Ama loikkiii :)

Eilen käytiin Aman kanssa treenailemassa, seurana meillä oli Anu sekä koirat. Omat koissut jäi kotiin, tainno Viivi olis muutenkin jäänyt, mutta Kina olis päässyt jos ei olis niitä juoksuja.. : )

Rakensin meille sellaisen 20 esteen ratapätkän. Ja äänetöntä ohjausta tietty paitsi vaikeissa kohdissa saa käyttää vähän, mm. putkilähetyksissä tai kepeillä.. Neljännellä esteellä piti tehdä sellainen twistin tyylinen ratkaisua, olis toiseltakin puolelta kerinnyt viemään. Ekoilla kerroilla leiskautti aikamoiset hypyt, tiukemminkin sais kääntymään. Tästä Anu meille sanoikin, ihmisnuolen tyylistä hypyn päällä ja loikkasu oli paljon pienempi. Tämä kuvio onnistui ihan hyvin ellen mä olis mm. potkaissut estettä ja täten rimaa alas paria kertaa. : D Seuraava pulmapaikka olikin viskileikkaus-putkilähetys kaukaa. Loikkaisu ennen viskileikkaushyppyä oli kauhean suuri, yritin sihinällä, eipä kuunnellut. Tungin hypyn eteen ja väkisin yritin pyöristää kulmaa, mutta edelleen otti pitkän hypyn.. Pitäisi alkaa palkkailemaan tiukoista hypyistä heti eikä vasta muutaman esteen jälkeen. Kun tuo hyppy saatiin onnistumaan edes vähän tiukemmin, linja viskileikkaus hypylle oli parempi. Aiemmin kun ei meinannut lähteä hyppäämään tai jos hyppäsi niin putkeen linjaus oli aikas huono. Saatiin kuitenkin onnistumaan tämä muutaman junnauksen jälkeen, leikkauksessa on tärkeää se oma liike ja mä kun oon sellainen huitoja-tyylinen. Pitäis vaan rauhallisesti muistaa viedä!

Putkeenlähetykset pitkältä matkalta on tosi vaikeita, Ama ei meinaa lähteä vaan lähtee heti mun mukaan jos mun suunta vaihtuu. Hmph. Näitä täytyisi treenata, että voisi luottaa 110 % siihen että koira menee putkeen. : ) Avitin vähän ja kyllä se sitten menee. Pari putkea ja sen jälkeen hypyn yli niin, että mä olin vasten koiraa. Nää on Amalle kans pahimpia. Ja mä en muista käyttää oikeita käsiä. Kepeillä eka kerran tuli välistä pois kun etenin liikaa, mutta kyllä silti noista verkoista on apua. Pystyy liikkumaan ihan erilailla! Pakkovalssit on vaikeita meille, täytyy vaan aina muistaa rauhassa ylivienti oikealla kädellä ja odottaa että koira lähtee hyppäämään. Ettei ryysi liian aikaisin eteenpäin koska Ama on tosi herkkä noille ja lähtee sitten mukaan.. Junnattiin taas noissa kyllä ihan kiitettävästi.. Treeni on hyvästä! : ) Loppupätkässä ei ollutkaan mitään ongelmaa!

Taukojen jälkeen vielä ratapätkä ihan lopuksi uudestaan ja avot, 20 estettä putkeen taas pienten kämmäilyjen jälkeen.. : ) Ei se täydellinen ollut mutta pakka pysyi sentään kasassa..! : )

Välissä tehtiin kontakteja, puomia remmissä pari kertaa ja sen jälkeen ihan-vain-testimielessä vapaana. Pari ekaa kertaa taisi mennä läpi, sitten pysähtyi ja meni taas läpi tai jäi himmailemaan. Ei muutakin remmiä käyttöön ja hetsausta, hohhoijaa.. Eipä ne nyt näyttäneet vielä kovin hyviltä. Ama repsu otti niin itseensä kun teki virheen vaikka olin iloisella äänellä, että hölmö pieni koira.. Mitä tuollaiseen voi tehdä? Kun et toru mutta silti paineistuu? No tehtiin lopuksi siis pari remmitoistoa ja selkeästi Ama oli vähän reesissä kun läähätteli ja katseli muualle. Saatiin kuitenkin loppuun ihan hyvät toistot! Siirryttiin a-esteelle, sille helpommalle. Siellä ei taas mitään ongelmaa ja liikuin itsekin eteenpäin Aman ollessa kontaktilla. Ja päästin paristi remmin tippumaan maahan niin, että Ama oli vaan hengailemassa alastulolla ja odottamassa poistumislupaa. Selkeästi ottaa muuten (siis puomilla) mun liikkeestä tosi paljon häiriötä. Tarvis päästä tekemään mahd paljon jo vapaana, vaikka pelkkää alastuloa että pääsen itse liikkumaan sivuttaissuunnassa sekä etiä- ja taaksepäin.. Ja myös apuohjaaja remminpäähän kiinni.

Keinulla vähän ennakointia ja himmailua mutta kun itse liikuin myös eteenpäin, Aman vauhti oli paljon parempi ja meni nopsaan alastulolle! Jes! Mutta treeniä vielä, voi kun voisi pikakelata nää kontaktit eteenpäin. Kisakalenteria silmäilen siihen malliin, että hyppärille lähdetään kun sellainen on tarjolla tässä lähistöllä.. Montaa sataa kilometriä ei viittis ajaa vain yhden startin takia. ; )

Kävin lämppälenkin yksin Aman kanssa ja huomasin, että sillä on pakkomielle lumipalloihin. Kun käsi meni hankeen, Ama kyttäs ihan hulluna mua silmiin ja kättä, että ”heitä jo”.. : D Ja hyvä koppari olikin! Ama on paljon vapautuneempi lenkkeillessä nykyään mun kanssa, napsii risuja mukaansa ja kantaa niitä ja häntä heiluu ja neliveto on osittain päällä. Ehkä se alkaa jo luottamaan muhun. Ja mä luotan siihen, että se edelleen aikoo nuolla mun kenkiä.. Jatkossakin. : D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s