Raskaita aikoja..

Tämä viikko on ollut yhtä helvettiä. Sellaista että olen henkisesti aivan poikki. Syy on pieni muorikoirani Viivi joka on ollut huonovointinen. Viime pe-la yönä löytyi oksennukset keittiöstä. Illalla Viivi oksensi autoon kaksi kertaa ja äitilleni myös kaksi kertaa. Sunnuntai oli paljon parempi, mutta maanantai aamuna löytyi isot kasat oksennusta keittiöstä. Kinakin oli varmaan syypää.. Viivi on siitä lähtien syönyt heikosti ja juonut ihan liian vähän. Olen ollut todella rikki, tekee niin pahaa katsoa toista. Kina on nyt jo paremmassa kunnossa ja pirteä, mutta Viivi.. Rakkaimmalleni on varattu eläinlääkäriaika perjantaille. Viivi on jotenkin tosi apea ja on syönyt lähinnä herkkuja, sen mitä haluaa syödä. Se on suhteellisen pirteä kuitenkin siihen nähden miten vähän se on syönyt. Haikein mielin varasin kuitenkin ajan lekurille, josko paras ystävä olis aika päästää pois. Eläinlääkärin kanssa juteltuani, totesin että nyt ei ole nesteytyksen saatika muun lääkityksen aika. Katsotaan nytten josko Viivi kokee ihmeparantumisen ennen perjantaita, muuten joudun päästämään sen koirien taivaaseen. Eläinlääkäri oli myös sitä mieltä, että munuaisten vajaatoiminnasta kärsivän elimistö voi myös olla ns. lopussa. Oksentelu saattaa myös johtua tästä. Ja Viivi on niiskuttanut nyt viime aikoina aika paljon ja ollut todella räkäinen. : ( Töissä on ollut hirveää, yhtään jos miettii omia asioita, tulee tippa linssiin. Oon vaan porannut monta päivää ja alan olemaan todella stressaantunut. Ainoa mitä odotan aina töissä, että pääsisin kotiin katsomaan kuinka Viivi syö. Kinakin on ollut tosi huolissaan Viivistä. Lenkiltä tullessa ryntää kauhealla kiireellä Viivin luo katsomaan miten toinen voi. Ehkä  Kinakin vaistoaa että kohta se jää yksin. Toivoisin ihmeparantumista, mutta toisaalta olen asennoitunut siihen että viimeinen yhteinen matka on edessä.

Viime lauantaina kuitenkin käytiin Maijun ja koirien kanssa treenaamassa ja sitä ennen metsälenkillä sääksjärvellä. Viiviä en metsään ottanut mukaan ollenkaan, olin pukenut sen extravällyihin ja jätin autoon siksi aikaa. En raaskinut jättää sitä kotiin koska se on niin stressaantunut ilman Kinaa ja vielä kun Mikkokin oli reissun päällä. Treeneissä tehtiin minipätkä seuraamista, ruutua ja hyppyä. Myös vähän kaukoja joissa Maiju pisti merkille että Kinan vaihdot eivät vaan voi onnistua kun se menee maaten sellaiseen sammakkoasentoon (siis takajalat). Asentoa korjaamalla teki paremmat vaihdot. En jaksa treeneistä kirjoittaa sen suurempaa, ajatukset on jostain kumman syystä jossain ihan muualla..

Viime sunnuntaina lähdettiin Lauran ja Islan kanssa kohti janakkalaa, ekat kolmosen startit kutsuivat. Tuloksina 2 x hyl ja yksi nollatulos! Wuhuu! Nolla ei ollut nätti, mutta tyylipisteitä ei onneksi jaeta. Kisoista en jaksa sen suurempaa raporttia tehdä, mutta ekalla radalla olin totaalisen myöhässä ja jalat ainakin miljoona valovuotta myöhässä. Isona miinuksena yksi A’lta loikkaisu, ei edes mitään 2on-2offiin viittaavaa.. Kontaktiuusinnan jällkeen poistuimme radalta, mutta Amppu päätti viihdyttää yleisöä ja pujotteli mun selän takana kepit jotka vasta huomasin ihan lopussa. : D Radat tuntuivat hyvin mentäviltä mutta meidän virheet olivat sellaisia hölmöjä huolimattomuusvirheitä. Tuntui jotenkin että me ei todellakaan kuuluta kolmosiin, siis sellaisella humoristisella mielellä. Mutta ehkä me joku päivä vielä ollaan sertijahdissa! Kelpie Plikasta jäimme n. 3sek nollaradalla, mutta eipä tuo haittaa. : ) Nollalla olimme viidensiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s