Tallilla treenailemassa

fb288

Syksyn värit ovat kauniita.

Eilen käytiin taas tallilla treenailemassa koirien kanssa.

Kinkku sai puuhata ruudun kanssa.. Rakensin ruudun halliin kun K odotteli autossa. Vein sen ruudun lähelle ja hetsasin sitä ”missä ruutu on?” -käskyllä. Ei sitten minkäänlaista käryä että mitä ollaan tekemässä. Huoh. Etsi kyllä kaikkea muuta maasta ja pyöri ympyrää mutta ei sitten mitään ajatusta itse ruudusta. Lopulta menin vielä lähemmäksi ruutua (noin 4m päässä) ja päästin vasta kun katsoi ruudun suuntaan. Nooh, lähti käppäileen sinne ja lopulta Kinkku löysi itsensä alustalta. Huoh. Tein vielä kerran hyvällä vauhdilla. Sitten vaihdettiin suuntaa, otinkin toisesta sivusta. Ei ongelmaa, lähti vauhdilla ruutuun. Elikkäs jatkossa pitää vaan alkaa tekemään tätä että rakennan ruudun valmiiksi Kinkulle. Ideana tässä treenissä oli nyt se että alkais katseellaan hakea ruudun merkkejä eikä vaan pöllöile ympäriinsä. Vois ottaa jopa jonkun megasuperpalkan käyttöön alustan läheisyyteen / korvaisin palkalla alustan. Voivottelijaluokassahan me ei osallistuta ruudun rakentamiseen joten katseharjoitukset on tarpeellisia ja Kina tarvitsee paljon itseluottamusta että voi oikeasti lähteä hakeutumaan ruudun suuntaan edes, kyllä se paikka lopulta löytyy palkan/ alustan avulla.. : )

fb289

Kinan kanssa kokeilin ex-tempore myös hyppynoutoa puisella kapulalla. Eipäs ollutkaan mitään ongelmaa eli yks voittajan liike on nyt kunnossa. : D Hyvä aloitus! Hehe.. Treenattiin myös seuraamisen käännöksiä, lähestulkoon kaikista palkkasin. En vaan osaa kävellä oikein noita käännöksiä, olen kyllä harjoitellut mutta koiran kanssa kaikki opittu unohtuu. Käännökset tulevat Kinalle aika yllättäen aina.. : ( Sitten ohjattua noutoa, laitoin merkin ja muutaman metrin päähän siitä sivuttaissuunnassa kapulan. Lähti hakemaan kapulaa, tein vauhtinoutona. Vähän oli hämillään että mitäs hittoa pitää merkillä seistä ja sieltä vasta lähteä.. Ollaan siis treenattu aiemmin suuntia namikipolla, mutta pitäisi varmaan alkaa vahvistamaan niitä. Nouto itsessään ei Kinasta vaikuttanut kauhean mielenkiintoiselta. Tarvis saada tohon ohjattuun sellainen hyvä viretila kehiin. Työstetään, työstetään.

Sunilla oli aika naksuttelupainotteiset treenit. Aloitettiin botilla. Ihan vain siksi välillä vähän rauhallisempaakin menoa kun en aina halua että mielentila hallilla on räyhämeininkiä. Ei se sellaista nytkään ole, mutta haluan rakentaa sellaisen järkevän mielentilan pennulle. Saa ja pitääkin olla aktiivinen mutta aina treenit eivät tule olemaan riekkumista. Suni on siis aiemmin treenannut ehkäpä 2x5min tuota omalla alustalla pötköttelyä. Ennenkuin aloin kuvaamaan videota, Suni piippasin inasen (josta heti hyssyyttelin) kunnes hiffas että maassa on jotain erilaista. Alkoi sitten huitomaan tassuilla siihen suuntaan ja naksuttelin. Sitten alkoi tarjoamaan maahanmenoa alustalle (vau) ja naksuttelin siitä. Naksuttelun toisto on aika tiheä alkuun. Ihan vain siksi että ei kerkeä kikkailemaan mitään muuta ja mielentila pysyy oikeana. Itsehän olen sitä mieltä että rauhoittuminen treeneissä on ihan älyttömän tärkeää, jos joku tulee väittämään mulle jotain muuta että mun treenit on höpönlöpöä niin nauran päälle. On helppo sanoa koiralle ”käy siihen” ja kuunnella vaikka mitä kouluttaja puhuu. Tai vaikka omissa treeneissä laittaa toinen siksi aikaa pötköttämään kun treenaa toisen kanssa. Suni möykkäsi nyt jo autossa kun treenasin Kinan kanssa. Tuohon en voinut juuri puuttua kun keskityin Kinkkuun. Suni on huutanut hallilla häkissä jonkun verran (tai enemmänkin piipannut) ja olen käynyt ärähtämässä sille asiasta. Hiljenee kyllä, mutta ärähtäminen ei aina ole oikea keino. Pentu on vääränlaisessa mielentilassa huutaessaan eikä mun rähjääminen auta asiaa. Siksi saa autoilla toistaiseksi ja huutakoot sitten siellä mieluummin kuin hallissa sisällä. Videolla en juuri puhu mitään, useimmiten mun naksuttelutuokiot ovat hiljaisia hetkiä. Kinan kanssa äänenkäyttö on ollut myös hiljaista naksuttelussa ja silloin kun käytän ääntäni kehumiseen on se Kinalle ehkä maailman hienoin juttu. Yritän siis Sutturalle saada samanlaista efektiä.

fb290

Sunilta kuitenkin löytyy tuo vol-nappula joten yritän saada sen hiljaiseksi treeneissä. Jos Sunista kasvaa terve pelle, saa se agilityssä huutaa oman vuoronsa aikana niin paljon kuin tykkää. Siihen en puutu, mutta tokossa äänenkäyttö on kiellettyä. Nyt noudossa tulee tuo viskibassoärinä mutta se on pentu enkä ota stressiä asiasta. Muuten puuhaillessa vaadin jo vähän hiljaisuutta. Ininä ja piippaus ja haukkuminen on sellaisia mistä en pidä ja huomautan pentua nätisti. Hiljenee kyllä! Jotkut saattavat pitää mua vähän tiukkana tätsynä, mutta haluan pitää kiinni näistä asioista koska tiedän että jos puutun äänenkäyttöön vasta puolen vuoden päästä, voi tilanne olla täysin eri. Enkä halua siinä vaiheessa menettää hermojani äänenkäyttöön. Ei tuo nyt mikään yliäänekäs pentu muutenkaan ole, mutta varmuuden varalta mennään näillä säännöillä. ; )

Juttelin juuri eilen Sunin kasvattajan Hannan kanssa ja kehuin tuota penneä. Se on oikeasti välkky. Kaikki asiat mitä Sunin kanssa puuhataan, tekee se 110% asenteella. En voi vaan vieläkään uskoa että käsissäni on huippupentu. Jossain vaiheessa varmaan tämäkin kehuskelu kosahtaa omaan nilkkaan. : D Enkä nyt missään nimessä halua vähätellä kenenkään muiden pentuja, tämä ei ole tarkoitettu luettavaksi itsekehuna. ; ) Voi olla että mulla on käsissäni välkky pentu ja itse olen kehittynyt koirankouluttajana hyväksi (josko sellaiseksi koskaan voin tulla). Osaan kaivaa Sunista hyviä juttuja esille ja näen jatkuvasti pennun käytöksessä sellaisia asioita mitä haluan muuttaa paremmaksi. Mutta edelleenkään ei pentu osaa tehdä mitään suullisesta käskystä. Heh. Suni on naksueläin. Kaippa sille vois opettaa käskysanoja mutta ääh, kaippa sen kerkiää myöhemminkin. : D Mulla ei tosiaan ole mitään treenipäivyriä että 18vk iässä pitää osata tota ja tota jne.. Teen aina vähän mielen mukaan, mikä minäkin päivänä huvittaa. Jonkinlainen suunnitelma on päässä kehiteltynä mutta kun en ole sitä kirjannut ylös mihinkään, en myöskään noudata sitä. : D

Suni sai myös lopussa treenata kuolleelle lelulle lähtemistä, hyvin lähtee ja ajatus pysyy mukana. Jatkossa aletaan treenaamaan vähän vaikeampia juttuja. Ai niin ja harjoiteltiin käsikosketusta molempiin räpylöihin. Sari näytti Stikkanin kanssa viime tokotreenikerralla mitä kaikkea hyötyä tuosta käsikosketuksesta voi olla. (Kinkkuhan handlaa tuon kosketuksen mutta en vaan ole käyttänyt sitä mihinkään muuhun) Stikkan palautti jo hienosti lelua Sarille kun käskysana tuli, aika välkkyä toimintaa! : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s