Viime viikon treenit tallilla

Torstaina ennen koulutusvuoroa treenasin Amalla agilityä ja Kinalla tokoa.

Ama pääsi taas puuhailemaan kontaktien kanssa, tehtiin suoriltaan a ja puomi ja nehän sujui tosi hyvin. Otin sitten a-estettä ratapätkään, takaakiertopäällejuoksu ei ottanut sujuakseen, Ama räpsäytti riman alas ekasta hypystä melkein joka kerta. Huoh. Rima taisi olla 55cm korkea. Kokeiltiin monta kertaa ja yritin videoida suoritusta mutta eihän siitä mitään tullut. Sain kuitenkin onnistumaan kun tehtiin vaan yhtä hyppyä. Pakko oli jättää hinkkaaminen, en ymmärtänyt yhtään missä vika on. Amalla oli tilaa hypätä kun olin sen edellä.. Höh.. Täytyy kokeilla myöhemmin uudelleen.

Mutta itse kontakteihin, A-estettä tehtiin moneen otteeseen ja se alkaa vaikuttamaan tosi hyvältä. Tehtiin kuitenkin loppuun vielä etupalkalla. Ama menee vauhdilla a-esteelle välittämättä missä itse olen ja menee hienosti 20n-20ffiin! Puomia tehtiin muutamia kertoja, en jäänyt hinkkaamaan sitä kauheasti koska toistot oli supereita. Keinua reenattiin putken kautta, muutamia kertoja jäi epäröimään paikkaa, mutta muuten ihan ok. Tahtoisin kovin keinulle vielä kuitenkin vauhtia joten jatkamme keinupuuhastelua. Kontaktit alkaa näyttämään muuten tosi kivoilta ja on niin hieno tunne, että on taasen opettanut yhden koiran hienosti kontakteille. Ja kun ajattelee mitkä Aman lähtökohdat oli.. Alta 5-vuotias koira, oppinut kahteen eri otteeseen kontaktit väärin, ensiksi läpijuoksulla (mikä ei vaan yksinkertaisesti sovi maxikoiralle ilman askelluksen opettamista) ja sitten jonkinlainen pysähdys, mutta paikka ei selvä. Herkkähipiäinen Amppuli paineistui tuosta ja alkoi kyyläilemään. Joten tässä on nyt vajaan vuoden verran tehty töitä ja odoteltu että koska tulokset näkyvät. Niinkuin Kinankin kanssa, ne vaan yhtäkkiä alkaa toimimaan. Alkuun on tosi varovainen, että voiko ottaa montaa toistoa vapaana, mutta varovaisuus on parempi kuin liika edeltäminen.

Remmipysäytys tekniikka on kyllä ollut yber hyvä, tosin se että tulenko käyttämään tätä tulevaisuudessa seuraavalla koiralla on vielä vähän mietinnässä. No mutta, eipä tarvi kauaa miettiä. Hanni borderi pääsee kokeilemaan agilityä tässä lähiaikoina, kovasti minikoiraa haluaisin itselleni mutta selkävammaisen ja eläkeläisen kanssa ei hirveästi agilityä harrastella. Joten olen saanut luvan kokeilla Hannilla miten yhteistyö lähtisi toimimaan. Hannista muutama sana, se on kiltti mutta erittäin saalistusviettinen ja taistelutahtoinen borderi. Niinkuin borderin pitäisikin olla. Se on liikkeiltään sähäkkä ja sillä on hyvä jahtihaukku. Siitä voisi tulla hyvä agilitykoira, mutta kunhan ekaks lähdetään kattelemaan kentälle että mitä se on mieltä. Hannin kanssa luultavasti tulen tekemään asioita toisin kuin Kinan kanssa aikoinaan. Olen miettinyt opetustekniikkaa kepeille. Ajattelin kokeilla vinokeppejä. Anun bc Luu on opetellut vinokepeillä ja sen vauhti on mahtava. Luu on myös itsenäinen pujottelija joten taidan haastatella Anua ja voipi tosiaan olla etten verkkoja aio laittaa Hannin opetuslistalle.

Tämä ei meinaa missään nimessä sitä, että Amppuli lopettaisi tekemistä mun kanssa. Meillä taitaa olla vielä yhteisiä vuosia toivottavasti edessä monta. Maxikoiran ohjaaminen on ollut haastavaa, ei voi huiskia käsillä miten sattuu. Ama on sitten virallisesti neljäs agilitykoirani (josko Kinaa ei lasketa) ja Hanni viides. Katsotaan mihin rahkeet riittävät Aman kanssa, mutta tavoitteita on. Ama on kuitenkin sellainen että ei sitä raaski ”hukkaan heittää”. Sen työinto on mahtava. Ja kuinka kauan meillä meni Aman kanssa löytää yhteinen sävel. Vastaus on kauan. Suhteen kehittyminen ei ole nopeaa, varsinkin kun kyseessä on Ama joka kieltämättä on vähän reppana. Alkuun totesinkin että tuleekohan meidän yhteisestä harrastuksesta yhtään mitään kun koira ei suurinpiirtein vilkaissutkaan minuun. Suhde onkin muodostunut tässä vuoden sisään hyväksi. Ama luottaa muhun, en tee sille mitään pahaa enkä anna myöskään ikävien juttujen sattua. Siitä on tullut Kinan mielistelijä vaikka alkuun kuvittelin että se on vähän ärtsy narttu. Se on vain hieman vetäytyvä, mutta eipä enään mua kohtaan. : ) Alkuun kun hain Amaa treeneihin Sirpalta, sen sai käskyttämällä käskyttää autoon… Nykyään se juoksee jo autolle ja odottaa pääsyä kyytiin. Se on kuulemma vauhko kotona, kun katsovat yhdessä Sirpan kanssa meidän agilityvideoita koneelta.. : ) Amasta on tullut kiltti ja kuuliainen kelpie, oikein mainio tapaus. Vuoden taival on sisältänyt kaikenlaista, mutta uskon kovin että tästä vielä on matka ylöspäin. Siihen, että luottaa 100% koiraan radalla. Sitä tavoitellaan ja sen eteen tehdään töitä. Ama on kyllä hieno tapaus ja kovin muakin opettanut. : )

Noniin, lätinät sikseen.. ; ) Kiina pääsi pöllöilemään pari kertaa puomia. Se on edelleen super kontakteilla, en varmaaan koskaan jaksa lopettaa sen kehumista. Ainoa asia minkä Kina osaa hienosti on ne kontaktit, sen oma bravuuri joita saa puuhata ja näyttää että tyttö osaa. Mä luulen että se taitaa nostattaa Kinan itseluottamusta. : )

JA sitten tokojuttuihin, hyppyä.. Se sekoili eikä stoppaillut ja kikkaili ja kaikkea. Jouduinkin sille sanomaan pahasti että ny se pelleily saa loppua. Otti sitten itseensä ja yritin hyppyä uudestaan pari kertaa, uusintakäskyllä vasta yli. Palkkasin ruhtinaallisesti ja apinalle jäi hyvä mieli. Sitten vielä liikkeestä maahanmenoa sekä -seisomista, seuraamista ja luoksetulo sekä hyppy putkeen. Stopissa vielä vartaloapu, muuten liikkeet jees ja hypyllä lähti heti ekalla käskyllä yli sekä odotti paikoillaan. Tästä kunnon palkka ja halipusut kaupanpäälle, pieni lapsi oli onnellinen. : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s