Yhtä lähempänä

Eilen Aman kanssa kisaamassa Hyvinkäällä I-hahin kisoissa. Kun en saanut kisaseuraa niin päätin sinnikkäästi lähteä yksin metsästämään nollia. Kiina pääsi leikkimään turistia ja ihan vauhkonahan se siellä hallissa oli, riekkui kuin mikäkin pahainen kakara, puri mua käteen ja räykytti ja sai hepuleita. : D

Molemmat radat oli agilityratoja, ekalla tuomarina toimi Marjo Heino ja toisella Johanna Nyberg. Molemmat radat allaolevalla videolla. Kiitos Minnalle kuvaamisesta ja Sirpalle kameran lainasta. ; )


Eka rata oli aika pala kakkua, meidän nollatie kaatui kepeille. Joista ei sitten meinannut tulla yhtikäs mitään, annoin kyllä mielestäni tilaa, mutta ei niin ei. Ja kun aloitukset toimi niin loppupäästä Ama jätti pujottelematta. Eikun uusiks, pujotteli väärään suuntaan ja taidettiin siitä saada hylky. Loppu olikin sitten hyvinhyvin juostava pätkä, taisin olla juuri ennen Amaa maalissa. Kyllä se kelpie kiitää lujaa ja ottaa kiinni. : D

Toka rata oli paljon vaikeampi, kulma a-esteelle näytti vähän hankalalle, suoraputki ja rengas sen jälkeen.. Jaiks. Moni koira teki renkaalla sieltä sivusta loikan, Aman omistajan Sirpan kasvatti Jesse törmäsi tosi rumasti renkaaseen, ei ollut edes hajoavaa mallia. : ( Meillä meni siihen asti hyvin kunnes oli a-esteen vuoro. Ama teki hyvin 20n-20ffin mutta vapautti itse itsensä ja mä keijo jatkoin rataa. Nollalla kyllä maaliin ja oli vielä voittonollakin, mutta kovin harmitti se että miksi piti jatkaa rataa kun aina jankutan sitä muille, että rata ei jatku jos kontaktia ei suoriteta halutulla tavalla. Plääh. Maalissakin totesin jotain, että voi helvetti kun päästin jatkamaan tms.. : D Ps. Keinu oli tosi ruma, karjuin kuin mikäkin leijona. Hups.

Palkinnot olivat tosi kivat, Roburia yli 4kg, suklaalevy, pari luuta koirille, kisalahjakortti, leditaskulamppu, victorinoxin minilinkkari ja ruusuke. Eli aika arvokas pussi palkintoja. : ) Ja mieltä lämmittää myös se, että me ollaan taas lähempänä tavoitetta, kohta ollaan kakkosissa!! : )

Jäähdyttelylenkillä koko kolmikko kastui, vaikka oli vedenpitävä takki ja kengät (tosin housut ei), niin nilkat kastui ja hihansuut olivat märät. : ( Koirat olivat tosi onnettoman näköisiä, niiden takit taisi olla myös läpimärät. Ei ollut hauskaa myöskään kotimatka, hesan motari oli jäätävä ajaa. Vettä tuli kuin esterin perseestä ja liirtoa asfaltin pinnassa koko aika. Onneksi hyvinkäältä on vain reilu tunti kotimatkaa.

Tältä ajokeli näytti menomatkalla

Paluumatka oli pimeä, märkä ja liukas ja ennenkaikkea perseestä. : D

 

2 thoughts on “Yhtä lähempänä

  1. Myöhäiset onnittelut nollasta! 🙂
    Harmittaa, että me ei nyt näillä näkymin kisailla Hyvinkäällä jatkossa. Aksu lipsuu tuolla uudella nurmella kamalasti ja kaatuikin. Amallakin näkyy pari kaarretta menevän pitkäksi, mutta koiraa tuntematta en mene laittamaan sitä nimenomaan mahdollisesti liukkaan alustan piikkiin 😉

  2. Kiitoksia,

    joo kyllä mä kattelin että ykkösten koirat (siis lähinnä maksit) keräilivät itseään matolla 😦

    Amallakin meni pari kaarrosta pitkäksi, ainakin videolla näkyvän ekan radan alku, en jotenkin uskaltanut ottaa tiukasti koska juuri tuossa kohdassa moni koira heitti slipat. 😦

    Ja kelpie kun Ama on niin kyllä ne kaarrokset leviävät myös käsiin jos ei pidä kelpietä siinä näkymättömässä remmissä koko aika eli käskyn alla niin kropalla kuin käsillä.. 😉 Onneksi parempaan päin koko aika!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s