Sunin kuulumisia

Neiti kasvaa ja kehittyy. Se on oikea penne ja villi luonteeltaan. Paino 11-viikkoisena 4,3kg. 12-viikkoisena 4,7kg. 15-viikkoisena 5,9kg.

fb276

Sunipelle on nykyään aika huvittava pomppujensa kera. Neidin työinto on jotain ihan uskomatonta, kontakti on upea ja asenne on loistava. Pakko myöntää (ellen ole tätä jo aiemmin myöntänyt) niin käsissäni on tällä hetkellä paras pentu koirahistoriani aikana. Käsittämätöntä tuo ihana into tekemiseen ja siihen että se on itse kovin aktiivinen – naksuttelu on tehnyt tehtävänsä. Tuota penneliinoa on pakko pitää käsissään kuin kukkaa, ihan vain siksi että asenne pysyisi neidissä vielä pitkään. En silti mikään kukkahattuhippitäti ole, meillä on ollut hieman erimielisyyksiä asioista, oikeastaan vain arkisista sellaisista. Treenihetkissä en millään tavalla ole antanut negatiivista palautetta, ainoastaan ilon kautta.

Viime viikolla alkoi meidän tokokurssi. Ekalla treenikerralla treenailtiin kontaktia, muiden koirien ohituksia, rauhoittumista sekä itsekseni tein kahden lelun leikkiä ja sivulletuloja. Kotiläksyksi jäi luopumisen opettelu, jouduin nimittäin lähtemään aiemmin kouluttamaan agilityä demarille.

Tällä viikolla treenailtiin taas ohituksia, leikkimistä, sivulletuloja, rauhoittumista sekä koskemista käsiin. Itsekseni tein noutoa puisella ja metallisella kapulalla. Treenin jälkeen treffattiin Hanna ja Ralla. Mentiin radan viereiseen mettään pyörimään ja pennut sekä yksi lapsenmielinen Kina pääsivät juoksentelemaan. Kinkku oli onnellinen juoksuttaessaan noita pennejä perässään. ❤ Kun päästiin kotiin, Suni sammui kuin saunalyhty ja nukkui aika pitkät nokoset. : )

fb210

Suni kävi Piiran nopeassa tsekissä 7.10.2013. Ama oli hoidettavana ja S&K pääsivät mukaan vaan hengaamaan. Pyysin Piiraa katsomaan Sunin kauttaaltaan että onko suurinpiirtein ees kunnossa. Kuulemma mittasuhteet ovat täysin kunnossa ja neidin rakenne on hyvä. : )

Sunipelle sai trimmin viikko sitten, pörröstä pennusta tuli mini-aikuinen.

fb277Ei sentään tuollainen, kuvassa on Sunin äippä Mingo : )

fb278

fb280Epätoivoinen seisotusyritys.. : D

Suni oli tosiaan aika pörrö ja karvat menetettyään juoksee vielä kovempaa kuin ennen. Myös niin kovaa että sohvapöytä sattuu tulemaan eteen ja jalat lähtee alta. Pennun elämä on vaarallista. Mutta pennun elämä on niin ihanaa. Ja outoa. Ja ihmeellistä. Niinkin ihmeellistä että kaikkea pitää tarkkaan tiirailla ja miettiä. Silitin lakanoita viime viikolla (weird?) ja neiti ihmetteli pää kenossa höyryävää rautaa ja suihkupulloa. Neiti ei tunnu olevan enään niin pentu, se ymmärtää jotain. Se ymmärtää mitä ärähdys tarkoittaa. Se tajuaa myös mitä kehuminen tarkoittaa.

Suni osaa olla raskas. Se osaa rähjätä ja pistää hanttiin. Se osaa myös luovuttaa ja antaa periksi. Se osaa olla ihana pussailija ja silmänräpäyksessä tuhma pureva pentu. Se osaa odottaa pääsyä ovesta sisälle, mutta sen jälkeen kaasu laitetaan pohjaan ja Suni yrittääkin kaahottaa pois eteisestä. Ainoa haittapuoli oli vaan se että tulee aika bumerangina takaisin kun neiti ei tainnut huomatakaan että ne valjaat (+remmi) oli edelleen päällä! Se saa hirmuiset hepulit tassujen pyyhkimisen jälkeen. Se osaa loikkia ylös isojen koirien loikkia. Se osaa myös istua, ainakin silloin kun sitä itseään huvittaa. Se osaa kerjätä ja tietää mitä herkkua ihmisten ruoka on. Se osaa hotkia ruokansa nopeammin kuin Kina. Se osaa antaa hetkellistä rakkautta. ❤ Se osaa olla ehkä maailman hienoin pentu. Se ei ole helppo mutta ei myöskään vaikea. Suni on kuitenkin pohjimmiltaan kiltti penne. Aina silloin kun se haluaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s