Kenokaula

Inka reppana pääsi eilen fyssarin käsittelyyn. Sen pään asento on jo huolettanut viime viikosta lähtien, se on katsonut pää vinossa, siis pahemmin kuin aiemmin. Joko näkö huonontuu yhdistettynä kaulajumiin = kenokaula. Elina laittoi Inkalle muutaman akupunktioneulan lievittämään ”pinkeyttä”.  Kyllä se niihin reagoi ihan ok, ei jännittänyt niin paljoa paitsi että etutassuun ei saanut laitettua neulaa, väkisin kun niitä ei tungeta koiraan. : ) Niska oli tosi jumissa. Eikä sitten reilu tunnissa varsinaisesti muuta edes käsiteltykään kuin pelkkää niskaa ja muita lihaksia ihan vain rentouttaakseen ja samalla Elina tunnusteli muita mahdollisia ongelmia.

Niska tuli suoremmaksi käsittelyn jälkeen, mutta silti kenottaa vielä vähän. Ja taas Inka repsu joutui rimadyl kuurille. Uskomatonta, että miten koira voi mennä noin juntturaan vaikka se ei ole edes nähnyt agilityesteitä! Mahdollisuus on tietty et se on kompuroinut jossain tai mennyt jotain päin. Tarkkaillaan tilannetta.. : ) Ekaa kertaa tai no oikeastaan tokaa kertaa olin hyvin asiallinen Elinalla poiketessa, yleensä se keskustelu rönsyilee myös muihin kuin koirajuttuihin.. Ja syy oli se että Koivurannan Esa oli tekemässä radiojuttua (koulutyö) fyssarihoidosta urheilukoiralle. Tuli munkin sanottua muutama sana nauhalle, mutta kieltämättä vähän jännitti.. : D Toivottavasti sait Esa jotain fiksua edes taltioitua. : D

Mutta lemppariaiheeseeni: TÄMÄ VUOSI. On kyllä ollut ehkä koiraharrastushistoriani aikana paskin vuosi ikinä. Viivin munuaisten vajaatoiminta (ei nyt niin paha juttu), Kiinan ongelmat niin harrastus- kuin kotielämän saralla (onneksi tuo jälkimmäinen sujuu jo hyvin). Vuosi sitten pissaili sisälle jatkuvasti niin kehusta kuin komennuksesta. Elämä oli perseestä. Kiinan harrastuksiin kulutettu aika on vähemmän kuin mitä ollaan taukoiltu. Pettymyksiä pettymyksen perään ja kun valoa näkyi vähän tunnelissa niin taas romahdus maantasalle. Kiinan motivaatioongelmat sekä sen suurin ongelma, toispuoleisuus. Syytä kun ei tälle tiedetä, että mistä johtuu. Ja mitä apua sille voidaan antaa kun syytä ei tunnu löytyvän. Vilman vanhenemisen johdosta pissailut pitkin kämppää ja loppujen lopulta rakkaimman kaverin päästäminen koirien taivaaseen. Inkan kipuilu ja suurimmaksi osakseen epäonnistuneet isot kisat, viimeinen aktiivivuosi ja suurin osa kisoista ei mennyt niinkuin olisin toivonut. SM kisat (varasti, jota ei tee ikinä!) ja tyhmä pieni virhe ja lekkeriks mennyt touhu finaaliradalla, maajoukkuekarsinnat, jatkoon ei menty, hylkäytyminen ja niin suuri pettymys ja tunteenpurkaus radan jälkeen. Tietynlaista agilitymasennusta kärsineenä tuntui että mikään nyt ei ota onnistuakseen. Onneksi on ollut pieni kelpie Ama kellä treenata, mä varmaan lopettaisin lajin kokonaan jos Amaa ei olisi. Koko vuosi on ollut pääasiassa yhtä isoa pettymystä ja harmitusta, jospa sitten ensi vuosi menisi yhtään paremmin kun tänä vuonna ollaan oltu epäonnisia.

Sitä mikä omalla kohdalla tuntuu epäonniselta, saattaa näyttää ja kuulostaa toisen korvaan pikkujutuilta. Tämä vuosi ei ole ollut monelle helppo. On itketty ja naurettu, pelätty, täristy onnesta sekä koettu myöskin surua. Mutta tälläistä tämä elämä on. Olisin vaan niin onnellinen jos seuraava koira tulisi olemaan moottoriltansa hyvä ja terveyspuoli kunnossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s