Hienosäätöä..

Lauantaina käväistiin treenaamassa kera Inkan ja Kinan. Inkalle viimeistelevät treenit ennen vuoden suurimpaa koitosta, SM kisoja. Inka oli kiva, sellainen juuri kuin toivoin ja halusin. Teimme kontaktitreeniä a-esteellä ja puomilla, välillä kontaktipinnasta noin 2m etiäpäin oli joko nakkia tai hiiri kipossa. Ratapätkänä tehtiin sellaista, missä putkia taisi olla 5kipaletta ja hyppyjä ja keppejä välissä. Tehtiin aika ärsyttäviä juttuja, mm. kaksi suoraa putkea rinnakkain ja otin välistä ja heitin samaan päähän mistä toiseen putkeen mentiin, muutamia palkkoja eli hiirtä piti heittää kun sain Inkan edes kuulolle. Muuten se kaahotti putkesta toiseen, kyllä se kuulolla oli mutta niin ihana kun hölmö muori hyppäsi putken päälle kun heitin sen putkeen. Hihii. Huilinnan jälkeen Inka pääsi tekemään vielä keppejä niin että leijeröin muutamia esteitä. Hiiri palkaksi keppien päähän ja johan mummo kulki. Ihanaa treenata välillä Inkan kanssa, rakas pikku putkipossuilijani. ❤

Kun taas Kiina. Hmph. Kuvakin jo kertoo, ettei aina huvita. Kiina pääsi treenaamaan myös monia putkia ja hyppyjä sen jälkeen kun Inka oli treenannut. Mutta Kiina-neitiä ei huvittanut. Se kyllä juoksi putkiin miten sattui eikä kuunnellut yhtään ja ohitteli hyppyjä jatkuvasti vaikka joka kerta kävin nätisti korjaamassa. Hermostuin siihen totaalisesti kun se ohitti viimeisen kerran hypyn, karjaisin sille jä lähdin menemään toiselta treenikentältä ja jätin Kiinan sinne ihan yssikseen. Kaksi kenttää on aidattu korkealla puuaidalla joten siellä se istui nökötti ja tuijotteli aidanraosta mököttävänä kun jatkoin treeniä Inkan kanssa. Hetken päästä kevyt kehuminen ja otin Kinan treenaamaan kontakteja namipalkalla. Teki oikein kivat suoritukset puomilla ja a-esteellä. Sen jälkeen siirryttiin vinokeppeihin. Aiemmin metodina tai on tälläkin hetkellä, verkot. Nuo pahaiset verkot joita olen pitänyt liian kauan Kinalla. Kina on ahdistunut kepeillä kun katsoo liikaa verkkoja. Eikä keskity itse pujottelemiseen. Vinokepeille laitoin kepit tosi loivaan kulmaan, niin että läpi vaan kävellään. Ja pikkuhiljaa nostin niitä pystyasentoon. Ihan täysin pystyyn en niitä nostanut, mutta melkein. Ja nyt ehkä 80% toistoista oli puhtaita. Että verkot, taidamme hyvästellä toisemme piakkoin.. : D Hyvä metodi alkuun, mutta nopeasti pois niistä ja vaihto esim ohjureihin!

Mutta Kiina ei-niin-riistaviettinen apina karkasi rusakon perään eikä välittänyt mun huudoista tippaakaan. Hetken ajan mielessä kävi ajatus, että kohta se tappaa itsensä kun juoksee auton alle, mutta onneksi pysähtyi kuin seinään kun pupu katosi näkyvistä. Asiasta taas agilityyn, mä en oikein tiedä  mitä pitäisi tehdä. Nyt on mennyt alkuvuosi ja kevät niin hyvin että on kai taas pas**n aika. Treenaaminen Kinan kanssa.. hmmm. Ei se kovin nautinnollista ole. Aika usein käy mielessä ajatus, että hittoako tota lajia tahkoaa koiran kanssa joka on esim paljon onnellisempi tokoa tehdessä ja vieheen perässä juostessa. Ja kun mulla olis niin paljon tavoitteita, mutta miten mä niitä koskaan voin toteuttaa koska tämän koiran kanssa kisaamisen aloittaminenkin on jotain kauheaa ja vastenmielistä. :’ ( Agirotu lähestyy ja tuntuu, että mä ahdistun enemmän ja enemmän. Juoksuja tosin odotellaan että katsotaan pelastaako ne meidät agirodun ”kaamealta” meiningiltä. Soittelin kasvikselle treenien jälkeen ja kysyinkin, että kauanko pitää tahkota jotta se alkaisi tekemään töitä mulle ja hyvällä draivilla, tuleeko moottoria ja syttymistä edes koskaan. Onneksi äiti Safiirilla ei tälläisiä ongelmia ole. Isukki on kyllä kiva tapaus, mutta liikaa miellyttämisen halua taitaa tulla sieltä puolelta. Epäonnen epäonni kun käsissäni on aivan mahtikoira, unelma tapaus, mutta liian vähäisellä moottorilla ja liian suurella miellyttämisen halulla. Kyllä tekis taas välillä mieli tirauttaa pari tippaa kun tiedän sen sydämeni pohjalta, että tuosta mamman mösömasusta ei tule mulle kilpailukaveria, tai jos tulee niin ei sellaista mitä toivoisin. Tuskaa.. Kun tietää, että seuraava koira tulee ehkä ensi vuonna tai sitä seuraavana tai sitten joskus kun kivoja pentuja tulee eteen. Itkupotkuraivarit tekis mieli vetää. Agility on niin lähinnä mun sydäntä, se on se mitä rakastan ja kilpailua ja sitä vauhdin hurmaa, pärjäämistä, tahtoa joskus edustaa suomea arvokisoissa (mitä näitä pieniä juttuja nyt on : D vitsivitsi) mutta ei toista väkisin saa pakottaa tekemään mulle töitä kentällä jos hää ei halua. Kai me sitten taas mietitään tokoa ja jos vaikka jäljeäkin alkaisi katsastelemaan.. : (

Onneksi vielä hetken verran aikaa mummo Inkan kanssa ❤ , once in a lifetime kiituri. Elkää sitten ymmärtäkö tätä tekstiä väärin. En esineellistä koiraa kisavälineeksi. Koiran ehdoilla mennään mun maailmassa. Kina nauttisi varmasti elämästä vain kotikoirana, luonnollisesti mun laumassa se ei siihen rooliin tule joutumaan koskaan, sitten me tehdään sellaisia juttuja mistä se pikkukoira nauttii..

Kävin ennen treenejä ah-niin-ihanassa-Ikeassa. Ostin kummitytölleni pienen kattila&pannusetin leikkimökkiin. Ihania pieniä juttuja on nykyään tarjolla pienokaisille : ) Ps. Kuvan lattia ei ole homeessa : D se on tuollainen vaalea kulutettu laminaattilattia joka on niin ihana kun olla ja voi (taisi olla Kronotexilta jos joku miettii) : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s