Tämä vuosi olkoot parempi

Uudenvuoden lupaukset on sellaisia, että mun kohdalla ne ei ainakaan pidä paikkaansa. Lupaukset on ollut järettömiä. Hyvän ystävän kanssa tosin tehtiin lupaus että pysytään ystävinä vielä monia vuosia. Perinteiset; alan syömään ja liikkumaan terveellisemmin, en shoppaile niin usein tms. on ihan humpuukia. : D Enkä myöskään tee lupausta siitä, että tämä blogi tulisi täysin pysymään koira-aiheisena koska siihen musta ei vaan ole.

Mutta eniveis, vuosi vaihtui todella-railakkaassa-meiningissä. : D Eli siis hyvin rauhallisesti kaveriperheen luona lasten ja koirien kanssa. Raketteja katseltiin heidän pihaltaan, Viivi ja Kina eivät olleet moksiskaan ammuksista. Viivi tärisi kylmyyttään, ehkä inasen saattoi hätkähtää paukkuja huonon kuulonsa takia.

Viime vuoden tavoitteina oli tokodebyytti kokeissa Kinan kanssa, sehän tuli tehtyä kaverien painostuksesta ja vaatimuksesta. Se olikin ihan hyvä juttu koska kokeissa käyminen ei ollutkaan niin hirveää mitä alkuun kuvittelin. Saaliina ALO1 sekä ALO2. Kiina jäi täysin eläkkeelle agilitystä tainno täysin ja täysin. Pääseehän se menemään putkia ja puomia sekä keinua. Ja joskus agihyppyä tokohyppynä jos jälkimmäistä ei ole tarjolla. Pomputtaminen on vähentynyt mutta ei poistunut täysin. Hoidoissa käytiin ja hoidoissa tullaan käymään. Agilityssä jatketaan hömppäilyä, tokossa tavoitteena saada pari ykköstulosta alokkaasta sekä mahdollisesti korkata avoin luokka.

Viivin kanssa jatketaan elämään niin pitkään kuin mahdollista. Kuulo ja näkö ovat taas selkeästi huonontuneet. : (

Aman kanssa onkin suurimmat tavoitteet, toivon nousun agilityn eliittiluokkaan eli kolmosiin. Myöskin nollia kolmosista suotaisi tulla jos SM 2013 karkeloihin mielii. Jokatapauksessa yksi ykkösten nolla puuttuu ja se varmaan tuleekin aika piakkoin kun yhteistyö on alkanut toimimaan taas paremmin. Yli vuosi on treenattu yhdessä ja kyllä se tulosta tuottaa, Amasta alkaa muodostumaan omaan käteen sopiva koira. Siis että me molemmat ollaan opittu lukemaan toisiamme radalla. Ja ylipäätänsä rataantutustumisessa tietää jo missä Ama menee kun olen paikassa x. Tämäkin on siis tullut ajan kanssa. : ) Olen vieläkin todella kiitollinen Sirpalle tästä mahdollisuudesta treenata ja kilpailla Aman kanssa. Ilman Amaa, en varmaan harrastaisi yhtään mitään. En edes sitä pientä tokomäärää Kinan kanssa. ; )

Tänä vuonna toivon saavani perheenlisäystä nelijalkaisen muodossa, sitä omaa pentua vielä odotellaan. Katsotaan taas mitenkä suunnitelmien kanssa käy, tuntuu että ne välillä ottaa tuulta purjeisiin ja sitten taas tullaan takapakkia. ; )

Raketteja : ) (joita en muuten ostanut itse!!)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s