Kunhan maaliin päästään!

Sunnuntaina kisailtiin demarilla. Tällä kertaa kisoja olikin kolme koska ykköset ja kakkoset kisasivat jo lauantaina.

Lauantai-iltana käväisin nopeasti Wuf hallilla lielahdessa, pääsin kokeilemaan Sinni käyttöcockeria koska Hanna tarvitsi sunnuntain hyppärille lainaohjaajaa. Oli ihan hyvä kokeilla muutamia juttuja Sinnin kanssa ettei nyt ihan kylmiltään olisi lähtenyt kisaradalle. ; ) Pääsin myös kokeilemaan Luuta, hullu-Luu meni aika lujaa ja koko aika taisin olla enimmäkseen tiellä tai myöhässä kun Luu pääs vähän räykyttämään mulle.. : D Luu oli kyllä myös aikas makee!

Tosiaan sunnuntaihin palaten, menin jo ajoissa kisapaikalle. Virittelin Amalle häkin sisälle kun lähdin ensimmäisenä maxien radalle. Kina sai viettää aikaa autossa, päätin ottaa kuitenkin Kinkun mukaan koska muuten olis tullut aika tylsä päivä kotona. Onneksi menin ajoissa, koska puoli tuntia myöhemmin parkkis oli ihan tukossa! Lähdin myös hyvissä ajoin lenkille jotta kerkeisin vaihtamaan rauhassa kengät ja rauhoittumaan ennen tutustumista.


Itse rata meni aika hujauksessa ohi. Tuntui että kun lähdöstä lähti niin oli jo maalissa. Johannan hyppäri oli kiva, mutta harmilliset 65cm rimat ei taida olla meidän juttu.. : ( Takaakiertorima oli vaikea Amalle ja se räpsähti alas. Sen kyllä oikeastaan tiesinkin jo että tulee tippumaan, olin myös kuulevinani että jokunen rima räpsähti jossain kohtaa.. Ilman rimaa, olis ollut hyppysertiä tarjolla.. ; ) Luu kisasi ekaa kertaa aikuisten koirien luokassa. Luu teki törkeen siis törkeen makeen ajan. Yli 5m etenemällä. Huhhuh. Ihan mahtavaa kun päästään taas Anun kanssa kisareissuille. Anu ei varmaan vielä (toistaiseksi) ole kyllästynyt mun outoihin ja päättömiin juttuihin. ; )

wordpress_530
Luu ja uusi lelu. Melkein ehjänä (vielä) : D

Seuraavalle radalle tehtiinkin muutos, Ama ei lähtenytkään ekana vaan ehkä jossain kymmenennen koiran tienoilla. Siksi että kävin juoksemassa minikolmosten hypärin Sinnin kanssa.. Tästä juttua myöhemmin..! Aman kanssa kuitenkin lähdettiin ekalle agiradalle jonka tuomaroi Sari Mikkilä. Tein kakkoshypylle pakkovalssia mutta jostain kumman syystä jäin varmistamaan tätä liian kauaksi aikaa ja Ama oli lähdössä puomille.. Sain kuitenkin pelastettua ja siitä kepeille. Ama jostain kumman syystä jätti kepit kesken?!? Ei muutakuin uudestaan, aloitus väärin ja taas uusiks. Sitten pujoteltiinkin loppuun ja jatkettiin rataa. Niistoja tarvii treenata, Ama lähti kaarrattamaan mutta tuli kuitenkin ohjaukseen. Putkesta ulostullessaan Ama kuitenkin heitti lipat : ( jota en vasta huomannut kuin videolta katsottuna.. Toivottavasti on kunnossa eikä mitään pahempaa sattunut.. Yksi hyppykin jäi välistä ja puomilta Ama kaahas surutta läpi joten kontakti uusiks ja kiitos hei. Sari sattui juuri olemaan meidän reitillä takas puomin alkuun joten pyysin anteeksi häneltä kun Ama pomppi siinä edessä.. : D

Ama oli jotenkin kummallinen tällä radalla, se oli vähän poissaoleva..


Kolmas rata oli kivan iisin oloinen. Myöskin Sarin käsialaa. Hetsasin pitkästä aikaa Amaa radalle niin että naama oli vähän vaarassa. Ama kun innostuu aina kaikista agilityaiheisista jutuista (esim. missä putki, kepit jne).. Ama tuntuikin taas normaalilta. Rata oli ihan siistiä menoa ja mun mielestä päivän paras sellainen. Tyhmästi Ama lähti takaakierron jälkeen (puomin jälk.) seläntaakse, taisin olla taas tiellä. Mä en kyllä ikinä opi noita takaakiertovalsseja, ne on vaan niiiiin vaikeita mulle. Yksi rimakin sieltä tuli alas mutkaputken jälkeen. Lopuksi Ama sai jäähkälenkkien jälkeen kissanruokaa palkaksi. : )


Sinnin kanssa olikin sitten vähän kimurantimpi rata, hirveästi takaakiertoja.. Onneksi Sinni on niin koulutettu koira että tulee ohjaukseen ja ymmärtää ettei ongelmia sinänsä olisi pitänyt tulla. Eikä tullutkaan! Me selvitettiin rata ”nollalla”, tai siis luulin että tuli nolla mutta olimme ilmeisemmin saaneet virheen pituuden kosketuksesta. Videolta tätä kosketusta ei oikein näe.. Harmi juttu, olisi ollut hopeasija ja hyppyserti tyrkyllä! No eiköhän Hanna saa Sinnin kanssa tälläisiä onnistumisia kokea tulevaisuudessa. ; ) Lopussa kyllä meinasin (pussin jälk) jyrätä Sinnin päälle, sain kuitenkin ohjattua vimpalle hypylle. Olipas hauskaa! Vähän meinas hukkua reitti takaakiertokuvioiden jälkeen, mutta sain tsempattua. Kyllä minikoiran kanssa on kiva mennä. Ohjaaminen on tietyllä tapaa paljon helpompaa, voi vaan pistää tallan pohjaan ja painaa eteenpäin. Maxikoiran kanssa joutuu  niin paljon keskittymään eri asioihin.. Mutta ei myöskään tarvitse juosta niin paljoa.. ; )

Sinni lähti meidän (Ama & Kina sekä Saara ja Viggo) jäähdyttelylenkille. Hauska pieni eläin, meni keskelle lammikkoa seisomaan ja mä tuijotan monttu auki pikkukoiraa että mitä ihmettä.. Kinahan kiertää kaikki lammikot kaukaa, Sinni olis varmaan tahtonut jäädä lutraamaan! : D Sinni käyttäytyi hienosti mun kanssa, mitä nyt hallia kohti mentiin niin neliveto laitettiin päälle. ; ) Sinni oli kyllä tosi huoleton lähtiessään lenkille mun kanssa, olisi kyllä onni saada tuollaisia kivoja pikku Sinnejä maailmaan. Minä en kyllä tuota käyttöcockeria mieti kun muahan ei mettähommiin saa.. : ) Muuten kyllä olen myyty pikku minikiitäjä Sinnille täysin.. ; )

Vikalla loppulenkillä kävin sellaisen pienen ”mettäpätkän” kautta. Mulautin sitten toisen jalkani jääsohjo-vesililluun. Nilkka kastui mutta onneksi uusi gore-tex kenkä piti vettä. Wuhuup! Että ei oo mitään hifistelyä että uusia vermeitä pitää ostaa säännöllisin väliajoin.. : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s