Päivityksen paikka

Viime aikoina ollaan puuhailtu, oltu puuhailematta, shoppailtu, kisailtu, käyty osteopaatilla ja sairastettu flunssaa (allekirjoittanut), löhöilty sohvalla, oltu liian väsyneitä käymään pitkillä metsälenkeillä. Varsinkin kun pimeällä en tuonne metsään uskalla mennä.. : O

Kun on pitkä päivitystauko takana, ei oikein muista mitä kaikkea ollaan treenailtu. Pari kertaa ollaan treeneissä käyty kuukauden sisään, muuten oltu töissä ja töissä. Valkkuryhmän treeneissä olen käynyt kerran ja omatoimitreeneissäkin kerran. Omissa treeneissä hommat ei ottanut sujuakseen. Aman kanssa ei saatu ratapätkää (joku reilu 20 estettä) tehtyä, aloitin lähestulkoon aina alusta kun virhe tuli. Lopulta kummatkin tai ainakin ohjaaja oli ihan poikki kun Aman huilitaukojen aikana Kina pääsi juoksemaan kentälle. Aman kanssa virheitä sattui mistä vaan, rima tuli alas, kieltoja, kontaktivapautuksia Aman toimesta ym. Mä taisin ohjata vähän miten sattui.. Kinan pääsi juoksemaan aika monen esteen ratapätkää mikä sisälsi putkia, siivekkeitä ja puomin. Pikkukoiran kanssa kyllä saa ihan tosissaan juosta, vaikka Kina kyllä irtoaa ihan hyvin esim. putkiin.

Toiset treenit olivat valkkuryhmän joulumieliset knock outit ala Esa. Radalla mentiin arvotun parin kanssa. Oli huisia! Aman kanssa emme päässeet jostain kumman syystä loistamaan.. Yhdeltä kierrokselta ainakin päästiin jatkoon mutta hävittiin ihan superhyville Outille ja Ollille. : ) Lohdutukseksi söin piparia (paljon) ja loppulenkillä tulikin vähän huono olo.. : D Kokeilin myös kädetöntä ohjausta, Anu vinkkas tästä mulle.. Mä kun olen nykyään hemmetin kova huiskimaan ja huitomaan käsilläni. Kädetön ohjaus on vaikeaa, mutta joutuu oikeasti eri tavalla miettimään jalkaterien ja yläkropan asentoa. Saksalaisessa otin kättä apuun, muuten kaikki pakkovalssit, sylivekkijaakotukset sun muut tein ilman käsiä. Ja homma toimi, oikeasti oli aikas kivaa. : ) Ja Amppuli onnessaan kun pääsi hoplop tätin kanssa treenaamaan. : )

Kina ei ole tokoillut juuri ollenkaan. Ei olla harjoiteltu kaukoja, ei noutoa eikä treenattu jakkaralla pyörimistä. On vaan vietetty helkkarin tylsää elämää ja neiti kyllä ilmaisee tylsyytensä mulkoiluna ja jatkuvana riekkumisena. Mutta neiti kaunokainen pääsi mamman trimmaussalonkiin kylppäriin ja voi video, siitähän se riemu repes. Vaivalla kasvatetut karvat olivat tipotiessään. Neiti Kiinalainen moneen kertaan kyllä tuijotti mua siihen malliin että se toiminta mitä tein oli todellista eläinrääkkäystä. : D

wordpress_505

Osteopaatti Piirallakin käytiin halikossa, mukana oli me kaksijalkaiset minä ja Anu. Sekä Ama, Kina, Luu, Nipsu ja Tuittu. Nipe ja Kina saivat matkustaa häkeissä takapenkillä ja Ama takana Luun ja Tuitun kanssa. Matka oli Aman mielestä huisia. Kunhan vaan ei katsoisi muihin niin niitä ei olisi olemassakaan. Ama raasu tahtoisi mieluusti matkustaa aina yksin. Mutta valitettavasti sellaista mahdollisuutta ei aina ole tarjolla joten Ama tyytyy maisemien katseluun ikkunasta ulos leikkien ”minä en ole täällä, te ette ole olemassa”. : D Piira täti sanoi Amasta pahaa, sen kyllä tiesin että selkä on ihan juntturassa. : ( Ranka kuitenkin taisi olla suora niinkuin Kinallakin. En nyt erityisesti muista Kinasta mitään kummoisempaa mutta lantionseutu taisi olla kireä. Peruuttamisjuttuja pitäisi harjoitella paljon että neiti ymmärtäisi että takajalatkin ovat olemassa. Sain myös noottia siitä miksi Kina ei syö nivelvalmisteita. Hups. Kaapissa mulla on sille öljyä, mutta en muista koskaan sitä antaa. Piira myös puolestapuhui taas magneettiterapian vaikutuksille! Vinkvink! Kotimatkalla käytiin syömässä jossain abclla ja jossain vaiheessa eksyttiin, tyhmä navi. Lempäälän tienoilla hoidettiin myös kisapalkinnot pois alta, 54 muumimukia. ; )

wordpress_506

Joululahja minulta minulle. : ) Inovit, joista olen haaveillut jo pitkään. Sekä alennusrekistä löytynyt Haglöfsin takki.

wordpress_503

Joululahja Mikolta, uudet jumppakengät salille ja jumppaan. Edellisillä kengillä jumpattiin kolme vuotta, vaimennuksia ei tainnut olla enään ollenkaan joten nämä kengät olivat todellakin tarpeen.

wordpress_504

Äiti osti tyttärelleen uudet talvipopottimet. Aluksi epäilin noita kumikenkä crocseja mutta kuukauden käytön jälkeen ovat ihan törkeän hyvät. Olen hyljännyt lenkkarit täysin kaapin perukoille ja käyttänyt näitä ahkerasti.

Aman kanssa on käyty kahdesti kisoissa, viiden startin verran. Nolla nollaa mutta hylkyjä sitäkin enemmän.

Katsokaa tuota alkua, kuka keksi yrittää huonoa niistoa tuohon? Kuka käski huitoa käsillä ja olla keskittymättä itse asiaan?

Tällä radalla olin sentään vähän keskittyneempi, mutta kädet. Virheitä ropisi, yllärinä päästiin tuloksen kera maaliin. : D Tuota pituutta ehkä pitäisi harjoitella.

Mapen kanssa käytiin hyvinkäällä 16.12. Tavoitteena oli keskittyä ja olla karjumatta. Pystyin siihen ainakin osittain. Olin paljon keskittyneempi ja ohjasin huolellisemmin. Tuloksilla ei juhlittu, mutta oli todella hyvä fiilis pitkästä aikaa. : ) Ohjasin jopa ilman käsiä! Tämä kädetön ohjaus saa jatkua ainakin läpi tammikuun, jos ei kisoissa niin ainakin treeneissä. Koska se tuottaa tulosta, tulosta siinä mielessä että radat alkavat pysymään kasassa tai ainakin jotain sinnepäin. : ) En huido vaan keskityn ohjaamiseen ja Ama lukee mua paremmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s