Matkamme jatkuu

Tällä viikolla tiistaina Ama pääsi Elina fyssarin käsittelyyn. ”Yllättäen” oli taas juntturassa. Lantion seutu, kaularanka ja selän pitkät lihakset.. : / Ama sai vähän laseria kroppaan kun ei meinannut antaa muuten käsitellä. Ei siis taistellut vastaan, mutta lihakset vaan olivat niin kireät. Seuraavan kerran Ama menee Elinalle tammikuun tienoilla viimeistään.

Amakin täytti 2.11 jo 6 vuotta! Voi kauheeta miten aika menee niin nopsaan eteenpäin. : )

Tämä viikko on taas stressattu autosta, kävi keskiviikkona isossa määräaikaishuollossa jonka hinta oli aikas kova.. Torstaina sitten autoni puhallin päätti jäädä päälle auton ollessa sammuksissa, kävin samana päivänä metroauton pihassa ja akun piuha otettiin hetkeksi irti ja ehdin jo huokaista helpotuksesta että masiina toimii taas niinkuin pitäisi. Nooh eiköhän puhallin jatkanut illalla puhaltamista kun auto sammutettiin ja akun piuha taas kiskottiin irti. Se oli kuitenkin päivällä lakannut puhaltamassa kun moottorin lämpötila laskee alle x asteen. Illalla näin ei kuitenkaan tapahtunut ja oli näköjään sitten illalla oli kuluttanut akun loppuun. Perjantaina menin sitten miehen autolla töihin ja koko päivän soittelin metroautoon jotta pääsisi huollon poikien puheille. Remppa on varattu ens viikolle ja hinta ainakin yli 500 eur. : ( Helvatan sähkömööbelit sun muut. Pakko se on merkkiliikkeeseen viedä huollettavaksi jotta ongelma saadaan korjattua. Nyyh. Pakko sitä ajon aikana on kuitenkin päästä säätämään lämpötilaa.. Nyt huoltoon asti mulla kulkee 10 millinen jakoavain taskussa että kun autosta otetaan virrat irti -> akun toinen piuhoista irti ja se buuttaa koneen. Pyh. Onpa nykyautoilu helppoa!

Lauantaina sitten olikin vähän erilainen päivä, lähdin alavudelle äitini kuskiksi. Pakkasin Kinan mukaan, ajattelin että äitini palaverin aikana käyn sitten lenkkeilemässä. Käytiin me tunnin lenkki jossain kuortaneentien varrella. Loppuajan Kina sai viettää autossa. Omalla autolla en tuonne lähtenyt. Illalla piti lähteä Maijun kanssa treenaamaan ja hakea sitä ennen Ama kyytiin. Akku tosiaan oli tyhjä ja Ama jäi kotiin. Onneksi ystävällisesti Maiju tuli hakemaan mut ja Kinan kyytiin. Treenasin sitten jotain hassuja aksajuttuja Kinan kanssa. Tehtiin puomia, hyvin huomaa ettei treenata tosissaan ja säännöllisesti.. 2on-2off on ehkä vähän hakusessa, huomautuksella hakeutuu vasta oikein. Nooh. Putkirallattelua tehtiin myös ja voi vitsi Kina oli taas intopiukeena. Hyppeli tasajalkahyppyjä ilmaan ennen treenejä. Harjoiteltiin myös niistopersjättöä putkella ja siivekkeellä. Ihan hyvin Kina tuon osaa kun ei taideta olla ikinä (ainakaan pariin-kolmeen vuoteen) treenattu tuota.

Toisena päivänä treenattiin Maijun kanssa sitten tokoa. Tehtiin pikkupätkä seuraamista, ihan kiva asenne ja paikka. Käännöksissä taas aluksi harpoin enkä antanut hartia-apua tai rytmittänyt askeleilla. Oikealle käännös on hyvä mutta vasemmalle.. Huoh. Vähän väistää mua. Todettiin ettei Kina vaan yksinkertaisesti osaa käyttää takapäätänsä vaan yrittää ohjata väärän puolen jalalla käännöstä. Tarvii siis oikeasti alkaa treenaamaan takapään käyttöä Ikean lastenkylppäritasolla (sellaisella kumipintaisella jakkaralla). Ja hioa nuo vasemmalle käännökset hyviksi!

Liikkuroituna myös noutoa, haki alkuun tosi huonosti mun mielestä. Hetsasin ennen liikettä ja otin sivulle. Käskystä heitin kapulan ja annoin hakea vauhtinoutona. Kiva vauhti! Palautusta treenattiin myös, voi ei. Tää menee kyllä niin mukavuusalueen ulkopuolelle. Mä en millään jaksais tapella palautuksen kanssa. Naksukoira hinkkaa sivulla paikkaa ja alkaa tarjoamaan kaikkea muuta. : ( Sain Maijulta vinkkejä Lentsun noutokapulan kouluttamiseen. Aion jättää naksun pois ja kokeilla tällä tyylillä. Kinakin tarvitsee paljon positiivista palautetta eikä kauheasti pakotteita tuon kapulan kanssa. Ahdistuu muuten. Eli koira saa tarjota kapulan pitämistä ihan itse ja heitän sitä namilla päähän (ei muuten ole mikään huono juttu ; )) ja kehun. Mälväämisestä ihan pienet höpöhöpöt. Pikkuhiljaa kestoa aletaan lisäämään, toivoisin Kinan kohdalla rauhallisuutta kapulan pitoon. Tarkoittanee siis sitä, että ei tarvitse tarjota kaikkia muita temppuja kapula suussa. Vaan että pystyisi hetkeksi pysähtymään ja ajattelemaan (mikä on kyllä vaikeaa tuollaisen pöntön kanssa : D). Välillä teen niin että Kina saa tulla hakemaan kapulan mun kädestä ja ottamaan sen siitä vaikka pitäisin kiinni tai irrottaisin. Vaikeusastetta lisätään siis pikkuhiljaa. Uskon että tällä metodilla voitaisiin pikkuhiljaa edistyä.

Tein myös kaukoja Maijun liikkuroidessa. Aloituksen kanssa jäätiin hinkkaamaan, maahanmenossa takatassut olivat taas ”auki”. Kävin korjaamassa niitä useampaan otteeseen. Toivottavasti Kina oppii korjaamisella asettamaan itse tassunsa paremmin. Kun tassut ovat oikeassa paikassa, vaihdot ovat paljon terävempiä. Pari vaihtoa istu-maahan sekä maahan-seiso. Kerran tuossa jälkimmäisessä liikkui reippaasti, parissa muussa toistossa kävi niin että yksi takatassu liikahti, yhdellä toistolla kaikki tassut pysyivät paikoillaan. Mä pohdin Maijun kanssa että onkohan mahdollista Kinan kropalla että se pystyy tekemään tulevaisuudessa vaihdot liikuttamatta tassuja (maa-sei). Tarviipa kysyä Elina fyssarin mielipidettä. Loppuun vielä tein itekseni liikkeestä maahanmenon joka oli vallan passeli. Nousukin oli ripeä! Ja heti perään liikkeestä seisomisen, sekin onnistui. Palkkasin tässä ilman että tarvitsi istua sivulle. Mietin vaan että kun on joko paikkamakuu / liikkeestä maahanmeno, kuinka tuo takatassujen aukijääminen vaikuttaa siihen että nousu on vajaa. Nyt tuli sellainen ahaa elämys että olisko syynä tämä vaikka nousuja on hinkutettu ripeämmäksi..

Viivi on ollut ajatuksissa joka päivä. Nyt pystyy asiasta puhumaan ilman itkua. Mulla on oikeastaan todella hyvä olo. Sellainen olo, että tiesin että muori lähti juuri oikeaan aikaan taivaaseen. Ikävä on silti vaikka stressi on alkanut poistumaan harteilta. Nuo kaksi kuvaa ovat Viivin kahden viimeisen päivän ajalta, unohdin että olin ottanut muutamia kuvia. Kina on sopeutunut yhden koiran elämään hyvin. Ensimmäiset kolme päivää Kina oli vähän masentunut mutta nyt on taas riemukas oma itsensä. Jotenkin sekin helpottaa mun oloa kun Kina tulee venytellen vastaan kun tulen töistä kotiin. Mitä ilmeisemmin kuitenkin torkkuu päivät, niinkuin ennenkin. Mulla on ollut ihania ystäviä joiden kanssa olen puhunut paljon ja jotka ovat jaksaneet kuunnella mun Viivijuttuja. Kiitos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s