Kiina olikin mato matala

Taas blogikirjoitukset on viivästyneet. Aina voi syyttää sitä jotain muuta. Eiks je?

31.1 torstaina treenailtiin kahdestaan tallilla. Aloitettiin hypyllä, joka onnistui kokonaisenakin vallan hyvin. Loppuun vielä heittelin palkkaa (nameja) eteen kun lähti hyppäämään. Pari kertaa taisi jopa varastaa virittelysanasta mutta ehkei tuo nyt Kinan kohdalla ole kovin vakavaa. : ) Sitten aloitettiin siivekkeen kierto ja stopit. Huoh. Kiina kiersi kaikkea muutakuin siivekettä. Lähti mm. putkeen, suoritti a-esteen alastulolla 2on-2offit, kiersi koko A-esteen jne.. Saatoin hiukan hermostua, mutta kun kävin näyttämässä Kinalle että mitä piti kiertää ja palkkasin, luulin että olisin saanut sen iskostettua neidin pääkoppaan mutta ei, olin väärässä. Siirsin sitten siivekkeen paikkaa niin että siinä ei oikeasti ollut moneeeen metriin mitään muuta tyrkyllä. Vauhti oli hidastunut kävelyvauhtiin ja eihän sellaisesta vauhdista voi toppia tehdä. Yritin saada hetsattua Kinan oikeaan vireeseen, mutta kiertäminen ei lopulta onnistunut enää ollenkaan. Kävin laittamassa siivekkeen taakse lelun ja Kina saikin vauhtia tassuihinsa. Mutta oli edelleen naama mutrussa kun olin ollut siihen pettynyt.

Yritettiin sitten muuta, sain tehtyä ihan hyvät seuraamispätkät. Haahuilua ei juuri näkynyt. Jos jotain olisin kaivannut niin parempaa virettä. Seuraamisen paikka oli tosi hyvä ja muutenkin kontakti pysyi mutta siitä puuttui se joku. Tehtiin käännöksiä ja kaikki onnistui ihan hyvin, paitti vasemmalle käännöksissä valuu ja valuu.. Lopuksi vielä pari ruutua mutta vauhti oli täysin kadoksissa ja mä olin ihan loppu. Huoh.

Kirosin koko avoimen kokeen alimpaan *piip*, olin treenien jälkeen sitä mieltä että meidän ei ole enää tarkoitus kilpailla tokossa Kinan kanssa. En vaan tajua miksi noi luoksetulot kusee. Kirjoittelinkin facebookissa kaikenlaista tähän aiheeseen liittyen ja sainkin lopulta syyn miksi homma ei toimi. Vika onkin (taas kerran) hihnanpäässä. Juttelin myös kasviksen kanssa viime viikolla tästä aiheesta ja sain hyviä vinkkejä noihin luoksetuloihin. Eli homma täytyy aloittaa alusta. Ei kiertoa ainakaan tällä hetkellä. Vahvistan vain tule käskyllä luoksetuloa ja jopa niin että voisi muuttaa vähän pentumaiseksi eli hetsaan Kinaa ja joku pitää kiinni valjaista tms. Toppeja treenataan leikkimisellä. Kun itse pysähdys meillä ei ole se ongelma vaan se että Kina ennakoi ihan törkeästi. JA sitten kun se ennakoi ja on tosi epävarma että tekikö oikein, se ahdistuu. Ja kun Kina ahdistuu ei hommasta tule enään yhtään mitään. Kina on kuitenkin sellainen että se yrittää tehdä aina oikein. Ja yrittää niin kovasti miellyttää.

Mun täytyy nyt muuttaa koulutus strategiaa luoksetuloon. Tämä ei toimi, joo en ehkä ole treenannut sitä tarpeeksi mutta mä tiedän että tällä systeemillä me ei päästä eteenpäin. Tarvii siis kokeilla jotain muuta, positiivisen kautta löytää taas yhteinen hauska sävel luoksetuloon.

Lopulta.. Kaiken tämän pohtimisen jälkeen olen alkanut miettimään viretilaa. Minkälainen viretila olisi hyvä tokotreeneissä? Olen liikaa paaponut Kinaa, olen liikaa näyttänyt sille olevani pettynyt. Olen liikaa vaatinut ja unohtanut liian kauaksi aikaa kaavamaisuuden.

Kinan vire on yleensä n. 75% treeneissä hyvä. Kun se on huono, olen silti treenannut sen kanssa. Treenit ovat olleet huonot ja olen ollut siihen pettynyt. Kina on tosi herkkä sellaisissa jutuissa jossa se on epävarma ja lukee mun naamaa kuin avointa kirjaa. Olen antanut Kinan treenata huonoissa olosuhteissa (minä ja mun paha mieleni.. : D)  ja yrittänyt aktiivisuudella kaivaa koirasta potkua esiin. Olen siis mielestäni antanut Kinalle jollain tapaa vähän liikaa, Kina ei ole saanut mahdollisuutta olla itse aktiivinen ja minä passiivinen kunnes se tarjoaa töitä. Ääh.. Tarkoitan siis sitä, että kun Kina on ollut passiivinen, muutun itse todella aktiiviseksi enkä mielestäni ruoki oikeanlaista viretilaa treeneissä. Me kummatkin tykätään tokosta mutta silloin kun on ”paha päivä”, ei kannattaisi treenata ollenkaan. Olen myöskin sitä mieltä, että kun nyt Kina on ainoa prinsessa meidän huushollissa, neiti saa lähestulkoon kaiken minkä se haluaa. Että se on siis lellilapsi. Myönnän. Kinalla ei ole kilpailuviettiä, sellaista kaveri-saa-treenata-kateutta. Sen ei tarvitse kilpailla mun huomiosta.

Olen tässä pitkään suunnitellut pentua, mutta tuntuu että kaikki menee syteen ja saveen. (Ei tästä aiheesta sen enempää). Toivoisin että pennun myötä Kinankin käytös muuttuu. Sille tulee tarve tarjota itseään (onpas hölmösti kirjoitettu) mulle töiden merkeissä. Siis että kun treenaan pennun kanssa jotain hömppää, Kinalle tulisi vähän sellainen fiilis että hitto soikoon äiskä tekee hommia jonkun muun kanssa.. Ja sitten kun olisi Kinan vuoro, palkkaisin jo pelkästään aktiivisuudesta. Tekniikalla ei ole niin väliä, mutta jos asennetta sais korjattua hiukan pennun myötä. Ja tottakai pennullekin tulisi sellainen että se ei aina pääse itse treenaamaan ja kun olisi oma vuoro, olisi pentunen aktiivinen. Pennun myötä myös treeniaika Kinalla vähenisi ja toivoisinkin että täten treeneistä tulisi laadukkaammat. Ei se määrä vaan laatu. ; )

Viretila on tokossakin tärkeä ja oikeastaan olen sen nyt vasta oivaltanut. Missä liikkeissä minkälainen viretila Kinalla olisi kaikista parhain. No ehkä seuraavan koiran kanssa onnistuu tässä asiassa mutta sitten saa kaupanpäälle jotain muita ongelmia. Niinhän se taitaa mennä.. : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s