Apua Kiinalle!

Kina ja talven ensilumet : )

Kiinalainen kävi hoidossa fyssarillamme, jolle oli tullut uusi laite käytettäväksi. Ilmeisemmin joku valoimpulssilaite infrapunalaite tms vastaava. Saksalaissyntyinen mies (jonka nimeä nyt en muista) oli opettamassa laitteen käytössä ja me päästiin testikaniksi laitteelle. >> O-vet

Tämä mies Olof/Ulof? oli aika pähee. Hän katsoi Kinaa läpi viemällä kättä koiran päällä ja kokeilemalla omaa pulssiaan aluksi. Hän tiesi jo ilman kunnon kopelointia ja laitetta että missä kipu on! Aivan mahdotonta! : D Kun laitteella päästiin testaamaan, löytyi kipupaikka aika nopsaan. Aluksi epäiltiin, että onko se sittenkin vasen puoli mikä kipuilee ja heijastaa oikealle ja onko siellä sittenkin lantiossa jotain vikaa. Mutta ortopedistä syytähän ei löydetty koska koira on kuvattu terveeksi. Kipupiste löytyi sitten hermosta, läheltä lannerankaa. Hermo on jotenkin vaurioitunut tms ja kipuilee issiakseen asti ja siksi koira pomputtaa. Tämä mies sanoi, että tuo valokapistus on hyvä laite hoitaa hermoja koska eihän sinne käsiksi pääse. Tiistain hoidon jälkeen pitäisi muutamien päivien kuluttua nähdä jo jotain muutosta liikkeessä ja rentoutumisessa. Loppuviikosta soitan uutta aikaa Elinalta, päästään taas tekemään hoitoa Kinalle. Pikkuhiljaa hoidon pitäisi auttaa ja kävely normalisoitua. Se, että miten jatkossa lähdetään hoitamaan toispuoleisuutta on vielä epäselvää. Jumppajuttuja?!? Täytyy jutella Elinan kanssa seuraavan kerran kun sinne mennään.

Tiistai oli kyllä helpotus ja niin hyvä fiilis, että vihdoinkin monien kuukausien jälkeen syy on löytynyt. Tosin syytä sille, että miksi hermolle kävi niinkuin kävi on mahdoton selvittää. Luultavasti tapaturmainen tms. Mutta katsotaan miten hoito lähtee tehoamaan ja ehkäpä joku päivä Kina voi harrastaa vielä normaalisti. ❤

Kaikki lähti alkujaan siitä kun se kipuili jo kesällä ja oli haluton tekemään töitä agilitykentällä mulle. Mä kun luulin, että sen takia ei halunnut tehdä töitä kun sitä huvittaa tehdä vain sitä mitä Kina itte haluaa. Ei halunnut hyppiä, kiersi esteitä ja keppien opettelusta ei meinannut tulla mitää. Paineistui ja peruutteli ja oli epävarma. Mulla meni hermot siihen kentällä, turhauduin ja tuskastelin sen motivaatiota. Putkissa se tykkäsi kirmailla ja tykkää varmasti vielä edelleen. Kesällä käytin sen ekaa kertaa vasta hoidossa Kinan ollessa parivuotias. OLISI PITÄNYT KÄYTTÄÄ JO PALJON AIEMMIN. Koska tältä ongelmalta olisi saatettu välttyä jos olisi ollut fiksu silloin, mutta jälkiviisausko on sitä parasta viisautta? : ) Käytiin syksyllä uudestaan fyssarilla ja osteopaatillakin pyörähdettiin, osteopaatti suositteli vesikävelyä jotta liike saataisiin balanssiin. Vesikävely vaan pahensi asiaa ja epäilys siitä, että koirassa olisi jotain vikaa.. No heitinpä sen kuvauksiin josta selvisi, että se on luustollisesti täysin kunnossa. No epätietoisuus vaan jatkui. Syytä tai hoitomuotoa ei edelleenkään löydetty Kinalle. Kunnes Elina yksi ilta soitti ja kysyi että tultaisko me uuden laitteen testikaneiksi. Onneks mentiin, huh. Nyt selvisi että mikä sitä oikein vaivaa ja se, että miten lähdetään hoitamaan.

Edelleen olen sitä mieltä, että tämä vuosi ei ole ollut mulle ja Kinalle saatikka muille koirilleni kauhean hyvä vuosi. Edelleen mä uskon siihen karman lakiin, joskus jotain pahaa että voi hyvääkin tapahtua tai toisinpäin. Ja edelleen olen sitä mieltä, että Kinasta ei tule mulle THE agilitykoiraa. Kyllä siinä aina välillä intoa riittäisi (ainakin kontakteilla) mutta ei siitä mitään muuta ihmeellistä tulekaan (tai no epäilen suuresti). Kyllä sen kanssa voidaan höntsäillä, mutta suuremmat tavoitteet, niistä on luovuttu jo ajat sitten. Parempi on, ettei ole tavoitteita ollenkaan niin ei voi myöskään pettyä. Tai vaatia liikaa. Onneksi on tuo Ama kelpie jonka kanssa treenata, Kiina saa vaan hengailla ja tehdä joitain esteitä siinä sivussa. Jos sen nyt sattuisi saamaan kisakuntoon ja hyppiminen ei olisi niin epämieluisaa niin varmaan lähdetään joskus kokeilemaan mikä fiilis kisoissa olisi, mutta kaikista tärkeintä on tällä hetkellä saada se kuntoon. Tasapainoiseksi niin, että lihakset molemmilta puolilta ovat yhtä suuret. Sitten kun Kina saadaan kuntoon, aletaan agilityä rakentamaan uusin ulottuvuuksin. Ihan pienistä jutuista niinkuin pentukoiran kanssa, yksinkertaisia helppoja juttuja nopeilla palkkauksilla. Mutta se sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Kaikki muu on täysin plussaa ja pieni toivo elää, että se alkaisikin tykkäämään agilitystä kun se ei enään kipuile ja on kunnossa. ❤

Kiitollinen täytyy olla siitä, että koira on terve. Kaikki muu on plussaa. Viime ajat on kyllä olleet vaikeita, tuntuu ettei mikään ota tuulta purjeisiin. Olisi niin ihana omistaa koira mikä syttyisi samantien agilityyn ja olisi muutenkin kiva harrastuskaveri. Ehkä sitten seuraavaksi. Mutta kaiken kaikkiaan, on tuo pikkuKiina niin rakas pieni apina ja jos siitä ei koskaan ole agilityyn niin se ei sitten ole meidän juttu. Sitten me tokoillaan. : )

Ps. Nyt torstaina lenkille ei tunnu pomputtavan ollenkaan! Ja ollaan me pihalla leikitty puunkiertoa hanska tai remmipalkalla. Se vasta huisia onkin ja tytteli on ihan onnessaan. Agilitytauko on tehnyt molemmille niin hyvää ja niin toivon ettei tarvitsisi enää pettyä siihen ja ettei Kina pettyisi enään muhun. : )

Pss. Viime perjantaina kun leikkikähysin seuralaiseni kanssa, Kina otti sen varmaan tosissaan ja nappasi hänen lahkeestaan kiinni. Nössöpullaborderini varmaan puolusti äiskää pahoilta tyypeiltä. Ja mä en muutakun voinut nauraa. : D Hei ämmältähän löytyy munaa! : D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s