Valkkuilemassa

Pitkästä aikaa pääsimme osallistumaan valkuryhmän treeneihin, viimeksi ollaan treenattu ryhmässä tammikuussa?!?

Laura oli tehnyt meille helpohkon radan joka olisi pitänyt saada nollalla suoritettua, mutta kjähkjäh, sain kyllä Aman kanssa nollalla (ja helevatisti taistellen) koko radan läpi mutta nätti se ei ollut. Alun suoraputken jälkeen haaste oli meille se, että sain heitettyä Aman sivuttaissuunnassa hypylle ja menin toisen hypyn taakse vastaanottamaan niin että saan tehtyä ajoissa päällejuoksun jne. Kelpie lähti flänkkäämään ja mulla alkoi palamaan käämit kun en ymmärtänyt missä vika oli, no se oli sitten rytmityksessä ja kun antoi hyppy käskyä ja käsi ei heilunut liikaa – koira lähti hypylle. Mutta helposti otti myös kiellon mun kropan liikkeen mukaan. Sain myös Pekalta vinkkiä tuohon kohtaan, mutta emmää tiedä toimiko se. Siis että ohjaava käsi jäi ”päälle” siksi aikaa kunnes vaihdoin vastaiseen. Mielestäni kuitenkin pieni keilausliike hypylle ja heti vastainen päälle, mutta tuntui silti että Ama lähti kaahottaan ihan minne sattui. Sitten mä luovutin kun se ei tullut heti päällejuoksuun mukaan ja koko homma lässähti. Seuraava ongelmakohta oli samaisen putken jälkeen inanen haltuunotto ennen hyppyä. Ei sitten korvia ollenkaan, kaahotti tosi pahasti. Oli mun liikkeessä ja ohjauksessakin vikaa, mutta ei sitten reagoinut ollenkaan. Ärähdin Amalle kun leiskautti menemään miten sattui, sen jälkeen alkoi olemaan paremmin kuulolla ja hyppykuvio onnistui. Kun muistaisin rennon mutta silti jämäkän ohjauksen ja rauhallisen, niin homma onnistuu. Mutta kun kiire pukkaa päälle, menee kiireeks myös ohjaus ja lopputulos on huono. Ja sitten mä luovutan ja nauran.

Tauon jälkeen ihmisnuoleen putken jälkeisessä hypyssä ei reagoinut ollenkaan, parilla kertaa otti vähän hittiä mun jaloista mikä on tosi outoa Amalta. Otettiin sitten suullista käskyä käyttöön ja palkkasin ennen hyppyä, mutta ei sekään auttanut. Pakko oli antaa vähän jämäkämpää palautetta niin johan alkoi ihmisnuoli onnistumaan! Lopussa yritin oikeasti saada sitä ratapätkää sujumaan, mutta siis kyllä oli vaikeaa. Taas jäätiin jumittamaan alun vaikeuksiin vaikka yritin kovasti ja päällejuoksussa ”pakotin” tulemaan vastaiseen kiinni. Huhhuh. Ja ei muutakuin alusta taas kun virhe tuli. Alkoi jo käämit palamaan kun ei meinaa onnistua mitenkään päin, mutta mun hermot ei palaneet niin pahasti etten olisi voinut tehdä rataa silleen suht ok asenteella. Sainkin sitten tosiaan tehtyä sen tosi ruman nollan (lopussa vikalla esteellä, putkella meinas mennä ihan väärään päähän että kieltohan toi olis ollut että.. : D) ja oli vähän agreakin kehissä. Ama kyllä alkaa heti löysäilemään kun mä alan lepsuilemaan ohjauksessa. Pitäis koko aika muistaa tehdä tosissaan, mutta kun kelpien kultainen keskitie ei vielä ole tullut tutuksi mulle. Siis tarkoitan, että en aina tiedä mitä kaikkea Ama seuraaviin treeneihin taas keksii. Kun sen virheet eivät toistu samalla tavalla vaan kun toisesta päästään eroon niin tulee joku uusi kikkakolmonen mulle pähkäiltäväksi. : D

Mutta vaikka teksti nyt kuitenkin oli tuollaista negatiivisen puolelle menevää niin silti mulla oli oikeasti kivaa treenata ryhmässä. : ) Eikä ne treenit olleet todellakaan ärsyttävät, tietää taas mitä treenata Aman kanssa! Se kehittää! : ) Ja lopussa vielä pari kontaktitreeniä keinulla sekä puomilla. Keinulla tuli kerran niin että takatassut oli kontaktilla, mutta varmaan tippui sieltä. Tuosta sanoin Amalle positiiviseen sävyyn jotain ja seuraavilla kerroilla meni hyvin ja juoksin kyllä lujaa alastulon ohi. Puomit oli kans kivat ja juoksin ohi reippaasti. : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s