Helsingistä triplanoll.. Eiku siis triplahylly..

Oli aikas rankka viikonloppu. Perjantaina lähdin ex tempore hakemaan yhtä pakettia helsinki-vantaan lentokentältä. Koneen piti laskeutua vähän jälkeen klo 23. Olin ajoissa helsingissä ja kävin kysymässä lähetystunnuksella pakettia rahtipuolelta. Kävi ilmi ettei paketti ollutkaan ko koneessa vaan koneessa mikä laskeutuu ennen klo 2 yöllä. Voi vi**u. Oli vähän turha reissu, lähdin sitten kotiin, pissatin koirat (Kina, Viivi) keimolan portilla ja hurautin taas pitkin motaria. Kotona olin vähän ennen puoli kahta yöllä. Ei muutakuin äkkiä nukkumaan että aamulla voi taas lähteä samalle motarille. Yö oli kaamea, tuntui ettei nukkunut juuri ollenkaan. Allergiat vaivaavat tosi pahasti mua (siitepöly) ja nukkuminen on hankalaa eikä lääkkeet auta. : (

No mutta itse kisareissuun, kisaseuraksi me saatiin Mappe ja Raita. Tavoitteeksi laitoin herjalla triplanollan ja kotona totesin avokille, että ihan varmaan tullaan hyllyjä rikkaampana kotiin. No niinhän siinä sitten kävikin.


Eka rata oli kiva, tuomarina Marja Lahikainen. Keppien jälkeinen hyppysykerö aiheutti tutustumisessa inasen päänvaivaa, tiesin että rytmityksellä saan Aman kääntymään haluttuun suuntaan. Liike ja ohjaus oli kuitenkin huono ja sellainen että stoppasin täysin. Kieltohän tästä sitten tuli. Pakkovalssi sujui huonosti, se ei ollut nätti. No kieltohan tästäkin sitten tuli, olisi pitänyt ”sulavammin” ohjata. Maaliin niin, että yksi hyppy jäi välistä joten kisakirjaan ei merkintöjä. Huomasin muuten, että lähdössä Ama oli noussut seisomaan kun vapautin sen radalla. Hyi mua.. Alun moni teki niistolla, mutta Ama ei ole kovin hyvä niistoissa. Ei siis reagoi (okei treenattu huonosti) tarpeeksi joten tein eri tavalla, toimihan sekin mutta taisin olla hetken aikaa koiran tiellä.

Tääkin rata oli tosi kiva, tuomarina Heidi Viitaniemi. Ama oli tosi porsas lähdössä, heti kun vähän antaa joustoa lähdössä niin sehän näkyy. Mur. JA vielä monta kertaa nousi ja hiippaili. Puomin jälkeen hypyt pääs vähän leviämään, huomasin taas että viskaan käsillä. En siis hallitusti ohjaa. Lie keppien jälkeinen hyppy ollut ”hyppy tuntemattomaan” ja mun liike tais saada Aman räiskäyttämään tuon riman alas. Noitakin tarvis treenata, pohdin jälkeenpäin että vastakäännöskin olisi varmaan ollut ihan ok tuohon kohtaan. A’lle tuli vauhdilla, mutta ei niin lujaa ettei olis voinut pysähtyä kunnolla. Tai siis pysähtyihän Ama kunnolla, mutta vapautti itse itsensä. Ja kontakti uusiks (sitä ennen vähän palautekeskustelua) ja pois radalta, kiitosta vaan. Kyllä kiukutti vaikka virheitä oli jo alla.

Tämäkin rata oli kiva, tuomarina taas Heidi. Lähdöissä sentään oli inasen parempi, mutta tein heti klassisen ohjausvirheen. Jätin koiran seläntaakse hetkeksi, en siis katsonut koiraa ollenkaan kun pujahti väärälle puolelle hyppyä. Mutkaputken jälkeen mietin että kaikki muut jotka yrittivät tehdä valssin hypyn takana eivät olleet ihan kauhean nätisti siinä onnistuneet, mutta nyt kun oli jo hylly alla niin päätin että onnistun siinä. Ja onnistuihan se ihan hyvin, sain korjattua Aman linjan keinulle. Puomin jälkeen huitasin taas niin Ama kaahotti muurin sijasta putkeen. Nooh, ei haittaa. A-este oli ihan ok, kunnes vapautti taas itse itsensä. Mitä ihmettä.. Taas vähän palautekeskustelua ja kontakti uusiks ja kiittiheippa pois radalta.

Ärsytti huolella noi kontaktit, että miksi ihmeessä tulee läpi itekseen. Tarvii ottaa taas häiriötreeniä noille. Nooh, oli noissa radoissa paljon hyviäkin juttuja, mutta joskus kun yrittää vähän määritellä sitä kaasun määrää Amalle niin en onnistu siinä koskaan. Ama menee vaan kaasu pohjassa. : ) Kun löytäisi edelleen sen kultaisen keskitien. ; ) Ja lähdötkin olivat surkeita, just kun olin päässyt Sirpalle kehumaan Aman lähtöjä. Eli tarvii taas ottaa supersyyniin noi lähdöt ja käydä aina palauttamassa se takaisin sille paikalle mihin Aman jätinkin. Ja ensi kisoissa pidän taas kontakteilla pidempään, yhtään ei voi antaa myöten noissa kontakteissa. Ama kun on sellainen luikero, että siitä ei tiedä koska se on kiltti ja koska tuhma. : ) Se on aina hiljainen, ei hauku tms. niin ei koskaan tiedä millä mielellä se radalle lähtee. Mutta lauantain kisoissa yritti purra mua pari kertaa naamaan villiintyessään. On se kyllä kiva tuolla veitsenterällä keikkua, mutta onnistuminenkin olisi taas plussaa. : ) No johan tässä onkin keretty monta kisaa juoksemaan ilman onnistumisa.. Kjähkjäh.. : D

Onnea kuitenkin vielä Mapelle ja Raidalle jotka tykittivät nollavoiton B radalta. Tämä meinasi menolippua kuninkuusluokkaan! Jes! Kiitos myös kuvaajille! : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s