Kiirettä pukkaa!

Blogi on ollut vähän heitteillä tovin jos toisenkin, töiden jälkeen on todella poikki.. Töiden jälkeen on vielä ollut kaikenlaisia koiraharrastuksia (salilla ja jumpalla ei ole ehtinyt käymään) ja vapaa-illat ovat olleet harvassa. Onneksi nyt alkaa ehkä pikkuhiljaa helpottamaan kun en jatkanut talvelle agilityryhmän koulutusta. Sain yhden vapaa-illan lisää! Wuhuu! Kiina on ollut todella kyllästynyt elämäänsä, parhaimmillaan levittelee sellaiset 8 lelua lattialle joilla vuorotellen leikkii. Mettässä ollaan kyllä käyty, edes jotain kivaa mutta tokoa tarttis treenata että neiti olisi tyytyväinen. Aina ei vaan ole jaksanut tsempata, joskus vaan ei yksinkertaisesti ehdi..

kumpa aina vois ottaa rennosti : )

Asiasta toiseen, meidät Aman kanssa valittiin TamSKin valmennusryhmään joten viikottaiset treenit kutsuvat. : ) Mahtavaa koska viime kausi oli niin katkonainen, vasta keväämmällä aloimme treenaamaan joka viikko. Muuten treenejä oli satunnaisesti. Mielestäni me silti edistyimme, radat pysyvät jotenkinpäin jo kasassa. Ennen jopa 5 estettä putkeen oli huima suoritus. Ja nousimmehan ykkösistä kolmosiin kauden aikana.
Tulevalle kaudelle asetan nollatavoitteita, niinkin että saisimme tuleviin SM kisoihin sekä maajoukkuekarsintoihin tulokset kasaan. Jos se ei toteudu niin sille ei mitään mahda, mutta yritetään ainakin hyvän fiiliksen kautta (räpeltää) nollia! Tavoitteena olisi myös saada Amalle sertit agi- ja hyppyradoilta. Se, että saisin Aman joskus valioksi olisi mulle aivan sairaan hieno juttu. Ja toki varmasti omistaja Sirpallekin, mutta ensisijaisesti mulle koska työtä me ollaan tehty. Itse on kehittynyt ihan törkeästi puhumattakaan Amasta joka on tehnyt huimaa kehitystä näiden yhteisien parin vuoden aikana.

Edellinen valmennusryhmän kausi päätettiin herkutellen ja leikkimielisesti kisaillen. Itse en jaksanut (ehtinyt) kehittää mitään lajia, mutta muut olivat tehneet kivoja juttuja. Nouto-osuuteen vaihdoin Aman lennosta Kinaan kun tiesin ettei Ama tule hakemaan yhtäkään lelua edestä. Leluja oli vaikka kuinka sekä myöskin noutokapuloita.. Kina tietty haki ensimmäisenä metallinoutokapulan! Wuhuu! Ja seuraavaksi ohjatunnoudonkapulan.. : D Oli myös kysymysvisaa jossa en kyllä valitettavasti päässyt loistamaan. Muissakin lajeissa mulla oli vaan yksinkertaisesti ongelmia ymmärtää sääntöjä. : D Oli huikeaa viettää vimpat teenit kivalla porukalla, mutta myös tietyllä tapaa haikeaa. Petri ja Remu jatkavat to-ryhmässä, mutta Kati ja Into sekä Pekka ja Spot jättäytyivät pois ryhmästä. Onneksi kuitenkin suurin osa porukasta jatkaa tulevalla kaudellakin.

Uuden kauden treeneissä oltiin viime keskiviikkona, treenit koutsas Anu.

Ekaks kokeiltiin rata nollana läpi. No ei ihan.. Kepeillä tais tulla virhe, kakkosväliin. Ohjasin keppien jälkeen huolimattomasti Aman puomille vaikka putkea huusin.. 10 hypyn jälkeen laskeutui väärään suuntaan ja hyppäs sen takaisinpäin. Loppu taisikin mennä ihan kohtuullisesti ilman mokia. Seuraavalla kiepillä hinkattiin eri kohtia. Alun tein toisella tavalla, silleen vaikeammalla että Ama sais suoristettua ittensä paremmin 3 hypylle. 4 hypyn päällejuoksu vaihdettiin twistiin (jonka olemassa olon olin ehtinyt jo unohtaa), ekalla kertaa olin tiellä. Jäin liikaa seisomaan paikoilleen ja Ama räpsäytti riman alas. Kun liikuin pois alta, twisti oli oikein toimiva ohjausratkaisu. : ) Kepeille kokeiltiin ohjausta poispäinkäännöksellä (parempi mun mielestä sekä varmempi) sekä törkkäämällä (?). Ensimmäinen variaatio toimii mulle ja mun mielestä Amalle paremmin, toki toista ohjausta pitäisi treenata eikä vaan aina mennä sieltä mistä aita on matalin. Pari kertaa jäätiin hinkkaamaan 10-11 hypyille. Kokeilin Anun toimesta jarrutusta niin että koko liike pysähtyi, en osannut, oli vaikeaa ja taas nauroin. Mutta lopulta tuntui siltä että kaarros ei ollutkaan levinnyt vaan hallittu! : ) 13 takaakiertoon tuli kiire, mentiin aika haipakkaa (tai ainakin kuvittelin meneväni) mutta sainkin Aman niistolla lukemaan ohjauksen hypylle ja kääntymään tiukasti. Wuhuu! Kokeilin myös Anun vinkkaamaa ohjausta, toimisi jos osaisi. : ) Sylkkäriä väännettiin 21-22 hypyille, Ama tahtoo kääntyä sinne minne se tahtoo kääntyä. Kotiläksyksi sylkkärin opettelua ja sitä että se tulee käteen kiinni eikä valitse itse mieluisinta reittiä hypylle. Myönnän! Olen nyt vasta viime aikoina alkanut tekemään sylkkäriä Aman kanssa. Loppupätkä menikin ihan ilman kommervenkkejä. Olipas kiva treenata!! Treenit olivat jotenkin ei-hermoja-raastavat, tuntui että homma sujuu vaikka virheitä tulee. Täähän on ihan huippua! Jotenkin en varmaan tainnut muistaa kuinka kivaa treenaaminen on kun edelliskerrasta on kulunut huisin pitkä aika. Ja kyllä, Ama on kiva treenikaveri : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s