Liitoa mouhiksella

Torstaina käytiin tuurailemassa Noraa ja Aidaa mouhiksella Marian treeneissä, kiitos Nora! : ) Mouhijärvelle on suhteellisen kiva ajaa, ohituspaikkoja tosin ei kovin runsaasti ole mutta yleensä liikenne sujuu silleen suht sukkelaan.. Paitsi tällä kertaa, ajoin rekan perässä lähestulkoon koko matkan. 100 alueella rekka paahtaa 80. Henkilöautoja liuta perässä ja itse köröttelin siellä sopivan matkan päässä välillä jopa 60km tuntivauhdilla. Huhhuh.. Onneksi kuitenkin ehdin ajoissa ja mentiin vielä Maijun ja Paulan kanssa lämppälenkille metsään.

Me mentiin vikana Aman kanssa, alku oli aika haasteellinen. Ekan hypyn suunta oli vaikea ja ajattelinkin ettei Ama sitä bongaa matkalta mutta hyvin bongas. Mun peruutusaskeleet meni vaan ihan pyllylleen ja kolmoshypylle sain sen takaakiertämään kun olin koiran edessä. Takaaleikkaus 5 esteelle meni hyvin, pääsin juoksemaan kauheeta kyytiä (kipeillä takareisillä : D) ohjaamaan hypyille. Maria heti bongas mun ihme sykkyrä asennon, sellainen mikä viestii koiralle et saat hypätä tai sitten et. Heheh. Tätä treenattiin niin että kun koira hyppää, pysähdyn paikoilleen ja käännän itseäni kohti seuraavaa hyppyä. Toimi ihan hullun hyvin, paremmin kuin olisin uskonut. Valssiin sain uusia vinkkejä, niiaus ja vippasu hypylle. Askelten kanssa oli ongelmaa, mutta kun sain valssin toimimaan, se toimi tosi hyvin. Ama otti pienen kurvin. Päällejuoksu toimi kans hyvin, vaikka nämä ovat olleet ongelma pitkään. Takaakiertoon menin avittamaan liikaa ja myöhästyin jatkosta. Paras tapa on vaan röhöttää naurua menemään ja sekoilla. Eh. Tehtiin uudestaan pätkä. Nyt ehdin paljon paremmin suoraputkella harrastamaan kilpajuoksua Aman kanssa. Takaaleikkaus meni hyvin, mutta ei irronnut 13 hypylle. Ei muutakuin uusiks ja sehän irtos huippu hyvin. Toi pätkä meni ihan sairaan hyvin mun mielestä, koira suoritti matkalla olevia esteitä ja mä olin passissa viemään a-esteelle, jota siis tosin emme suorittaneet. ; ) Taas ongelmaksi koitui mun linja eteenpäin, mistä koira tietää että käännytään jos juoksen kohti hyppyä. Tähän taas niiaus ja yksi käsi käytössä. No jes! Taas toimi superhyvin. Seuraavaksi 6 keppiä ja irroitin itseni niin että Ama sai rauhassa pujotella. Taas tässä kohtaa kosahti mun oma liike, eli uudella tyylillä käännöstä ja pääsin itse etenemään paremmin ja Ama loikkas pienen hypyn. Seuraava olikin suoraputki ja mun piti päästä leijeröimään hyppy samalla, liikkeellä kuitenkin vedin Amaa mukaani ja suoraputken jälkeen piti kääntyä 90 asteen kulmassa avokulmakepeille. Hehe. Olis pitänyt uskoa Mariaa kun hän sanoi ettei tule toimimaan, mutta kovapää aina yrittää. Kokeiltiin pari kertaa kuinka Ama hakee avokulmaa, hyvin se haki mutta mä aloin kehumaan. Voitteks kuvitella et mä sain noottia tosta, mä häiriköin koiraa kehumalla.. : D Eli naama kiinni ja uusiks. Ja seuraavaks muutinkin ohjaussuunnitelmaa niin että heitän sen kepeille ja lähden ite juoksemaan eteenpäin. Mutta unohdin putkijarrutuksen ja mulla oli vastainenkin käsi käytössä ja Ama luki putkesta tulolla suunnan aivan väärään suuntaan. Eli koira teki mitä käskettiin ja luki sen takaaleikkaukseksi. Tässä kohtaa junnattiin huolella, koira oli super mutta ohjaajalle liian monta liikkuvaa elementtiä samaan aikaan. Haha.

Maria kehui, että me ollaan edistytty huimasti pienessä ajassa. Kivaa! Ja Maijukin sanoi, että meno on muuttunut. Ihana kuulla. : ) Amppu on kyllä aika liikkis kun odotellessa nuolee mun kenkiä ja naamaa ihan onnessaan. Tuollainen herkkäpylly sopii mun nössykkälaumaan kuin nappi takkiin, kukaan ei ahdista toista ja antaa olla rauhassa. Siksi Ama varmaan tykkääkin Kinasta kun Kina ei väkisin tyrkytä seuraansa. Mutta Kiinapienipaholainen oli vähän bäd äässs. Lenkille tosiaan paineltiin mettään aluksi ja kun päästin Kinan vapaaksi se lähti kauheeta kyytiä Paulan nuoren Maisa aussin perään ja kiljui kuin syötävä ja sitten taas häntä koipien välissä takaisin hampaita näytellen. Hohhoijaa. Ja ei muutakuin uusiks taas. Pieni sika. Ihan sellaista lällällää räkytystä ja jos suomentaa voisi se oli kyllä pikkuKiinan vittuilua. Ei muutakuin Apina remmiin opettelemaan käytöstapoja. Jonkun ajan päästä päästin uudestaan Kinan vapaaksi ja ei mitään ongelmaa. Ihme tapaus, en oo koskaan nähnyt Kinan käyttäytyvän noin!! Mä en kyllä tuollaista käytöstä siedä sitten yhtään. Luonnetestin jälkeinen elämä on kyllä ollut erilaista kuin ennen. Selkeästi reagoi voimakkaasti ulkoisiin juttuihin ja pörisee vaikke mitään tai ketään liikkuisi missään. Mummoja rollaattoreiden kanssa varon hiukkasen, katselee niitä sivusilmällä mutta siitäkin olen jo huomauttanut ettei saa edes kyttäillä. Ties vaikka tikkais hampaansa siihen kiinni. Herkkäpyllylle näköjään voi jäädä jonkinasteisia traumoja luonnetestistä ja ehkä näin jälkeenpäin ajateltuna lyhyen ajan jälkeen, olisin vasta vienyt testiin parin vuoden päästä.

Oli kyllä taas kiva käydä mouhiksella! Saa aina uusia juttuja treenilistalle, Amppu on kyllä aika magee treenikaveri. Ja yhteistyö pelittää aina kerta kerralta enemmän. : ) Kiitos taas Sirpalle treenikaverin lainasta! Ja lauantaina mennään kisailemaan Aman kanssa hyppärille Hämeenkyröön. Huisia! : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s