Rentoa meininkiä!

Lauantaina kisattiin Aman kanssa nokialla. Ilma ei ollut kaikista mukavin, vesisadetta ja kylmä tuuli. Vaatteet olivatkin kisareissun jälkeen pesun tarpeessa. Mukaan lähti myös omat koirat jotka viettivät lähinnä laatuaikaa autossa.. : ) Pääsivät ne ulkoilemaankin ja Kinan kanssa tokoilin hiukan parkkiksella. Stoppi oli hyvä mutta maahanmeno huono, ei meinannut mennä ollenkaan joten oli pakko vähän auttaa. Kylmä ja märkä maa eivät auttaneet asiaa.. Hyvää treeniä kun ei tiedä minkälainen keli tulevissa isoissa karkeloissa on.

Mutta itse kisaratoihin.. Päätin jo etukäteen psyykata itseni siihen että se nollatulos ei ole tärkein. Katsoin jokaiselta radalta kinkkisimmät kohdat ja päätin että onnistun niissä. Tuomarina meillä oli Harri Huittinen joka oli mielestäni tehnyt oikein kivoja juostavia ratoja. Ja muutenkin kisapaikalla fiilis oli kiva!

Eka rata, tulos hyl. Tällä radalla päätin että alun toisen putken jälkeen muurille pitää saada homma toimimaan. Ama liukastui 2 putkessa ja siksi sainkin vähän etumatkaa kun tajusin että ei helvata oon kohta myöhässä. Renkaan kohdalla vaan jotenkin annoin keppihaun agilityjumalan käsiin ja hienostihan ne kepit sieltä löytyivät vaikka vauhtia oli! Mahtavaa! Ja kerkesin hyvin keppien jälkeisten hyppyjen väliin valssin mutta muurin jälkeen rima tippui vaikka käskytys ei ollut päällä. Loppurata lähtikin sitten hanskasta kun en ohjannut loppuun asti. Hyi mua.

Tältä radalta 5. Tyhmä kielto, oma moka! Takaaleikkaukset ei oo oikein hanskassa Aman kanssa ja siksi ns. pelkäsin tuota kohtaa ja rääyin liian aikaisin Amalle. Mutta hyvin huomaa että takaaleikkauksen jälkeen hypyllä Amalla ei ollut vielä suunta tiedossa, näitä tarvis treenata oikeasti. Kepit meni mukavasti! A-este hyvä ja käsi oli ojossa ja vauhti pysähtynyt vapautuksessa mutta puomilla yritin sitä että juoksen ja vapautan sitten vasta, toista näytti videolla. Fiilis kuitenkin tosi hyvä ja olin oikeasti todella tyytyväinen rataan. Päätin ennen rataa että keppien jälkeen takaaleikkaus onnistuu. No onnistuihan se pikkukiellon jälkeen. : ) Tältä radalta Tuulalle ja Ekalle 0-voitto.

Tältä radalta sitten se kaivattu 0-voitto! : ) Me päästiin juuri ja juuri ihanneaikaan.. -1 ja jotain.. : D Seisotin kyllä kontakteilla pitkään. Puomin vapautus oli luvattoman surkea, tosi epäloogista Amalle.. : ( Vasta kolmannella käskyllä vapautui. Valssit sun muut toimi hyvin ja sain Aman putkeen jonka jälkeen hyppyjen kautta a-esteelle. Pidin pitkään ja yritin kovasti ettei käsinykähdystä tulisi mutta pieni kyllä tuli.. : ) Kepit haki taas superhyvin jonka jälkeen muutama este ja keinulle. Keinun kontakti ok paitsi että vapautuksen yhteydessä taas se hemmetin käsi. Jäin varmaan ihastelemaan maisemia hetkeksi ja kolmanneks vikan hypyn edessä pikkupyörähdys mutta onneksi ei saatu kieltoa. Olin siis suunnitellut toisenlaisen ohjauksen siihen kohtaan.. : D Mutta maalissa vasta tajusin että ei hemmetti, me saatiin nolla ja tuuletuskin oli sen mukainen!

Koko päivä oli kokonaisuudessaan kiva, mulla oli rauhallinen mieli radalle lähtiessä. En hetsannut Amaa ollenkaan ratoihin vaan olin aikalailla hiljaa. Lähdinkin heti alussa niin ei oikeastaan ehtinyt muutakuin keskittymään kuivaharjoitteluun ja Aman liikuttamiseen. Ihanaa oli onnistua kun on tuntunut siltä ettei tää laji aina niin helppoa ole. Vaikkei nollaa olisi tullutkaan, olisin silti ollut tyytyväinen omaan asenteeseen. Eli tätä samaa kaavaa kokeillaan tulevissa keskiviikon kisoissa. Ai niin, taskukelpie Pipa ja Sirpa ottivat toisissa kisoissaan tokan luvan! Vautsi! : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s