Jos kerran kymmenessä vuodessa osallistuu agirotuun..

Edelliskerran olen tainnut osallistua agirotuun ehkäpä 10v. sitten? En ainakaan äkkiseltään muista, että olisin ottanut osaa niin joukkue- kuin yksilökilpailuihin muutakuin Viivin kanssa vuonna nakki.. : O Ja ehkä mun ei kannatakkaan enään osallistua.

wordpress_649

Olin ilmoittautunut perjantaille muutamaan starttiin. En sitten kisannut yhtäkään. Enkä olisi halunnutkaan, olisin halunnut mieluummin olla sisällä ja kuivassa anopin synttäreillä syömässä kakkua. Nooh, valintojen maailma eikä saisi valittaa. Itsehän sitä harrastuksensa valitsee ja ottaa myös sen riskin että joskus voi myös sataa vettä. Eikun anteeksi, tulla vettä ihan perkeleesti. Tainno oikeastaan kaikki jälkimmäiset potenssiin kymmenen. Koko päivä oli mielestäni fiasko. Kun jonotin ilmoittautumiseen, aurinko porotti kuin saharassa. Juotin Amaa ja muita koiria lähellä : D koko aika ettei lämpöhalvaus iskisi. Varjoa ei ollut kuin vasta kun pääsin ilmoluukulle. Jonotin ensiksi rokotustarkastukseen jonka jälkeen itse ilmoittautumiseen. Koko homma kusi ihan totaalisesti, kaksi ilmoluukkua ei voi vaan pyörittää koko rumbaa. Lopulta kolmaskin avautui, mutta tuntui silti että jono seisoi vaan paikallaan. Kun lopulta päästiin itse kisa-alueelle, kävin jossain vaiheessa kastelemassa Aman kunnolla ja odottelin maxien rataantutustumista. Tutustumisen jälkeen taivas repesi, ukkonen alkoi paukkaamaan ja vettä tuli ku esterin perseestä. Nooh, meidän kisat olivat tämän ensimmäisen radan osalta sitten siinä. Ama halusi viettää laatuaikaa häkissään. Ama nimittäin ei välitä ukkosesta yhtään.. : ( Reppana sai sitten pötkötellä sateen suojassa Sirpan teltassa. Päätin jo siinä vaiheessa kun ukkonen alkoi, että me ei kisata.

Meidän aika olisi ollut juuri niihin aikoihin kun vesisade oli kovimmillaan. Ei kiitos. Toista rataantutustumista odottelin, mutta vesisade vaan jatkui ja jatkui. Vaikka jossain vaiheessa jopa alkoi tuntumaan siltä että ”kuuro” olisi menossa ohi, tuli se suurinpiirtein aina vartin päästä takaisin. Sade ei olisi meitä haitannut, mutta ukkonenkin jatkoi mörinäänsä. En sitten mennyt toiseen tutustumiseenkaan. Meidän kisat olivat sitten siinä. Ama pääsi yhdelle pissalenkille mutta sillä oli kova kiirus takaisin häkkiinsä joten ei me sitten lenkkeiltykään.

Kaiken ilmasta jurputtamisen jälkeen voi ”syyttää” itseänsä siitä, että valitti kuumuudesta jonka jälkeen sadekaan ei kelvannut voi vaan todeta että negatiiviset asiat ja niiden jauhaminen saa vaan vielä fiiliksen paskemmaksi. Taustalla (ennenkuin sade alkoi) soi yksi hauska biisi. Kun me porukalla seistiin Sirpan teltan suojissa sateelta (joka melkein tuli teltasta läpikin) lauleskelin vain koko aika tätä yhtä biisiä. Se jos joku sai hymyn korville, jos ei mitään muuta positiivista löytänyt päivästä niin ainakin se nauratti.

Goretexitkin saivat nähdä ääripäänsä. Salomonin lenkkarit pysyivät ”melkein kuivina”, päältä kyllä vesi taisi jossain vaiheessa mennä läpi vaikka kyseessä oli muutaman kuukauden vanhat kengät. Takki taasen valutti persiille vettä jonka jälkeen housut kastuivat (muuten takista vesi meni osittain läpi). Onneksi mulla oli ohkaset röhnischin housut jalassa jotka lopulta tuulessa kuivuivat. Kaikki vaatteet olivat lopulta kosteita/märkiä/semi-kuivia. Vielä seuraavana päivänä salomonin kengät olivat kosteat. Ja miksi koiraharrastajien keskuudessa Gore-Tex on suosittu? No juuri siksi. Ja jos joku kysyy mitä tein perjantaina.. Vastaan että iloisesti olin agilitykisoissa. Paikkaa en mainitse, enkä sitä minkälaista menestystä tuli, enkä myöskään sitä että minkälainen keli oli. Never again. Ehkä mun kannattaa vaan pysyä pois noista karkeloista vielä seuraavat 10 vuotta.. : D

Ai niin, jos vielä vähän pitää kääntää veistä haavassa. Lauantaina ja sunnuntaina olikin sitten ihan hyvä keli. Mä olin töissä. Ama osallistui omistajansa Sirpan kanssa joukkueradalle yhdessä muiden Sirpan kasvattien kanssa. Videota odotellessa.. ; )

Ps. Ama treenasi viime viikolla Sirpan kanssa muutamaan otteeseen. Ensimmäisen treenikerran näinkin. Ama meni niin kiltisti. Se odotti että minne seuraavaksi. Mun kanssa se riehuu ja puree satunnaisesti paitaa ja painelee ihan juuri sinne minne haluaa jos kaahotusvaihde jää päälle. Se kysyy vasta maalissa että minne piti mennä.. : D Ama on kiltti Sirpalle, mulle se on vähän sellainen piilotuhma. ; )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s