Kerro koiralle minne mennään!

Kiitos Tuijalle kuvaamisesta ja Sirpalle videosta : )

Tänään siis seuramme oli järkännyt Teemu Linnan kouluttamaan SDP’lle. Rata oli pitkä, 33 esteen mittainen. Ajattelin heti alkuun ettei me todellakaan niin pitkälle päästä joten keskityin eniten alta 20 esteen rataantutustumiseen, toki kävin harjoittelemassa radan loppuun asti itekseni.

Teemu oli kouluttajana hyvin simppeli, tämän päivän ideana oli rata ilman mitään ihmekikkailuja ja sellainen, että voit jättää koiran suorittamaan estettä ohjaajan liikkuessa seuraavalle esteelle ja kertomaan minne seuraavaksi. Kyselin pariin juttuun vinkkiä ja sainkin hyviä perusteluita. Ennakoiviin valsseihin ja ylipäätänsä valsseihin kiinnitettiin huomiota, jalat oikeaan suuntaan ja kroppa kuosiin ja kädetkin käyttöön. Hahah, liian monta liikkuvaa osaa blondille. : )

Alku 1-5 oli hankala. Kakkoselle piti törkätä (tai vaihtoehtoisesti tehdä niisto) ja kun koira oli lukinnut esteen piti siinä vaiheessa olla tehnyt jo valssi ja kolmoselle odottamaan ja siihenkin valssia, nelosen jälkeen persjättö ja avot. Nooh, ei se nyt niin iisi ollutkaan. Ensinnäkin, jätin Aman kahden ekan esteen taakse odottamaan ja vasta kun Ama oli loikannut kakkosen yli kerroin mihin käännyttiin. Kolmoshypyllä olin auttamattomasti myöhässä. Ihan läskiks siis meni. Eli back to basics. Ykkös ja kakkosesteen väliin (ei seisomaan paikoilleen esteiden taakse) ja ennen Aman hyppäämistä kertominen että suunta vaihtuu ja hyppy ei saa olla leiskautus vaan koottu sellainen. Tätä treenattiin tovi, otettiin jopa rimaa pois ja Ama kääntyi hullun hyvin. Teemun mielestä on reilua että kun tuollaisia opettaa, rimat voi ottaa pois tahi laittaa matalalle. Koirallekin tuollaisessa treenissä (kokemattomalle) aika paljon eri asioita, kokoaminen hypylle on vaikeaa ja jos vielä pitää päästä riman yli ja tietää mihin käännytään.. No saatiin me tosin onnistumaan tämäkin maxi korkeudella olevan riman kanssa, mutta vahvistaa omia ajatuksia siitä että tekniikkaa opetan edelleen itekseni rimat alhaalla. Miksi? No ensinnäkin, ei tarvitse pelätä riman tippumista ja varmistella estettä ja pystyy itse painamaan seuraavalle esteelle. Ja siksi, että se on koiralle reilua. Kun koira osaa kääntyä tiukasti ja lähteä ennakoivaan valssiin mukaan, voi rimaa alkaa nostamaan. Liian monta liikkuvaa osaa siis koirallekin alkuun. ; )

Kolmosesteellä sama homma, kun olin myöhässä Ama leiskautti komean hypyn liian isolla kaarroksella. Tätäkin jäätiin treenaamaan, ennakoivan valssin tarkoitus on kuitenkin se, että koiranpuoleinen jalka ja käsi kohti ponnistuspaikkaa, pieni niiaus ja koiranpuoleinen jalka taakse ja ohjaajan kroppa kääntyy. Tällöin koiralle on kerrottu selkeästi ennen ponnistusta, että mikä suunta seuraavaksi. Saatiin onnistumaan ja Ama teki pienen kaarroksen kun olin ajoissa. Hyvä mä, hyvä Ama! Seuraavaksi persjättö oli myöhässä, valui ja valui. Oikea-aikainen persjättö kommenttien mukaan erinomainen. ; ) Niistopersjättö toimi kunhan olin tarpeeksi lähellä siivekettä ja ”pakotin” koiran tulemaan niistoon. Tässäkin tärkeää oli se, että ei-koiranpuoleinen-jalka osoitti seuraavalle esteelle. Parilla treenillä koin, että tää on hyvä juttu. Aman lähetys hypylle ja sen jälkeen välistävetoon olikin hankalaa, ohjaava käsi joko laski tai varmistelin liikaa tai en luottanut. Treeniä näihinkin! Reagoi jopa niinkin hyvin mun jarrutuksiin, että tuli pois hypyn edestä. Hyvä! Tai siis ei hyvä, mutta hyvä että kasas ittensä vaikkei loikannutkaan riman yli.

Keppien aloitus (avokulma leikkauksella) oli ok kunhan en ryysinyt päälle. Joko niin, että liikun tasaisen varmaa liikettä etiäpäin niin että mun rytmimuutos ei ole häiriöksi koiralle tai se, että antaa reilusti hakea kepit ja sitten vasta liikkeelle. Tein varmaa liikettä eteenpäin ja kun muistin oman kiintopisteen mitä kohti edetä, Ama haki hienosti kepit ja leijeröin välissä olevan hypyn. Kaksi putkea puomin alla, lähetys ekaan putkeen ja sen jälkeen seuraavaan putkeen. Hyvin Amppu irtosi, ei edes kysellyt eikä tullut puomin alta mun lähelle. Eipäs tuossa treenattavaa. ; )

Teemu myös sanoi, että pitää luottaa koiraan eikä jäädä ihastelemaan että se suorittaa esteen mille ollaan ohjattu. Kun jäin ihastelemaan, liikkuminen takaakierto päällejuoksuun oli surkea. Eli tossua toisen eteen ja luotto korkealle. Kyllähän se Ama teki hienosti sen mitä pyysin. Takaakierto tosi hyvä ja lähti superhyvin päällejuoksuun vaik ite lähdin jo liikkeelle. Nää alkaa vihdoinkin toimia, mä oon tosi tyytyväinen.

Lopuksi vielä puomia. Ekaksi Ama teki huonon puomin, tuli alastulolle muttei laittanut etutassujaan maahan, kun laittoi – vapautin ja palkkasin. Ja Teemu kysyi miksi? Perustelin.. Totesi kuitenkin siihen että miksi palkata suorituksesta mikä ei ole hyvä, ei edes keskiverto. Jos suoritus olisi ollut edes keskiverto, olisi siitä voinut palkata ja lisätä vaatimustasoa. Tuollaisista ei siis palkkaa jatkossa, hitto pitää oikeasti muistaa. Tehtiin muutamia toistoja perään, olivat parempia ja loppua kohden vielä parempia kuin aiemmat. Eli vaatimalla parempaa, saa myös parempaa ja ei saa unohtaa myöskään kehuja. Kyselin myös vinkkiä puomille ja häiriötreeniin ja ylipäätänsä etenemiseen. Eli mikä idea on siinä että ohjaaja on paikallaan puomin alkupäässä ja koira juoksee alastulolle kontaktille? No ei varsinaisesti mikään, toki tätä voi vahvistaa MUTTA miksi treenata etenemistä tällä tavalla koska ensinnäkin kisoissa ei koskaan mennä puomia tuolla tavalla että ohjaaja seisoo täysin paikallaan. Parempi tapa treenata on kuulemma se, että koira suorittaa puomia ja ohjaaja stoppaa vauhtinsa ennen itse koiran pysähdystä ja se, että kiihdyttää kontaktin ohi. Tuota kiihdytystä olen tehnyt mutta tuota stoppailua en. Niin sivuttaissuunnassa ja palattaisiin vaikka 180 astetta puomilta takaisinpäin. Pieni ahaa elämys taas tuohonkin että miksi treenata niin että seison paikallani ja Ama etenee, jos kerta häiriötä halutaan treenata niin mun liike lisää enemmän häiriötä kuin seisoskelu. Järkevää!

Kokonaisuudessaan olin kovin tyytyväinen päivään, videotkin näyttivät ihan hyviltä, ainakin osittain. Kun saatiin palikat kohdilleen, näytti meno tosi hienolta. Kyllä sitä vaan täytyy todeta että edistyminen ei tapahdu hetkessä eikä varmaan viikossakaan, mutta pikkuhiljaa. Ja kun vielä itse muistaisi kaikki nämä ohjeet seuraavalla treenikerralla. Tarvis varmaan ihan huonomuistista itseäni varten kirjoittaa ylös paperilapulle nuo asiat mitä tarvii muistaa, jotta treeneissä tajuaisi käyttää niitä. Teemu oli todella hyvä kouluttaja ja toivonkin että saadaan valkkuryhmälle vaik jossain vaiheessa koutsaamaan. Ei liikaa hinkkausta vaan selkeät systeemit ja radalla eteneminen, avot. : )

Ps. Ama ei muuten ollut törkeä lähdöissä, vain pari kertaa nousi ja käskin istumaan. Ei edes mulkoillut eikä luimistellut. Hieno tyttö. : )

2 thoughts on “Kerro koiralle minne mennään!

  1. Oliks Teemu siis kiva kouluttaja? 🙂 Mulle kans välillä noissa kuvioissa on liian monta liikkuvaa osaa 😀 Joudun aina alkuun keskittymään niin suurella tarmolla omaan liikkeeseeni, että unohdan koiran. Mikä sitten johtaa yleensä siihen, että kuvio koiran KANSSA ei onnistu :DD

  2. Kyllä mä tykkäsin, suosittelen!

    Joo siis pää toimii mutta kroppa ei, tässä haastetta kerrakseen että saa jalat ja kädet sekä kropan toimimaan oikea-aikaisesti. Blondille liian vaikeaa. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s