Misseilyt takana

Sunnuntaina Kiina pyrähteli Tre Kv näyttelyssä nuorten luokassa. Sisko Ruu oli ilmoitettu avoimeen ja saikin hienosti tulokseksi ERI’n. Kiinalle EH. Olin vähän pettynyt itse arvosteluun. Aika kallista touhua vain muutamasta sanasesta.. : P Kaikista hienointa oli Junipermoor’s Magic ”Nurin” serti, vsp. Siitä tuli samalla Suomen Muotovalio!! Jeii! Onnittelut! Ja Junipermoor’s oli kp ja paras kasvis. Mä oon niin pihalla tuolla näyttelyissä et Kirsikin vei Kinan kehään ku en oikein osannut seisottaa sitä oikein. Kasvattajaluokkaan vein sen itse ja olin ihan tyytyväinen sen käytökseen, kaippa sillä ihan kivaa oli kun nähtiin taas superfrendi Sanni, Kiina oli aivan pihalla Sannista alkuun kunnes sillä leikkas ja siitähän ne painit sitten alkoi. : )

Oli kiva nähdä teitä kaikkia, onneks kasvisporukka on nii kiva ja juttua riittää!

Tuomari: Knut-Sigurd Wilberg, Norja

Arvostelu:” Bitch of a quite nice type. Too narrow in head. Topline could be better. Moves quite well.” NUO EH

Ja mitä tämä tämmöinen lysti maksaa, tsiisus.. : P

Lopuksi käytiin treenaamassa agilityä, tehtiin Kinan kanssa paria pätkää taas takaperin. Ihan jees se liikkui, kaippa painoi vähän näyttely alla mutta liikkui ihan hyvin eteenpäin. Keppejä tehtiin 12 taas verkoilla. Muutama pätkä ja saatiin ihan jees toistoja. Lopuksi alkoi kyllä väsähtämään.. Kontakteilla haki hyvin pysähdyksen vapaanakin mutta ei vieläkään kestä hetsausta, joten remmissä pysytään. Mielenkiinnosta vaan haluan seurata että missä mennään.. : ) Kiinasta on kyllä tullut rääkyjä kontakteille ainakin alkuun kun ekoja toistoja tekee. Kivasti kiehuu myös lelusta. Jes! Teimme vähän vaikeampaa juttua eli tehtiin käännöstä mikä aikalailla valahti mutta vielä en jaksa noista murehtia, kunhan se vaan liikkuu ja kyllä se liikkuukiin kivasti.

Tokoa tehtiin ruudun ja noudon verran. Noudot oli huonoimpia ikinä, lähti pliisusti ja epävarmasti mutta kun kuuli jes sanan, itsevarmuus nousi. Ruutua tehtiin namikipolla ja tyhjänä. Lähti hyvin mutta vähän löysästi ruutuun (pitkä päivä takana..) ja lähti myös tyhjään ruutuun hyvin ja kasvis oli heittämässä nakilla : D tällä vaan saa haisteluefektin aikaiseksi joten pakko alkaa palkkaamaan leluun!! Vaatii työtä mutta se palkitsee. Ai niin, näyttelyn ainoat ostokset olivat pari Profine koiranruokasäkkiä sekä ohjatun noudon kapulat. Pitää tehdä palautus normikapulalle kuntoon niin aletaan treenaamaan ohjattua noutoa. Jeii! Vai onko väliä jos palautus ei ole vielä kunnossa??? Mie en tiiä!

Sannimanninen ja Nuri juoksivat kans vähän agilityä.. Sanni on niiin kehittyny viime näkemästä, se on kyllä hyvin hyvin hilpeä pieni borderi. Ja Nurilla olis vauhtia vaikka muille jakaa! Vau! Tämä seuraava kuuluu ”älä tee kotona näin” osastoon, päästettiin Kina, Ruu, Sanni ja Nuri juoksemaan kentälle tai oikeastaan kahdelle, toisessa esteet ja toisessa ei mitään. Uhups,oho kuului aina välillä kun näytti hurjalta. Lapsilla oli hurjan hauskaa, ainakin Kinalla jota lähettelin monien metrien päästä putkeen ja jengi perässä. Vuhuuu! : )

Oli kivaa ja nährään taas! Onneks näyttelyt ei oo ihan täysin turhia, tää oheistoiminta on kaikista kivointa! : )

3 thoughts on “Misseilyt takana

  1. Moi, Ja kiitos kun olit käynyt kommentoimassa meidän agiliitoa :). Siitä tuli hyvä mieli, oli nimittäin tänään talvikauden viimeiset harkat ja ne meni kyllä NIIIIIIIIn päin prsettä. Positiiviset kommenttisi tuli siis tarpeeseen. Ja Reetunkin kanssa olen kyllä harjoitellut kontakteja samalla tavalla , mutta juuri sit tuossa radan pätkässä en niin tehnyt ;).Seli seli..mut siis oikeesti. Ja Reetua pitäisi todellakin palkata enemmän ja tehdä lyhyempiä pätkiä. Ja se kuitenkin ihan kivasti kuumuu jo lelusta, joten sitä pitäisi vain käyttää nyt hyväksi, Reetu on kerran jopa roikkunut kiinni lelun sijaan mun kädestä, kun kuumui niin, enkä minä ollut valppaana. AUTS!!!!Ja kylläpä pikku-mies alkaa ymmärtää agilityn päälle jo niin että kepeillä on ruennut päästämään jo semmoista into-piipitystä ;D ;D,,,Se kuulosta NIIIIIIN kivalta !!!Niiin, ja toi ”vastakkainen käsi”-hommeli. Sen käytöstä kuulin ja sain neuvoja ensimmäisen kerran viime kesänä epiksissä Mimmiltä (Riepu vai Riesa ja Mimmi???)Ja se on kyllä toiminut meillä hyvin ja auttanut monessa pulmassa. Tai ainakin vähän edes helpottanut. ;). Ja noita kontakteja pitää mun vaan treenata nyt PALJON.Puomilla Axu hoksaa sen jo aika hyvin, mutta auta armias kun on A:sta kysymys. Sieltä nimittäin tullaan JA LUJAA, lopputuloksena se, että vaikka alas asti on tultu, niin vauhti on ollut niin kova, että takapuoli on ”vipsahtanut” vauhdin voimasta sivukautta alas, sen sijaan, että takapää olisi vielä kontaktilla. Ja tulipahan taas tänään harkoissa mieleen, että ei kait tollainen voi koiralle olla fyysisestikään mitenkään kauheen terveellistä että sieltä tullaan kolmea sataa alas ja yritetään pysähtyä kuin seinään??? En tiedä??Tämän päivän harkoissa A:ta tehtiin vielä tosi paljon ja jäipä kyllä sellainen maku näistä treeneistä, että viralliset kisat on kaukainen haave vain..Huoh, olihan se niin hirveän näköistä,,Mutta eikös sitä pidä haaveita ja unelmia ollakin ;). Niin ja vielä haluan edelleenkin korostaa sitä, että noi pätkät mitkä oli tuolla blogissa, niin ne oli siksi, jo ihan siedettävän näköistä menoa, että rata on harjoiteltu jo osissa ja kohtia viilailtu moneen kertaan. Sehän olisikin mahtavaa, jos meillä menisi noin hienosti ”kylmiltään” :D…Noh, Toivossa on hyvä elää….sanoi lapamato ;). Oikein hyvää kevään jatkoa sinne ja hyviä treenejä :). Ja kiitoksia vielä rakentavasta agiliitomme analysoinnista :), Siitä tuli hyvä mieli 🙂

  2. Heip. Mie taas täällä ;). Kävin tuolla katselemassa videoita sinun ja Inkan menosta ja on se vaan hienon näköstä 🙂 :). Tyylikästä suoraan sanottuna. Ja sit olen katsonut sinun ja Kinan treenejä ja olen huomannut, että sulla on kokoajan lelu kädessä harjoituksissa??? Olet varmaan tehnyt niin harjoittelun alusta saakka? Minäkin olen sitä nimittäin yrittänyt nyt kun tajusin, että lelulla palkkaaminen toimii ilmeisesti meilläkin ihan hyvin…mutta sit meillä menee homma siihen, että ei voi oikein keskittyä siihen rataan vaan pitäisi saada retuttaa sitä lelua?? Tämäkin olisi varmaan harjoittelulla poistettavissa? Kun toisaaltahan se on ilmeisesti ihan hyvä juttu, että Axu ja Reetu kuitenkin kiinnostuvat niistä leluista?

    Olisikohan sinulla muuten ihan sähköpostiosoitetta mihin voisin laittaa nämä mun stupidot kysymykset, ettei sun hieno blogi kärsi tällaisista 😉

  3. Heipä hei taas, toki laita tänne näitä kommentteja vaan mutta voit laittaa myös s-postiin lea.nissinen at netti.fi 🙂

    Kinan kanssa tein paljon aluksi sitä että lelu oli kädessä tai että palkkasin lopuksi kädestä mutta pistin sen aikalailla jäähylle siksi että se ei ollut estehakuinen eli keskittyi siihen mitä minä puuhaan eikä keskittynyt niihin esteisiin ja tykkäs ohitella niitä ja siksi apuohjaaja on aina palkkaamassa nykyään että kina ei ota häikkää musta ja etenee hyppyjen tahi muitten esteitten kautta palkalle. jos ohituksia tulee niin suhtaudun niihin niin passiivisesti kuin vaan pystyn ja pyydän takaisin. se saa lähestulkoon positiivisen kautta huomata ettei palkka tule jos jättää suorittamatta esteitä matkalla. kun möykkääminen kinalle ei auta ja se menee siitä lyttyyn. eli teidänkin kannattais opetella vaiks alkuun ihan yhdellä hypyllä nii että lelu on eessä ja ohjaaja takana, eli irtoavuutta. opettaa siihen että välillä lelu tulee maalista ja välillä ohjaajalta. ohjaajan tarvii vaa olla tarkka heittokäden kanssa että saa heitettyä palkan oikeaan aikaan. 🙂 siksi jos axu ja reetu kuumuu lelusta -> erittäin hyvä juttu mutta palkka vaan eteen niin ne painaa etiäpäin.. ja kandee käyttää apuohjaajaa alkuun ettei ne pääse varastamaan palkalle omia aikojansa.. kun olis tarkoitus suorittaa ne matkalla olevat esteetkin.. 😉

    eikä sulla oo tyhmiä kysymyksiä, mä oon kuitenki harrastanut jo yli 12 vuotta ja voin kertoa että en mäkään tiennyt aluksi moniin vuosiin oikein mistään mitään ennenkuin inka tuli kuvioihin. siinä kuule teinilikkana laitettiin sormea suuhun ja suut näkkärille ku ei tietänyt miten sen kans olis pitänyt mennä kun mopo läks käsistä aikalailla heti ku se pääsi radalle.. että tämä miten me nykyään mennään on työn ja tuskan takana, inkan tyylisen koiran toivoisin joskus saavan tosin sosiaalisemman ja ei-niin-hermoheikkoisen-tapauksen.. silloin mä osaisin tehdä siitä mulle huippukisakaverin.. 🙂

    ja tosiaan tyylipisteitä ei jaeta onneksi kisoissa, koska tyylikkyydestä ja tuosta jumalattomasta äänenkäytöstä en oikein osaa sanoa kovin positiivista.. 😀 rääkyntää,huutoa, perkelettä, rääkyntää. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s