Kana-areenalla treenaamassa!

Ystävällisesti Sirpa ilmoitti itsensä ja mut Lotan koulutukseen längelmäelle. : )

Lauantai

Ratapätkä tuntui helpolta, kolmen esteen välistävedoissa tiesin että tulee olemaan ongelma. Myös putki-puomi erottelu. Muuten rata tuntui ihan kivalta, suoritettavalta!

Aman kanssa alku oli helppo, jarrutusta ei tarvinnut vaikka sitä tein. Takaakiertokohta oli hankala, oma liike veti Amaa mukaan. Seuraavaksi päällejuoksukohta.. Puolivalssilla tämä olisi toiminut, mutta ei niin ei. Mä tahdon päällejuoksuilla ja muutaman kerran niitä hinkattiin että saatiin jotenkuten onnistumaan. Tämä tarvii siis omatoimireeniä, tarvii aloittaa ihan yhdestä hypystä ja haltuunotosta vastaisella. Kun Ama hiippaili tai varasti kun laitoin istumaan, kävin antamassa palautetta. Sitten yhden hypyn suorittaminen oli jopa vaikeaa. Huoh. Alkoi taas mulkoilu muualle. Ei jääty tätä kohtaa hinkkaamaan sen enempää kun tarvii aloittaa pienestä treenistä niin turha hinkata muutamaa päällejuoksua. Kokeilin putken jälkeen sylivekkiä hypylle ja seuraavalle hypylle pysäytin aikalailla vauhtini jotta reagoi ja hakee kepit paremmin eikä kaarrata. Lotan kanssa keskusteltiin rataantutustumisessa siitä, että onko pakkovalssi sekä pakkovalssijaakotus parille hypylle parempi kuin tuo mun suunnittelema. Nooh. Sylivekissä olin huono, liike stoppasi täysin ja tämä taas hankala Amalle. Kepeillemeno oli hyvä mutta silti päädyin kokeilemaan pakkovalssia. Ja se toimi tosi hyvin, oma liike oli rauhallinen eikä kädetkään heiluneet kauheasti. Tämä siis parempi vaihtoehto jos olisi myös kellottanut. Kepeillä ei ongelmia, wuhuu! : ) Jarrutin hypylletuloa ja päästin putkeen, Lotta kommentoi heti että älä liikaa jarruttele ettei sihinä menetä merkitystä. Eli sihinää vain sellaisissa paikoissa kun Ama joutuu kokoamaan itsensä tiukasti hypyille. Järkevä selitys! ; ) Ama käskytys taas toimi paremmin kun se ei meinannut jarrua vaan sitä, että korvat kuulolle.

Tauon jälkeen jatkettiin loppuun, ennakoiva valssi tai vastakäännös, kummaksi sitä halunee kutsua toimi ekalla hypyllä vähän huonosti kun oma liike hidastui. Tämäkin seuraavalla kerralla parempi. Toiselle hypylle sama ohjauskuvio sai ekalla kerralla Aman lähtemään väärään suuntaan. Tokalla kerralla toimi paremmin. Putki-puomi erottelu toimi hyvin kun en myöskään mielestäni käyttänyt ohjaavaa kättä vaan huusin vaan kiipeekiipee. Alastulo moitteeton. Hyppy ja takaakiertohyppy oli huono, jäin liikaa odottamaan Amaa ja yritin taas paikallaan vetää Amaa puoleeni ja saada putkeen mikä oli puomin alastulon alla. Vedin liikkeellä liikaa Amaa ja se meni puomille muutamia kertoja. Pari kertaa puomin sijasta Ama bongas kepit.. Sain mä sen putkeenkin menemään, oli vaan tosi hankalaa. Pieni jarrutus putken jälkeen ja siististi ja rauhallisesti vippaus hypylle ja vastaisella mukaan. Tätä tehtiin pari kertaa kun en ollut ekoihin suorituksiin tyytyväinen. Lopussa tein twistiä oikealta takaakierrossa. Oli vähän surkea, kuvittelin sen vaan olevan parempi vaihtoehto kuin vasemmalta. Kokeilin myös vasemmalta takaakiertoon, mutta tää puoli on vaan yksinkertaisesti huonompi kuin oikea mulla. Pöh. Saatiin me onnistumaankin toki, mutta vahvistusta se vaatii meille molemmille.

Lopuksi kyselin vielä kelpiohjaaja Lotalta neuvoa Aman lähtöihin ja niissä pysymisiin. Kun tuppaa paineistumaan kun käyn kurmuuttamassa ja varsinkin jos kosken Amaan. Lotta neuvoi muutaman vaihtoehdon, joko 1. ulkopuolinen naksuttelee ja käy palkkaamassa kun Ama pysyy lähdössä ja mä voin heilua kentällä. 2. Jos lähtee hiippailemaan, huomautus ja koiran palautus alkupaikkaan ja jos tämän jälkeen vielä nousee, remmi kaulaan ja pois lähdöstä ja peräti hallista ja koko homma uusiksi. Siksi pois lähdöstä, että pysyy suhteellisen neutraalina eikä kommentoi koiralle millään tavalla kun lähtöpaikkaan palaa on taas v-käyrä ; ) laskenut hiukan ja ollaan taas kuin ei oltais oltukaan lähdössä hetki sitten aiemmin. Taidan kokeilla jälkimmäistä omissa treeneissä. ; )

Pipa

Sunnuntai

Ensinnäkin nukuin pommiin eilisen migreenin jälkeen. Nooh, ehdittiin kuitenkin hyvin ajoissa paikanpäälle ja nähtiin myös edellisten koirien suorituksia. Sunnuntaina rata oli pidempi, 32 estettä. Hyvin me kuitenkin päästiin loppuunasti. Alussa oli hankala pakkovalssikohta, sain sen onnistumaan mutta unohdin valssissa rintamasuunnan ja tätä hinkattiin hetken aikaa. Jaakotuksessa Ama lähti väärään suuntaan, mutta kun sain taas rintamasuunnan kohdilleen, sain Aman kääntymään oikeinpäin. Kokeilin parille hypylle persjättöä minkä jouduin ikäväkseni toteamaan, että meidän pitää treenata noita. Tein saman kohdan valssilla ja hyppykaari oli huomattavasti parempi ja linjaus siistimpi. Sylivekkijaakotus taas ruma, Ama kyselee lupaa että saakohan hypätä vai ei. Putken jälkeen valssissa piti olla ajoissa, muuten hypyn linjaus ja laskeutuminen huono. Tähän myös tarvii treeniä. Takaakierron kanssa ei ongelmia, mutta seuraavalle hypylle Ama ei meinannut lähteä ennenkuin muistin omien jalkojeni liikkeen ja käsillä saattamisen. Pakkovalssijaakotus toimi taas tosi hyvin ja siitä kepeille. Muilla tuppas olemaan ongelmia pussin jälkeen a-esteellä. Koirat eivät hakeneet kontaktia vaan kaarsivat hypylle mikä oli poikittain pussiin nähden. Meillä ei kuitenkaan tämän kanssa ollut ongelmia, kiipee käskyllä jo ennen pussia Ama hakeutui hienosti kontaktille. Takaakierrossa pari kertaa ryysi mun ja siivekkeen välistä. Huolellisella ohjauksella kuitenkin takaakiertoon ja äkkiä pois alta. Seuraavalle hypylle pitikin saada jo vähän korvia mukaan, sihinää EI mutta Ama käskytystä kyllä. Taas sylivekkijaakotuksen kanssa ongelmia, jään liian kauaksi aikaa odottamaan Amaa ja seuraavalle sylivekkijaakotushypylle tuli kiire. Näitä myös kotiläksyksi. Putken ja muutamien hyppyjen kautta puomille. Puomilla ei ollut mitään ongelmia, hyvä kontakti. Sen jälkeen koira putkeen, vähän vastaista käyttöön ja äkkiä tossua toisen eteen. Kokeilin taas persjättöä mutta vaihdoin valssiin koska kääntyi sillä paremmin ja ehdin välistävetoon nopeammin. Sen jälkeen tiukka takaaleikkaus hypylle jonka sainkin mielestäni tosi hyvin Amalle selkeäksi. Sylkkäriin lähti tosi hyvin mukaan! Ihme!

Kyselin myös kontakteista ja miten toimia mahdollisen virheen sattuessa. Lotta suositteli tuollaisella hiippailijakelpielle virheen sattuessa sitä, että hetsaa kontaktille ja vapauttaa ja thats it! Ei kummoista palkkaa suorituksen jälkeen. Kisoissa sama homma että hiippailumoodi jää päälle. Kehuu vain kun on kontaktilla 20n-20ffissa.

Viikonlopun radat eivät olleet mitään yybervaikeita, mutta silti haasteita riitti sopivasti ja saatiin myös paljon onnistumisia. Myös Aman ”pikkusisko” Pipa ohjaajansa Sirpan kanssa teki todella näyttäviä pätkiä yhdessä. Pipa the medikelpie on aika mahtikoira, jumalaton työmoottori ja tekemisen into. Kestää toistoja ja silti menee yhtä lujaa joka kerta. Siitä tulee vielä joku päivä hieno, mutta siihen on vielä treenattavaa.. Väläyttää välillä aina mahtia menoa.. Vaviskaa muut medikoirakot! ; D Jännä oli huomata että kamppailtiin lähes samoissa jutuissa Aman kanssa kuin Sirpa Pipan kanssa.. : D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s