Tokopäivitystä.

fb159

Kuva: Mappe Kallio

Viime aikoina ollaan oikeasti treenattu tokoa paljon, no okei viime viikolla ollaan pidetty huilitaukoa. Mutta muuten kyllä mun pinkki ”päivyri” on ahkeraan täyttynyt treeneistä. Jotenkin motivaatio blogin päivittämiseen tokon osalta on hyvin alhaista.

Miksi sitten motivaatio-ongelma myös tokon harrastamiseen? No siksi, että olen joutunut pohtimaan asioita uusiksi Kinan kanssa. Tainno en nyt ihan uusiksi, mutta olen joutunut miettimään että mitä asioita voin vaatia Kinalta ja miksi. Mitä asioita en voi vaatia koska jos lusikalla on annettu niin kauhalla ei voi saada. Maijun kanssa käytiin pitkät keskustelut eilen siitä mikä mua vaivaa. Kuulostaapa psykologiselta. Kasvis Kirsin kanssa ollaan myös keskusteltu herneen pienuudesta ja siitä kuinka Safi käyttäytyy treeneissä. Itseasiassa tunnistan Kinalle juuri samoja juttuja mitä äiskä Safiirille. Että ei omena ole kauas puusta pudonnut. ; ) Terrieritokoilu on haastavaa, se ei ole helppoa. Helppoa ei ole siksi, että toistomäärä ei voi missään nimessä olla samanlainen kuin jollain toisenlaisella rodulla. Olen varmaan treenannut viime aikoina Kinan kanssa liikaa, yksikin viikko treenattiin 6 kertaa eri päivinä toki. Kina ei vaan jaksa tai sitten mä oon tehnyt treeneistä liian pitkiä. Jatkossa pitäisi suunnitella treenit paremmin ja keskittyä tiettyihin juttuihin ja pilkkoa liikkeitä paremmin osiin ja miettiä missä kohtaa haluan palkata koiraa. Tuntuu että viime aikoina olen vain hinkannut niitä hiton samoja juttuja mitä avoimen kokeessa tarvitsee. Treeni on varmasti käynyt vähän puurtamiseksi. Olen saanut Kinan purjeisiin siitä, että suutuin sille kun kaukoissa ei voinut mennä jättötilanteessa maahan. Nooh, ongelman korjaamiseen meni muutamia viikkoja. Olen jättänyt luoksetuloissa suorat tulot pois siksi että pienen koiran puolikas herne ei voi ymmärtää että miksi välillä tulee stoppi ja välillä ei. En voi vaatia niin paljoa kuin haluaisin vaatia. Kirsikin sanoi mulle että ”koekautena” ei voi nipottaa jutuista vaan yrittää ylläpitää niitä mahdollisimman hyvin ja olla oikeasti iloinen siitä mitä se jo OSAA. ”Treenikautena” voi taas keskittyä niihin pienempiin juttuihin ja hioa niitä paremmaksi. Sisäistän asian mutta silti en toimi niin. Tuntuu välillä että olen paska kouluttaja siksi, että en osaa antaa asioiden olla. Kuten nouto. Joka on tällä hetkellä niin ärsyttävä liike kuin voi olla. Haluaisin treenata palautusta paremmaksi, mutta en voi. Tällä hetkellä Kina paineistuu jo koko hiton kapulasta ja alkaa väistämään sitä. Sisätreenissä palasin siihen että kunhan edes vilkaisee ja lopulta koskee kapulaan tulee naksautus ja palkka. Heti kun vaatimustaso nousee ja kapulaa pitäisi palauttaa sivulle asti, Kina paineistuu ja lähtee menemään. Jos vaatisin vielä lisää, liruliru tulisi neidiltä. Kina on siis oppinut että kusemalla tilanne helpottuu ja homma loppuu siihen. Olen oppinut siinä mielessä paremmaksi että annan asian olla ja teen jotain muuta. Treenit eivät lopu siihen että toinen on ihan purjeissa vaan annan vaihtoehtotekemistä. Ja tämä syö ihan hitosti miestä (naista siis ; )).

fb160

En haluaisi luovuttaa mutta mun on varmaan vähän pakko. Tai siis luovuttaminen ei ole mun juttu, mutta ehkä mun on vaan pakko ymmärtää tietyt asiat ja olla nipottamatta niistä. Kina ei ole bc, eikä siitä koskaan tule sellaista. Ehkä mun on vaan pakko hyväksyä että Kina on pätevä pieni terrierieläin joka tekee terrieriksi hitsin hyvin hommia. Harvassa ovat tuollaiset yksilöt jotka haluavat tehdä töitä tekemisen ilosta ja siis nyt on kyse tokosta. Mutta kaipaan jotain, kaipaan sitä aktiivisempaa työskentelyintoa. Kaipaan jotain sellaista mitä en Kinasta saa revittyä irti.

Olen kuopassa josta pitäisi kiivetä ylös ilman tikkaita. Ehkä annan mun hetkellisen tokomasiksen vaan olla ja yrittää tehdä jotain lyhyitä ja kivoja treenejä. Ja treenejä siis sellaisten liikkeiden kanssa mitä Kina osaa todella hyvin, vaikka silmät kiinni. En halua treenata jos mun asenne on huono koska valitettavasti pieni möhömasuni lukee mua kuin avointa kirjaa. Ja paska asenne tarttuu Kinaan ja se ei ole sille oikein.

Meidän avoimen debyytti lähestyy enkä ole tehnyt yhtään mitään sen eteen. Meidän pitäisi lähteä Kinkun kanssa kahestaan syyskuun eka päivä helsinkiin. Onneksi kasvis on siellä, Kirsiltä saa varmasti tsemppispiikkiä ennen kehää. Pitäisi aina muistaa ilon kautta. Kina on niin kiltti ja se yrittää oikeasti parhaansa. Ja mä moitin sitä kun se on huono. Peili käteen dorka! Kukakohan sen on kouluttanut? Mulla on paha tapa hakea Kinasta aina syitä, Kinan vika että sitä ja tätä ja tota. Jokaisen koiran kanssa on aina sama homma, miksi sitä ei voi olla kaukaa viisas ennenkuin aika on lopussa ja huomata että Kina on helvetin hieno turjake. Kinassa on niin paljon hyvää ja se on niin ihana ja tärkeä koira mulle.

fb161

Olkoot tämä blogikirjoitus sellainen että mä ruoskin itseäni. Mietin jo että julkaisenko ollenkaan, en ole tyhmä (ennemminkin hölmö) en ole ilkeä (ennemminkin nipottava). Olen vain välillä vähän typerä kun asiat pitää vääntää ratakiskosta. Nyt loppui tämä marmatus ja koiran syyttely. Nyt mennään eteenpäin rinta rottingilla ja tehdään asiat niin että ne on maailman hienoimpia juttuja. Kina on hyvä, pitää varmaan mennä peilin eteen hokemaan sitä päivittäin.

Kirsi ja Maiju, kiitos. Remminpäätä pitää välillä vähän potkia persiille että aivot alkaa taas vähän raksuttamaan.. : )

Ps. Siitä kuopasta pääsee ylös maanpinnalle jos vähän huutaa apua.. ; )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s