Parit kisat

Lempäälässä kotikisoissa kahden startin verran;

Ekan radan tuomaroi Tuija Kokkonen, rata oli ihan kiva. Kauheeta oli lähteä ensimmäisenä radalle mutta yllättävää kyllä että pystyin tsemppaamaan ja kokoamaan itseni rauhalliseksi ilman valmisteluita. Rata meni mielestäni tosi hyvin siihen nähden minkälaisia kokonaisuuksia ollaan viime aikoina saatu Aman kanssa kasaan. : ) Harmillinen rima tippui mutta pistän sen omaan piikkiini kun tein aika voimakkaan hartialinjan liikkeen riman päällä että saisin Aman varmasti putkeen. Videolta tätä tosin ei oikein näy.

Tuomarina Anne Savioja. Toka ratakin oli ihan ok, kepeiltä heti alkuun virhe. Ääh.. Sen jälkeen vekkasin tosi hyvin hypylle, niinkin hyvin ettei Ama nähnyt koko hyppyä. Polvi sekä käsi oli kisan jälkeen vähän kipeä kun kaatuilin.. Onneksi Amaa ei sattunut sen pahemmin ja liikkui normaalisti seuraavana päivänä. Muuten oli kyllä ihan hauskaa. Puomilta tuli silleen että vapautin kun Ama oli jo itse vapauttanut itsensä..

Takkujen iltakisoissa molemmilla radoilla oli tuomarina Anne Huittinen. Anne oli tehnyt nooh… Aika erikoiset radat.. : D Annoin Aman katsoa edellä menevää koiraa, virhe. Aman viretaso nousi mutta samalla myös korvat vähän hukkuivat. Tai ei ne varsinaisesti huku, mutta Ama vaan viilettää kauheeta kyytiä enkä saa sitä oikein hallintaan.. : D Keinu oli huono, taas mä annoin sen varastaa. Ja vielä jatkoin. Höh. Muuten rata meni ihan suht ok, paitsi että takaaleikkauksen jälkeen piti mennä puomille eikä aalle. Positiivista että rimat pysyi ylhäällä.

Hyppäri oli jo tutustuessa ihan kaamea. Siis mä vaan naureskelin rataantutustumisessa. No sitähän se meidän rata sitten lopulta oli. Mutta ei se haittaa, ihan hauskaa oli. Mun piti tehdä valssi pituuden jälkeen mutta en taas käsitä miksi sorruin persjättöön. Putkijarrukin sitten unohtui samassa rytäkässä ja kepeille meno kusi. Keppien jälkeisen hypyn jälkeen piti tehdä upea valssi mutta apua, hukkasin Aman kartalta ja sen kyllä huomaa. Loppurata menikin naureskellessa mutta sain hyviä kannustushuutoja radan reunalta. : D

Joskus tuollaiset radat missä nopean koiran kanssa on mahdotonta onnistua ovat toisaalta aikas hauskoja, yleisö elää mukana ja kannustaa muita. Siinä kohtaa palvellaan yleisöä eikä kilpailla nopeimmasta nollasta vaan siitä että kuka pääsee edes suurinpiirtein maaliin jotenkuten. : D

Mutta summa summarum, en edelleenkään koe minkäänlaisia nollapaineita. Mä olen asennoitunut siihen että kunhan maaliin päästään. Ja tämä asenne on toiminut siinä mielessä etten ole pettynyt kisojen jälkeen! Hyvä minä! Ama on muutenkin ulkokentällä vähän erilainen, se pistää kutosvaihteen silmään. Mitä ilmeisemmin hiekkapohja on kelpiekiitäjälle kaikista paras vaihtoehto. Emme siis tarvitse lisävauhtia sillä että annan Aman katsoa muita suorituksia. Mutta Amalla oli kivaa, se on kyllä niin pöljä. Repeiltiin Lauran kanssa aika huolella Ampulle. Seistiin siis Lauran auton takana niin että peräluukku oli auki, Ipe ja Fanni kyydissä. Mä käskin Kinaa ja Amaa lähemmäksi mua kun tieltä meni auto. Ama jostain kumman syystä päätti loikata Lauran autoon (whoot??!) ja Ipe sanoi mur. Fanni ei edes kerennyt reagoimaan! Samalla pompulla pois peräluukusta ja Ama oli aika hölmistyneen näköinen. Yksinkertaisesti pöljä kelponen. : D

wordpress_626

Aman ilme kertoo kyllä kaiken : D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s