Kuninkuusluokka ei ole meitä varten

Viime viikonloppuna kisailtiin neljä starttia takkujen kisoissa. Nollia ei tullut. Lähellä oli mutta silti niin kaukana.

Tuomarina Johanna Nyberg. Tulos 10.

Plussat: lähtö (istui kiltisti), a’n kontakti, haki hienosti kepit, takaaleikkaus (mä osaan sen kunhan kerron ajoissa koiralle), puomin kontakti.

Miinukset: erittäin huono keinu ja vapautus ilman 20n-20ffia, rääkyminen, keinun jälkeinen semi hanskasta lähteminen -> rintamasuunta huono, päällejuoksussa koiran edessä -> kaksi rimaa alas..

Tulos hyl. Tuomari Henkka Luomala.

Plussat: hyvä lähtö, a’n kontakti ripeä

Miinukset: rintamasuunta auki a-esteelle (hylky), keinulta vapautus liikkestä kehujen jälkeen -> keinu uusiksi ja pois radalta.

Tulos 5. Tuomari Henkka Luomala. Sijoituimme toisiksi! : )

Plussat: lähtö! : ) Tämä ehdottomasti viikonlopun paras rata, meno tuntui tosi kivalta ja tein rohkeampia ohjauksia kuin mitä olin suunnitellut. Takaaleikkaus putken jälkeen toimi! Kepeillä kesti vedätystä.

Miinukset: kolmoshypyn arviointi Amalta, törmäs siivekkeeseen jonka ansiosta rima tuli alas.

Tulos 5. Tuomari Henkka Luomala.

Plussat: Lähtö!!! : ) Puomin kontakti suht ripeä, a ok. Kepit haki hyvin ja kesti vedätystä.

Miinukset: RIMA! Muutama muukin räpsähti muttei tullut alas..
Summa summarum.. Ärsyttävää kun nousu on niin lähellä mutta silti niin kaukana. Olin taas molempina päivinä liian kilpailuviettisellä asenteella. Oikea asenne oli hukassa. Odotin taas liikaa nollaa ja tavoittelin sitä koko aika. Mieli ei mennyt siihen moodiin mihin olen aiemmissa kisoissa päässyt. Vaikka radat näytti ihan hyviltä niin silti tiedän että multa puuttui se keskittyminen rauhassa noihin ratoihin. Siksi noita virheitä sitten tuleekin, en mä nyt noista rimoista tiedä mutta kuitenkin. Sunnuntaina olin tosi kiukkuinen itselleni, pääsin palkinnoille ja kehtasin vielä valittaa siitä. Missä vika? No remminpäässä tietty. Pitäisi olla iloinen että pääsee vitosella edes palkinnoilla. Kolmosissa tämä tuskin koskaan tulee olemaan kovin mahdollista. Maiju varmaan nauroi mulle hetken aikaa kun mieli menee eestaas koko aika, koira oli kyllä hyvä ja palkkasin Aman kaikista radoista mutta oma asenne seilas sinne sun tänne. Olin kiukkuinen, pettynyt ja lopulta ihan iloinenkin meidän ratoihin. Pienistä jutuista on kiinni ja ensinnäkin se on ihan sama missä luokassa me kisataan, me tarvitaan paljon varmuutta. Sellaista varmuutta että osaan ohjata Amaa radoilla. Vieläkin tulee sellaisia että en tajua että missä kohtaa Ama alkaa flänkkäämään ja tähän tarvitaan vielä paljon treenejä ja kisaratoja.

Loppulenkki tehtiin hervannassa makkarajärvellä. Tuolla olenkin viimeksi lenkkeillyt vuosia sitten. Vähän eksyttiin lopussa kun en enään muistanut kahdesta polusta valita sitä oikeaa mutta onneksi ei ehditty kävelemään kauaa tätä väärää polkua. Amakin meni vaan ja pulahti järveen, hupsista.
Ps. Lauantaina oli kuuma ja aurinko porotti ja sunnuntaina pilvistä ja kosteaa. Suomen kesä! Tai siis syksy.. mur..

Pss. Ama taitaa olla vähän jäykkä selän alueelta, vien sen hierontaan sunnuntaina. Elina fyssarille voisi varata jo ajan etukäteen talvelle.. Syyskuussa Ama pääsee Piiran käsittelyyn.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s