Laiska blogisti

Lenkillä, N9 laatua ; )

Viime aikoina en ole jaksanut päivitellä blogia vaikka aikaakin olisi ollut.. Pöh..

No mutta viime tapahtumiin kuitenkin, Ama ja Kina kävivät pari viikkoa sitten Elina fyssarilla hoidossa. Kinalla (yllättävää) ei ollut lantio juntturassa, vain rinta sekä kaularanka.. Nekin siis seuraamistreeneistä. Tosin edellishoidosta osteopaatilla oli aikaa vain kuukausi. Ama reppana oli taasen jumissa koko koira. Peitsaa niin herkästi liikkeessä, olen ottanut syyniin Aman liikkumisen lämmittely sekä jäähdyttelylenkeillä.

Inkakin pääsi Elinan käsittelyyn, jumia lannerangassa (perussettiä siis) ja kaularangassa. Inkakin sai vähän laseria, niinkuin Kinakin. Inka voisi mennä uudestaan fyssarille ensi vuoden puolella. Seuraavia aikoja kellekään koiralle ei siis ole varattu.

Käytiin me Anun kanssa treenaamassa tallilla, Kina pääsi tekemään hyppyä joka tuntuu olevan ikuinen kompastuskivi meillä. Ei meinaa lähteä kertakäskyllä yli. Tehtiin taas lelupalkalla niin että Anu heilutteli lelua toisella puolella ja hetsasin Kinaa hyppäämään. Taisin laittaa vaan pari lautaa esteeseen ettei joudu niin kovin hyppäämään. Sain Anulta hyviä vinkkejä hyppyyn. Tehtiin liikkuroituna niin, että kun Anu sanoi käskyä, palkkasin Kinan kehuilla ja käskin yli esteen. Kaavamaisuudesta pois siis. Kyllä se toimi ihan hyvin, mutta me joudutaan hinkkaamaan hyppy ihan hullunlailla palkalla pitkän aikaa että saadaan taas jonkinmoiseen kuosiin, itseään saa syyttää kun heinäkuussa suutuin Kinalle sen pelleilystä. Huoh. Tehtiin myös liikkuroituna seisominen, no problem!

Aman kanssa käytiin valkkuryhmän treeneissä pari viikkoa sitten torstaina, Niina oli tehnyt pätkän Suoknuutin treeneistä. Ama haki umpikulman kepeistä hyvin ja vaihdoin aika tiukasti puolta. Vau. Palkkasin pari kertaa keppien loppuun kun oikaisi tokavikasta välistä ulos. Saatiin mentyä ratapätkää muutaman kerran eikä mitään ongelmaa. Rimat pysyivät hyvin ja Ama oli lähdöissä kiva. Ei mulkoillut eikä varsinaisesti hiippaillut tai noussut seisomaan! Oli oikein hyvän mielen treenit siis. : ) Lopuksi jäi aikaa niin tehtiin keinutreeniä, muutamia kertoja jes tai hyvä kehuilla vapautti itse itsensä. Ei muutakuin uusiks vaan ja kehuja edelleen ja vapautus palkalle. Puomi ja A olivat hyvät, lämmittää mieltä kun hinkattiin niin hulluna noita kontakteja remmissä. Voi siis todeta olleensa onnistunut koulutuksessa. Hyvä mä! : ) Ja tietty Ama kelponen kanssa. Ama puri treeneissä vahingossa mua käteen napatessaan leluun kiinni että rystynen aukes ja oli kipeä pari päivää. Ama kelponen on ihan villiintynyt nykyään, yrittää purra mun tukkaa ja hyppii vasten. Kiva täti vie aina hoploppiin Amaa, siksi se muuttuu kuin pennuksi käytökseltään. Yhteistyö toimii kivasti ja olenkin hyvin tyytyväinen kehitykseen. Tehtiin myös muuten sylivekkiä ja sylivekkijaakotusta matalalla rimalla, palkkailin jokaisesta toistosta. Pari kertaa kyseli että saako mennä vai eikö. Eiköhän nämäkin ala sujumaan hyvin pikkuhiljaa.

(Satatuhatta meni rikki, N9 laatua : ))

Pari viikonloppua sitten oltiin pohjanmaalla sukuloimassa, oli raskasta kun Inka piippausvinkuja oli mukana. Se kyllä stressaa kaikesta. Huoh. Sen stressi taitaa loppua vasta sitten kun päivät ovat luetut. Inka matkusti takapenkillä siskon kanssa ja kaks hölmöläistä häkissä takakontissa. Matkaan kului nelisen tuntia ja välillä takaluukusta kuului rähinää. Lie Kina maannut leveästi tai muuten vaan ärsyttänyt (muka) Viiviä. Kävin lenkillä siellä Inkan ja Kinan kanssa, en voi kyllä täysin luottaa Inkaan. Se jotenkin kyttää Kinaa mutta ei sano mitään. Se saa kyllä sellaiset tupenrapinat jos joskus nappaa Kinaan kiinni. Tiedä toisen päästä mitä siellä liikkuu. Kina riekkui ABC liikenneaseman pihalla (kun autoja oli vähän) remmissä, pienellä likalla taisi olla vähän virtaa kintuissa. On se kyllä niin helppo koira verraten Inkaan ja Viiviin. Niin kiltti ja tottelevainen ja hölmö. Inka pääsi nukkumaan sängyssä ja yöllä pari kertaa heräsin siihen kun se potki mua jaloillaan, meinas kyllä lentää niskaperseotteella alas sängystä mutta en raaskinut. Eihän Inka nyt hyvänenaika lattialla nuku, siitä ei olisi tullut mitään muuta kuin pöhinää ulkoa kuuluville (muka) äänille. Kiinakin pääsi pötköttelemään sänkyyn vuorostaan aamulla, pieni röhnöpossu taisi olla aika onnellinen. Se kun ei koskaan juuri pääse sänkyyn tai siis oikeastaan ei ikinä!

Koikkarin hoodit alkaa näyttämään kovin kotoisilta, tää on parempaa aluetta kuin takahuhti! Metsää löytyy ja käynkin siellä käppäilemässä lähes päivittäin kun valoa riittää. Kiina onnellinen painelee menemään metsässä tanner tömisten. Viivikin kyllä jaksaa liikkua tunnin metsälenkkejä, jos jää jälkeen odottelen sitä hetken aikaa että kirii meidät kiinni. Muuten Viivi reppana kyllä hukkuu koska sen suuntavaistot eivät ole enää niin hyvät. Täytyy pitää siis silmällä vähän kokoaika. Kyllä se on ihan kunnioitettavaa että Viivi yli 14v jaksaa liikkua ja pysyy vireänä. Koiratkin ovat hyvin tottuneet taas yksinoloon mun ollessa töissä. Varmuuden vuoksi haukunestopanta on Kinalla vaikka se varmasti on ihan hiljaa. Naapurit eivät ainakaan ole kommentoineet mitään. Ja suomipoppikin soi! : )

Olen tässä ollut pentuprojektia hoitamassa tainno äiti luonto ei vaan taida olla sitä mieltä, että penneliä mulle tulisi. : ( Neljä kertaa on käynyt jo huono mäihä. Yhdestä pentueesta ei riittänyt pentua ja kolme narttua jäi tyhjäksi. Bad luck! No toisaalta pennun hankinnassa ei ole hoppua, mutta silti sitä omaa pentusesseä tekisi mieli. Vielä en ole nähnyt Maijun Ihmettä, mutta sen kun näkee, oma kuume varmaan vaan kasvaa. : ) Edelleenkin olen sitä mieltä että paimen se on ja vielä siitäkin että se ei ole se bc. Vaan sheltti. Mutta katsotaan mitenkä tää rojekti nyt etenee, kerron sitten kun on kerrottavaa. Siihen asti pistetään suut sumppuun ja mietitään vaihtoehtoja. : D

Operaatio Kina the tunari.. Tai siis Kiina & tunnari. En ole uskaltanut tuota lähteä opettamaan etten opettaisi väärin. Mutta kun jotain uusia juttuja on pakko opetella ihan vain mun oman mielenrauhan vuoksi. Tunnaria siis alettu opettelemaan yhdellä kapulalla ja sen piilottamisella heinikkoon tai lehtien alle ym. Viimeksi varmaan vuosi sitten Kina on nähnyt tunnarikapulan piilotettuna nurmikkoon. Hyvin muisti mitä oma -käsky meinaa ja lähti vauhdilla etsimään. Nenää käyttää hulluna ja kun kapulaa ei meinannut löytyä, nenä meni vielä tiukemmin maahan kiinni ja löytyihän se oma sieltä piilosta. : ) Megakehut päälle! Täytyypä nyt haastatella noita viisaampia että kuinka kauan tuota leikkiä kannattaa harrastaa. : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s