Nättejä koileja

Uhuuu, nyt on tämä kuvaaja tyytyväinen. Niinkin paskalla putkella (canon 55-200 valovoima jotain tosi surkeeta : D ) sai kivoja kuvia. Ennen treenejä päätin räpsiä muutaman otoksen (500kpl alta puoleen tuntiin haha) Kinasta, Tuitusta ja Luusta. Ensinnäkin neiti Tuittu, on ehkä maailman vaikein koira kuvattava. Sen ilmeet on yleensä aina sen näköiset et tsiisu keksi nyt akka jotain parempaa tekemistä. Se ei juuri koskaan ole eduksensa koska a) se nuolee huuliaan koko aika b) se ei viihdy paikoillaan kauaa c) se kyttää koko aika ruokkijaansa tai kuvaajaa joka erehtyi antamaan kivalle Tuitulle ruokaa palkinnoksi ja huomion kiinnittämisen kuvaajaan päin. Ahaahaha. Näistä otoksista tulossa blogipostaus myöhemmin.. ; ) Sitten tapaus Kina. Se oli eka joka isolle lumikökölle joutui. Siinä vaiheessa oltiin vielä kaksistaan ennenkuin Anu saapui joukkonsa kanssa treenihallille. Voitteko kuvitella mitä pienen Kiinalaisen mielessä kävi kun äiskä kekkas että vau, taivas taustana ja upee luonnonvalo (siis aurinkohhh.. haha) et eiku koira kukkulalle ja avot. Mutta eipäs ollut pienen Kiinalaisen kuvaaminen niin helppoa. Kiina luuli että äiti tuuppaa sen mäeltä alas tai jättää sen sinne pelastamatta sitä takaisin the maahan. Kun sain koiran kiinni.. Kyllä se karkasi autolle ja vähän kauemmaksi.. Vein sen kukkulalle ja Kinahan oli sitä mieltä, että sitä ei sinne jätetä. Alas se tuli, ja otin sen kiinni ja uusiks. Siitähän se marmatus sitten alkoi ja pikkumökötys. Siellä se kukkulalla kökötti ja perkeleen tylsää oli ja se itki ja itki ja paha äiti vaan räpsräps ja räps. Paha äiti vapautti koiransa ja Kiina olikin sitä mieltä että kukkulalta pitää tulla tosi varovasti alas koska se on niin korkealla.. Seuraava kuva kertoo enemmän kuin ihan vain muutaman sanasen.. : D

Pelastautukaa ken voiiiii!!!!


(Miten noi kynnet näyttää taas noin pitkiltä vaik todellisuudessa ne ei oo, ehkä mä omistan

osittain kissan tai jonkun tiikerin hihiihii. : ) )

Tuittu pinkomassa valokuvaajan luo ruoan toivossa.. ; )

Kun sitten Luusteri pääsi kehiin. Astetta vaikeampi tapaus. Pieni tarmokas, vauhdikas potenssiin kymmenen, iloinen, morjestaja (nähtiin edellisen kerran muutama minuutti sitten) pääsi kuvattavaksi. Täytyy kyllä kehua pikku Luuta. Se mainio penneli osasi olla paikoillaan ja olla eduksi. Hieno koira. Ja Kiina peijakas tajusi muuten Tuitun aikana että  kukkulalle kiipeily on fantsu juttu ja veti sitä rallia ees taas vähän hitaammin kuin eräät. Kröhöm. Luu otti ”pieniä” loikkia alas kukkulalta (siis todellisuudessa joku ehkä 3m korkea lumikinos : D) ja syöksyi kuvaajan luokse. Huuto; ”kuvattava karannut tai jotain sinnepäin mitensenytmenikään” pelasti räpsijän pieneltä pieneltä bc:n rakkaudentoivotukselta tai ystävyyshalilta jne..: ) Mutta päätös siitä kuka olikaan oikeastaan vaikein kuvattava.. Hmm. Se jääkööt arvoitukseksi. Tässä kuitenkin vajaa 5 kuisen bc Luun yksi räpsy.

Lisää räpsyjä laitan galleriaan ja ilmoittelen kun tämä on tapahtunut. Tyytyväinen kyllä olen päivän otoksiin.. Jii : )


1 thought on “Nättejä koileja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s