoihin mutta ehdin mä ihan muutamaks minuutiks. Treeneissä tehtiin kosketuskeppiä (lainasin Sarilta sitä sekä naksua) ja Suni hiffas sen samantien. Älkkyvälkkypenni! Sari myös vinkkas kellotustreenistä, minuutti naksuttelua ja huilitauko. Kuulosti loogiselta, ehkä vois alkaa toteuttamaan Sunin ja Kinkun kanssa tuota.
Lauantaina tokoiltiin hervannassa vesitornin kentällä Suvin kanssa. Kiitos seurasta : )
Kina aloitti ruudulla, se näki kun kävin laittamassa lätkän ruutuun. Lähti vähän epävarmasti ja se menee jotenkin semibanaanilla mutta löysi alustan. Toka toisto oli selkeästi parempi. Tehtiin pieni pätkä taas jotain seuraamista ja yleistä höntsäilyä. Suvi vei lelun valmiiksi ruutuun. Lähti ihan ookoosti ja lelu löytyi ja Kinkku oli onnellinen. Se veti rallia pitkin kenttää lelu suussaan. ❤
Tauon jälkeen Kina sai puuhata tunnarin kanssa. Voi murheenkryyni! Tein ekaks omaa lehtien joukkoon ja sehän löytyi. Sittenkun joku muu tulee laittamaan rivin tunnareita ja oman sinne joukkoon niin ajatus katoaa ihan täysin. Bongaili vääriä ja mokaili sen minkä kerkes. Huoh. Kun itse olen vienyt kapulat niin meillä ei ole mitään ongelmaa. Haistelee kyllä ja käyttää nenuansa tarkkaan mutta kun joku muu vie niin ei ole sitten minkäänlaista ajatusta koko tunnarista. Onneks se nyt ei oo täysin pilalla, mutta jotenkin muistan että mua on varoitettu tästä et jos teen pelkästään itekseni tunnaria.. : / Tarvii vaan ottaa to-do-listalle ja aina apparin kanssa! Kerran tunnarit olivat niin että ruutu oli oikeasti aikas monen metrin päässä takana, Kina lähti kapuloille ja sillä oli ajatusta hommasta mutta sitten tuli varmaan totaalinen blackoutti ja lähti ruutuun jossa oli wubba valmiina odottamassa. Neiti juoksi takaisin aikas onnellisena. Heh. Kenties jonkinlaista sijaistoimintoa. Toivottavasti tunnarista ei tule meille sellaista että se alkaa ahdistumaan. Vois myös kokeilla verkkoa noihin kapuloihin niin ei tuu bongailtua vääriä. Käpytunnarihan on maailman helpoin juttu Kinalle mutta joku tässä liikkuri + minä + koira touhussa mättää. Vieraan haju kenties? Lopuksi tehtiin niin helppo että oma löytyi ja palkkasin Kinkun ruhtinaallisesti. Jäi vähän karvas maku suuhun tuosta tunnaritreenistä.
Sunipelle sai kikkailla sivulletulojen kanssa, muutaman kerran tais käydä niin ettei neidin pylly edes mennyt alas asti vaan jäi vähänniinkuin kyykkyyn, ei kovin vakavaa. Seuraamista tehtiin muutaman askeleen verran niin että aloitin imutuksella, nostin käden pois ja palasin imutukseen. Ideana oli palkata koira vasemman jalan lahkeeseen kiinni mutta ystävällisesti Suvi huomautti että mun sydeemi ei ihan toiminut. : D Pitääpä olla tarkkana jatkossa, mutta tolla systeemillä olen saanut seuraamispaikkaa tiiviimmäksi. Seuraaminen näyttää mun mielestä tällä hetkellä täysin kelvolta. : )
Suni myös puuhasi noudon kanssa, otin viivettä hakemiseen kun oli niin kovasti kapulalle ryntäämässä. Luulin että se auttaisi siihen äänenkäyttöön mutta ei.. Joka ikinen kerta kun neiti syöksyy kapulalle, tulee sellainen ärinäpurina kun nappaa siihen kiinni. Eilen treeneissä ei saanut kertaotteella juuri kapulaa, hampaiden vaihtumisella on varmasti oma osansa. Tehtiin myös sitä että Suvi haki kapulan pois jos alko jo heitettäessä möykkäämään, se ainakin tehosi. Tarvii alkaa tosissaan miettimään että mitä ihmettä mä teen tuon noudon kanssa. Tohon tyyliin en haluaisi jatkaa, tarvii kysäistä Sarilta vinkkejä noutoon pennetreeneissä.
Luoksetulo vasta olikin sitten murheenkryyni, hetsasin alkuun (Suvi piti kiinni) ja siis se oli ihan peestä. Suni möykkäs ja suusta tuli niin kovasti sammakoita että jouduin sitä nätisti torumaan (ja ehkä säälimään). En sitten hetsannut yhtään ja kutsuin luokse, mutta joka kerta kun valjaista hölläs ja Suvi oli päästänyt irti niin sammakko tuli ihan noin vaan. Aargh. Siis mähän en pidä tuosta äänenkäytöstä, ei se mikään ylitsepääsemätön ongelma ole mutta aion puuttua siihen totaalisesti. Yritettiin eri tyyleillä saada Suni odottamaan kiltisti (tämä ei itsessään ongelma) vaan se kun päästää irti.. Kehuin sitä kun odotti hiljaa ja pidin lelua seläntakana piilossa mutta ei.. Lopulta laitettiin Suni remmiin kiinni ja jätin sen vähänniinkuin odottamaan paikoilleen. Eihän se osaa odottaa kunnolla paikoillaan, tehtiin kuitenkin sen verran lyhyttä pätkää niin odotti kiltisti lupaa. Tällöin se sammakko jäi pois, suusta ei tullut pihaustakaan. Jihuu! Tarviis nääs kahtoa miten tuon luoksetulon kanssa jatketaan. Ei Suni ainakaan yhtään hetsausta tarvi, se tulee niin lujaa luokse kun vaan kintuistansa pääsee. : D
Suni sai sellaiset hepulit kentällä (en oo ikinä ennen nähnyt tollaista) ja juoksi iteksensä kauheeta rallia, ihan kuin olis tuli persuuksen alla mennyt. : D Ja se hepuloi myös lelun kanssa. On se kyllä aikas makea pentu. ❤ Olen saanut sille treeneihin todella hyvän vireen, jopa ehkä ylivireen. Tää toko on tälläistä tasapainottelua vireen kanssa. Kinalla ei ylivirettä tule, ehkä joskus alivirettä. Mutta Sunin kanssa saankin sitten toisenlaisia ongelmia. Hih. Mutta se ei mua haittaa koska ongelmanratkaisussa oppii taas uusia koulutuskikkoja. : )
Käytiin viime viikon torstaina Hanna, Rallan ja Sinnin kanssa tallilla.
Kinkkurulla on niin onnessaan kun saa juoksuttaa Rallaa perässään (videolla tätä ei näy : (). Kyllä Sunikin Rallan kanssa hyvät painit ja juoksuleikit saa aikaiseksi. : )
Kina sai tehdä ruutua taasen, tätä ollaan treenattu nyt monesti viikossa. Kina teki siis alkuun ruutua jonka jälkeen tehtiin seuraamispätkää ja siirryttiin takaisin ruutuun. Kyllä kai pikkuhiljaa alkaa katseellaan hakemaan ruutua, tämä siis tavoitteena.
Suni sai puuhailla sivulletuloja, noutoa ja putkea (!!!). Ja jotain muuta mutten enää muista mitä.. Suni sai myös mennä putkeen Rallan perässä.. : D En usko että putkien kanssa tulee olemaan mitään ongelmia. : D
27.10 kisailtiin demarilla seuramme kotikisoissa. Ainoa tavoite tuolle päivälle oli se että mulla olis rento fiilis ja Aman kanssa olisi kivaa, tuloksista viis väliä. Ja mä onnistuin! Mulla oli kivaa, pystyin keskittymään ja Ama oli ihan vallaton. Olin totinen mutta silti hymyilin sisältäpäin kun lähdin radalle. Lähdin itsevarmoin elkein kun tiesin että me osataan, ainoa kompastuskivi on vain se että osaanko ohjata oikeille esteille. Edelliset kisat meillä oli joku 1,5kk sitten. Ja oli hyvä pitää taukoa niin kisoista kuin treeneistä. Se selkeästi kasvatti motivaatiota ja antoi ajattelemisen aihetta. Mikä on agilityssä mulle tärkeintä? Se että teen nollia nollien perään vaiko se että mulla on kivaa unohtamatta tietty Amppua?
Tuomarina toimi Kokkosen Tuija, perinteistä poiketen Tuija oli tehnyt mielestä tosi kivoja ratoja. Yleensä hänen radat ovat olleet aika killereitä mutta nytten ne oli suorastaan mukavia. : )
Ama pääsi heti alussa lenkittämään muurilta kun mietin että parhaiten saan sen pyörittämällä ettei palikat tulisi alas, no meinas lähtee kepeille. Sain karjumalla Aman oikealle reitille.. Aan jälkeen ”viistohypyllä” rima alas.. : / Keppien jälkeisellä hypyllä tein valssin mutta Ama sujahtikin väärältä puolelta putkeen. Ilme oli kuulemma näkemisen arvoinen.. : D Takaakiertorima sitten alas (saatoin olla vähän tiellä) mutta muuten varsin passeli rata meiltä. : )
Tokalle radalle lähdettäessa Ama oli ihan vallaton, possuili lähtöä ja tuomari vihelsi toiseen kertaan ja olin vähän hämilläni että mitä tuollainen tarkottaa. Mulle ei siis ikinä ole käynyt noin. : D Olin hypyillä vähän myöhässä ja ohjaamassa putkeen. Takaakierto sujui hyvin ja Amppu hakeutui kepeille hyvin. Kontaktit oli vähän sellaiset et jos en olis vapauttanut heti niin Amppu olis kyllä tullut läpi, hih. Mutta parempi näin kun se että jää aiaamaan. Me tosiaan tehtiin nollaa.. Lopussa hyppy-muuri hässäkässä jäin odottamaan että hyppää niin että palikat ja rima pysyy ylhäällä.. Ama sitten lopulta sujahti putkeen kun oli YKSI (!!!) hyppy jäljellä. Ei hitto. Harmittihan tuo että piti hyllyttää juuri tuossa, mutta lopulta kuitenkin olin ihan äärettömän tyytyväinen ja iloinen meidän suoritukseen. Mä vaan hymyilin kun naantalin aurinko radan jälkeen ja Ama tiesi että se on ollut hieno koska se yritti purra mua.. : D
Kolmannelle radalle lähdettiin taas hyvin mielin, vähän mietitytti suoraputken jälkeinen epäsuora (jossa vielä rengas) että kumpaa puolta ohjaan kepeille. Päätin sitten tehdä uhkarohkean vedon ja ohjata kepeille ulkokautta. Ohjaus oli vähän kökkö tossa kohtaa koska Ama jäi pyörimään kuin purkka tukkaan mutta lopulta kepit löytyi. Ei sitten kestänyt kepeillä voimakasta ´päällejuoksua´ josta sitten tulikin femma. Lopputulema oli vielä yliaikaakin.
Mutta kisat olivat onnistuneet, mä en stressannut siitä että keskitynkö vai enkö. Sain hyvän mielen ja asenteen kisoihin ja päätin taas ettei tuloksilla ole väliä. Nollat tulee jos ne on tullakseen. Mä olen luovuttanut ensi vuoden SM kisojen suhteen. Ei tästä meidän kisaamisesta tule nollia sen vertaa että kehtaisi (tai ylipäätänsä saisi) osallistua niihin karkeloihin. Mä olen myös päättänyt että en aio kisata mitenkään älyttömästi Aman kanssa, en aio yrittää saada seitsemää (!!) nollatulosta plakkariin. Tai oikeastaan kuutta koska yksi SM nolla meillä on jo. Jos joku myy kokonaisuus toimivaksi- palikoita niin mä kyllä ostan tähän osoitteeseen samantien. Tää meidän ”kirous” on vaan sitä että jompikumpi aina kämmää. Mä en tiedä tuleeko meidän nollakirous joskus loppumaan, kisataan niin kauan kun on kivaa. Joskus mietin että mimmoinen Ama olisi jollain toisella ohjaajalla, olisko se toinen ohjaaja parempi ohjaamaan ja saisi helpommin noita tuloksia kasaan?
24.10 oli Ampun aksan vuoro. Kun päivittelee harvoin niin nää menee ihan epäjärjestykseen.. : D
Treeneissä oli kivaa, Ama possuili vähän lähtöjä mutta en huomauttanut niistä kuin nätisti ja joskus vaan palautin sen lähtöön sanomatta mitään. Rimoihin en puuttunut ja Amppu skarppasi itse niiden kanssa. : ) Olen yrittänyt pitää meidän treenit sellaisina hyvän-mielen-treeneinä. Eli en nipota mistään ja yritän itse pitää sellaisen positiivisen asenteen. Ja toistaiseksi tämä toimii. Itselle jää huippuhyvä mieli treeneistä ja Ama on reipas oma itsensä. Katsotaan kuinka pitkään onnistun olemaan iloinen enkä hiponipottaja. ; )
Ama jäi agilitytauolle melkeinpä 5vk sitten. Miksi? Siksi ettei Ama ole ollut taukoilemassa aikoihin ja jotenkin tuli vaan sellainen rako että tauko oli nyt hyvä toteuttaa. Toivon ettei kennelyskä iske meille myöhemmin talvella tai Sirpalle ja tuo lisätaukoa..
Ama kävi pari viikkoa sitten Piiran käsittelyssä. Amalla ei ollut lukkoja muutakuin rintarangan seudulla. Muuten selän lihakset olivat aivan jumissa. Samaa sanoi hieroja Hanna jokunen viikko sitten. Piira suositteli ehdottomasti akupunktiota. Amalla oli myös paljon kuona-aineita kropassa. Varasin Amalle sitten ajan Olofille O-vettiin. Käytiin pari viikkoa sitten Olofilla, Aman selkälihakset on ihan jumissa. Ama oli koko hoidon ajan sitä mieltä että ei kiitos.. Ilmeisemmin aika kipiä siis on. Mennään Olofille muutaman viikon päästä uudestaan joten katsotaan kuinka Ama on reagoinut hoitoon. Olof on sitä mieltä, että jos selän syvät lihakset ja pinnalliset ovat vaan jumissa -> hoidon olisi pitänyt tehota, mutta jos hoito ei näytä tehneen muutoksia… Aletaan miettimään jatkotoimenpiteitä..
Ihme, Kina ja Ama turussa. Kuvan otti Maiju. : )
Viime viikolla tosiaan aloitettiin agilityhommat. Valmennusryhmän uusi kausi alkoi jo muutama viikko sitten mutta syystä pidin vielä taukoa. Torstaina ryhmää koutsas Anu, joka oli mukaillut MM-kisojen paikallisen tuomarin Gawie Faulin radasta meille treeneihin sopivan (ja mahtuvan) radan. Rata ei ollut vaikea ja sopi mielestäni profiililtaan mulle ja Amalle. Mentiin medihypyillä tauon jälkeen.
Nooh, mitä jäi treeneistä mieleen. Hitto että ne meni hyvin! Siis olin niin fiiliksissä vielä perjantainakin että huhhuh.. Ama oli kiva ja se oli kuulolla ja itselläni oli hyvä asenne. Sellainen sopivan rento mutta jämäkkä. Kunpa saisin tuollaisen asenteen jokaisiin treeneihin.
2 hypyltä sain Ampun kääntymään tosi kivasti kolmoselle. Laitoin apuriman 3 hypylle että tajuais vähän käydä kääntämässä itseään ennen loikkaamista. Siis jos joku nyt ihmettelee niin apurima ei ole siis normaalisti riman paikalla vaan sivussa nojaamassa toiseen siivekkeeseen. Ihan vain siksi että Ama hyppää takaakiertohypyt aina viistoon, se ei osaa kääntää itseään ennen loikkaamista. Kepeille annoin lähteä itsenäisesti, heti kun otin liikkeen mukaan, ampui kakkosväliin. Kun annoin rauhassa hakea ekan välin ja sit vasta liikkeelle niin keppiväli löytyi joka kerta. Takaakierrot sujuivat tosi hyvin ja tuntui etten ollut Aman edessä. Aalle jätin hengailemaan hetkeksi ja juoksin persjättöön siivekkeiden väliin. Kokeilin myös valssia ja takaaleikkausta. Ehkäpä kuitenkin valssi osottautui parhaimmaksi 13-14 hyppyjen väliin. 15 hypylle taas avuksi rima nojailemaan siivekettä vasten. Valssin askellukset mulla meni taas päin honkia, ei sitten ollut mitään kolmea askelta vaan ehkä joku 10!! Tätä hiottiin paremmaksi. Auttoi kun kävin Anun vinkistä jollain niiston tyylisellä nappaamassa Amaa mukaani 15 hypyltä. Keinulta tuli kerran läpi mutta vauhdilla. En nipottanut! Jes. : )
Tokalla kiekalla saatiin yrittää nollana läpi. Taisi kosahtaa kepeille, kakkosvälistä sisään. Jatkettiin kuitenkin loppuun mutta halusin ottaa vielä kerran. Ja tulihan se nolla sieltä. : ) Meillä oli kivaa, en muistanutkaan että kyllä agility voi Amankin kanssa olla rentoa ja helppoa. ❤
Viime viikolla Soilen treeneissä treenattiin sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä. Muistinpahan taas miksi sylkkäriä EN tykkää käyttää ja harvemmin myös poispäinkäännöstä. Hitto että mulla oli hankaluuksia tajuta taas ranteen pyöräytystä, teknisesti teen sen oikein, mutta kun oikein alan miettimään sitä niin ei vaan tajua ei.. : D Pienellä ranneliikkeellä saa ihmeitä aikaan ja itse käännös onnistuu huisin hyvin ilman esteitä. Sitten kun ottaa esteet mukaan niin Ama vaan lähtee hypylle, palkattiin käteentulemisesta sekä kääntymisestä mutta Amalla on niin kova magneetti hypyssä vetämässä puoleensa. Huoh. Ei päästy tekemään sylkkäriä kuin mun oikealla puolella. Poispäinkäännöksessä ei myöskään halunnut tulla lähelle, bongaili mieluiten omavalintaista hyppysuuntaa. Tätäkin jouduttiin hinkkaamaan lelupalkan kanssa vaikka kuinka monet kerrat. Kelpie tahtoo mennä kauempana niin menkööt. En jaksa vääntää Aman kanssa asioista. : D
Lean lauma 