Kelpiehoitoa ja tottelevaisuutta

Kuva Minna-Kaisa Haapanen

Viime viikolla maanantaina Amppu pääsi hierojalle (Hanna Sorri-Kosola) ja sai sähköä takapäähän. Lihakset jumissa taasen, mutta eivät niin pahasti kuin edelliskerralla. Ama antoi ihan hyvin taas käsitellä itseään. Seuraavaa aikaa en vielä varannut, fyssari Elinallekin olisi hyvä mennä.

Viime viikon perjantaina aamusta Ama pääsi Piiran hoitoon. Aman lihaksisto on toispuoleinen, rangan tukilihakset jumissa ja elastisuus kadoksissa. Aman vasen puoli on heikompi kuin oikea. Pitäisi saada tasapainoon. Aman kroppaan oli kertynyt paljon kuona-aineita, ohjeeksi kuivattua nokkosta ja esim höyrytettyä parsakaalia. Sekä Piira myös suositteli magneettia, Sirpa ostaa nyt sitten magneetin Amalle  (ks. aiemmin kirjoitettu juttu ) ja mä saan taas lisää faktaa siihen että magneetti oikeasti toimii. Ravilenkki on edelleen huisin tärkeää Amalle.

Kinakin on päässyt tokoilemaan vaikka blogikirjoitukset ovat olleet Kinan osalta vähäisiä. Pari viikkoa sitten kävin vetämässä pikatreenit pk kentällä Maijun ja Katrin kanssa. Maiju katsoi pari meidän liikettä, tehtiin seuraamista. Vire oli törkeän hyvä! Tein lelupalkalla seuraamista loppuun ja ylläripylläri, se toimi. Kina teki myös pari kisamaista luoksetuloa, toppi kyllä tulee mutta.. Venyy ja valuu. Tarvii alkaa treenaamaan näitä, kyllähän mä sen tiesin että valuu mutta näköjään tarvin jonkun siitä mulle huomauttamaan.. ; ) Pari noutoa kisamaisesti, aluksi ilman sivullepalautusta. Teki ihan vauhdikkaasti. Lopussa lisäkäskyllä liki- sivulleasti. Paikka vähän taas liikkuu, lisätreeniä. Mutta Kina oli niin onnesta soikeana kun pääsi hommiin. En ole tainnut koskaan nähdä sitä noin onnellisena. Että kyllä terrierikin voi olla ihan sairaan onnellinen päästessään tokoilemaan ja ylipäätänsä töihin. ❤

Viime viikolla treenasin pariin otteeseen Kinan kanssa. Äitini pihassa treenasin luoksetuloa, välillä läpi ja välillä topin kanssa. Ei jäänyt jumittamaan. Toppi ihan kohtuullinen, mitä nyt pari kertaa tarjoili maahanmenoa. : O Seuraamista, ihan vain pikkupätkiä alkuun. Huomauttelin jo alkukontaktista kun käsky tuli. Seuraaminen parani loppua kohden. Tein paljon käännöksiä, alkavat parantumaan selkeästi. Sitten vielä uudelleen toppia takapalkalla. Mulla on vielä käsiapu käytössä, pöljä kyllä tiesi että takana on palkka mutta kun käsiapu tuli -> Kina alkoi etsimään palkkaa maasta. Pari kertaa se piti viedä melkein kädestä pitäen palkalle. ; ) Teki parempia toppeja kun oli se takapalkka. Loppuun vielä tunnaria pitkästä aikaa, olen viime aikoina ollut tosi huono tässä. Kolme omaa, vika oli monen metrin päässä piilossa ja pari ekaa vähän lähempänä. Ekalla kiepillä vähän nenä harhaili sinne sun tänne, mutta lopulta oma löytyi. : )

Lähikentällä tehtiin minitreenit, luoksetuloja puunkierrolla. Jäätiin sitten vääntämään asiasta. Lähetän Kinan kiertoon jonka jälkeen tulee tule käsky. Blondi ei tajuu, sen mielestä tule käsky on toppikäsky. Autoin neitiä ja palkkasin sen kun tuli luokse ehkä kolmannella käskyllä. Lopulta kun olin tarpeaksi kauan auttanut, eikä edistystä.. Paloi sitten pinna ja sanoin Kinalle jotain ja lähdin menemään toiselle puolelle kenttää Viivin luokse. Kina hillui hetken aikaa kauempana ja vasta kun sille huutelin että meinaako neiti treenata, tuli se kovaa vauhtia mun luokse. Paijasin hetken aikaa ja kerroin että nyt pitää ajatella eikä hölmöillä.. Jatkettiin samaa kuin äsken, eli toppia ei voi ennakoida vaan tule käskyllä pitää tulla tosiaan luokse. Alkuun sivulletulot oli mitä oli, ei niin justiinsa kunhan sain vaan tulemaan luokse. Väännön jälkeen tämä alkoi mennä Kinan jakeluun. Aluksi vähän epävarmasti tuli luokse, mutta palkkauksen jälkeen tuli taas reippaammin. Lopulta teki tosi hyvät sivulletulotkin! : ) Hyvä! Kinaa pitää auttaa joissain jutuissa kyllä, valitettavasti vaan mun pinna ei ole ihan katkeamaton. Kun tarpeeksi kauan auttaa ja palkkaa ja helpottaa jne. Eikä muutosta tapahdu niin teen aina rumemmalla tavalla palautteen annon, torun ja saatan lähteä pois tilanteesta tai paineistaa Kinaa vaatimalla parempaa. Paineistaminen on sellainen asia, että saan Kinan lopulta (ehkä) toimimaan niinkuin haluan mutta se ei kuitenkaan ole kaikissa jutuissa se paras keino. Joskus on vaan parempi että käännän sille selkäni ja alan puuhailemaan jotain muuta. Kinalla on todella vahva laumavietti ja tää ns. hylkääminen on aika paha rangaistus. Rangaistus meillä pahimmillaan fyysisesti on se että menen puhumaan tuhmia Kinan naaman eteen ja pidän kuonoa naamaani kohti. Se mistä olen edelleen kovin iloinen on se, että Kina alkaa kestämään palautetta. Hyvän harrastuskoiran ominaisuuksiin kuuluu myös se, että pystyy vastaanottamaan negatiivista palautetta ja korjaamaan paremmaksi. Huomio, ohjaajan pitää olla reilu vaatimustasoltaan. En siis vaadi sellaisia asioita Kinalta mitä se ei osaa. Se ei ole reilua sitten mitenkään päin.

Olen myös saanut omakohtaisesti kokea että paineistaminen ja vaatiminen ei ole paras tapa. Kesällä 2011 paineistin Kinaa hypyn kanssa ja saimme ongelmat todella pitkäksi aikaa. Syksyllä 2011 vaadin Kinaa noutamaan vaikka selkeästi noutaminen oli sillä hetkellä ylitsepääsemättömän vaikeaa, saimme ongelmia muutamaksi kuukaudeksi. Noutaminen ei vaan ollut enään kivaa. Lopulta nouto korjaantui sillä että oikeasti olin todella onnellinen jo siitä, että se lähti juoksemaan kohti kapulaa. Ja palkkasin ruhtinaallisesti lelu ja pusupalkalla noutojen jälkeen. Nyt nouto on Kinalle äärettömän kiva juttu. : ) Tässä nyt murto-osa meidän ”lähiaikojen” ongelmista, kaikkea ei edes enään jaksa muistaa. Kasvis Kirsillekin totesin, että Kina alkaa nytten olemaan sellainen koira mitä toivoinkin. Ei ehkä kaikilta osa-alueiltaan, mutta ainakin osittain. Kun olemme molemmat oppineet hyväksymään toistemme virheet – yhteiselo on mukavaa. Ensimmäiset kaksi vuotta olin pettynyt Kinaan, meidän yhteiselo oli vaikeaa kaikkien kusirumbien kanssa, treenit eivät sujuneet enkä osannut ehkä antaa Kinalle sellaista tukea mitä se olisi tarvinnut. Jokainen koira todellakin opettaa kantapään kautta. Olen oppinut Kinan myötä, että en tarvitse arkeen itselleni kovaa koiraa jonka kanssa saa vääntää arkisistakin asioista vaan helpomman koiran kanssa todellakin pääset helpommalla. Nyt vasta kun Kina on melkein 4,5v voin sanoa että meidän suhde on kunnossa. En ole osannut olla noin lällyn koiran kanssa alussa. Se ei tarkoita sitä että olen täysin luopunut ”natsimeiningistä” (mikä on itseasiassa turhan kova sana) vaan edelleen on sääntöjä mitä pitää noudattaa, luoksetulo on yksi tärkein niistä. Ja edelleen sohvalle ei saa tulla muutakuin käskystä, ruokaa odotetaan pylly maassa. Mutta olen muuttunut siinä mielessä, että olen ottanut ripauksen huumoria mukaan. Kaiken ei tarvi olla niin vakavaa aina. Kina osaa hyväksikäyttää sitä etten vaadi siltä tosissani aina kaikkea, mutta se nostaa likan itsetuntoa jos se saa joissain asioissa vähän ”porsailla”. : )

Koirankouluttajana, koirieni omistajana voin kertoa että jokainen neljästä koirastani on ollut persoona, persoona joista kaikista ottaisin ripauksen luonnetta ja miksaisin oman yhdistelmäni. Kinalta ottaisin ehdottomasti huumorintajun sekä miellyttämisenhalun ja taistelutahdon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s