Ässämmit ja muuta löpinää

SM kisoissa Nastolassa käytiin leikkimässä turistia ja kannustamassa kilpailijoita. Molempina päivinä ajettiin paikanpäälle ja takaisin joten herätykset eivät olleet kovin nannaa aamutorkkujalle.. : D Nooh, kyllä sitä jaksaa muutaman yön vähillä yöunilla agilityn takia!

Nipsu ankkuriosuudella!

Lauantaina kilpailtiin joukkuemestaruuksista, TamSKin minijoukkue voitti hopeaa. Aivan mahtavaa, 4 nollaa! Koskaan minijoukkue ei ole tuollaiseen kyennyt joten fantastista! Jännitettiin kyllä koko TamSKin poppoo loppuun asti ja kuunneltiin häkeltyneenä tuloksia. Palkintojen jakoa odoteltiin ja mahtavat palkinnot järjestävä seura olikin hommannut. Onnittelut Anulle ja Nipsulle, Marialle ja Lunalle, Petrille ja Remulle sekä Lauralle ja Nellalle. Kaikki paitsi Laura ja Nella olivat ensikertalaisia, kaikki tosin TamSKin joukkueessa ensimmäistä kertaa. Outoa oli se, että en ollut itse kisaamassa. Lauantai aamuna kisapaikalla vaan oli sellainen jännä skarppi olo, että ihan kuin itsekin olisi mennyt juoksemaan radalle kun näki kaikkia kisakavereita ympäri suomea.

Muutaman kuva tuli otettua, mutta en jotenkin ollut kuvausfiiliksellä niin hylkäsin kamerani autoon sadetta suojaan. Aurinko kun paistoi välillä ja välillä vettä tuli kunnolla. Kyselin myös yhdeltä tutulta vinkkejä, mitä asetuksia pitäisi oikein käyttää kuvatessa. Tuntuu että objektiivi + runko yhdessä eivät vaan
yksinkertaisesti kerkeä tarkentamaan ja kuvat eivät ole mielestäni skarppeja vaan roskiskamaa. Huoh. Vinkkejä sain ja paukutinkin kuvia menemään mutta eipä se laatu siitä kovin parantunut. En tiedä onko filtterissä jotain vikaa. Koska kun enhän mä sitä tiedä josko objektiivissa olisikin jotain vikaa tai sitten kameran takana ihan paska kuvaaja. Ei pysty ymmärtämään.

Sunnuntaina herätys oli kuudelta ja tällä kertaa mentiin Sirpan kyydissä. Kiitos!
Sunnuntaina seurattiin silmä tarkkana yksilökisoja. Pistettiin leiri pystyyn rinteen päälle josta näki hyvin kolmen radan tapahtumat. Finaalit olivat jänniä, tuloksia kuunneltiin ja voittajia sekä muita sijoittuneita kannustettiin, kerrassaan kiva agilityn täyteinen viikonloppu takana.

Maxiorava Ilja harrastavat westiet -joukkueesta ; )

————————————————————————————————

Juhannuksena olimmekin mökkeilemässä Mikon ja koirien kanssa. Kinalla oli taas hirmu hauskaa vetää rallia ympäri pihaa. 1,5 viikkoa Kina oli huomiotyhjiössä purtuaan Mikkoa. Olin repparissa ja Kina nappas kylkeen kiinni. Pääsi kyllä viettämään antoisaa vessahetkeä kun suutuin sille niin kovasti. Huomiotyhjiön aikana Kina ei ollut moksiskaan, sen mielestä taisi olla vaan kovin hauska leikki. Ei kaivannut rapsutuksia, vinkuminen vähentyi ja lenkillä Kina oli porsas. Tönin sitä ojan suuntaan kun remmirähinä alkoi. Tähän puututtiin tosin heti kun tyhjiö loppui. Ja loppui muuten rähinätkin. ; ) Kiinasta on kuoriutunut aikuinen, sen ego on kasvanut ja se pörisee lenkeillä mistä en ole niin kovin innoissani. Se on alkanut nostamaan niskakarvojaan ja häntää pystyyn kovin määrätietoisena. Tähän oon puuttunut heti, ei yhtään porsastelua. Kovin helposti se uskookin kun sille sanon. Se tietää ettei niin
saa käyttäytyä, että missä lienee vika, lyhyessä muistissa vai egopörhittelyssä. : )

Viivi jaksaa hyvin vaikka onkin lämmin, pitkiä lenkkejä ei olla tehty kuumilla ilmoilla ettei mummelirakkaan pumppu pettäisi. ❤ Hanni tuli meille hoitoon viime viikolla ja oli ma-pe välisen ajan. Viivin mielestä oli hauska kytätä Hannia ja ärähdellä sille. Ja näin Viivi ansaitsi itselleen pienen jäähyn joka ikinen kerta. Sekin tosin tottui Hanniin parissa päivässä. Välillä Kina ja Hanni katselivat toisiaan niin, että Kinalla oli ainakin häntä pystyssä ja totinen ilme. Ärähdin
Kinalle ja se lakkasi pöllöilemästä. Kumpikaan ei haastanut riitaa mutta eivät ne myöskään yhdessä leikkineet. Kina on niin mammankultamuru, että sen egolle on varmaan liikaa toinen koira mikä pyytää kans runsaammin huomiota. Hyvää treeniä tulevaisuutta varten. ; )

Kina ja Hanni – ystävykset

Joka päivä Hannin hoitoilun ajan käytiin uimassa, torstaina kävin kuvailemassa Anun ja Luun agilitytreenejä ja käytiin ”niihaman järvessä” polskimassa. Kinakin uskaltautui uimaan kun Hannikin meni. Kaippa se Hanni ihan hyvin meidän remmissä viihtyi. Eikä sillä ollut yhtään stressiä. Ainoa mistä sille ärähdin pari kertaa kun se murahti Maijun ja Anun koirille. Sellaista käytöstä ei meillä sallita ja se kyllä uskoi heti kun joutui jäähylle. Muuten Hanni oli aika hauska, leluilla se kovasti leikki ja pari tuhosikin – onneksi niitä jo-hajonneita joilleka sain syyn heittää roskiin. : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s