Torstaina oli taas pitkästä aikaa keikka turkuun Piiralle. Lähdettiin yheksän aikaan Anun kanssa köröttelemään ja paluu oli viiden aikaan iltapäivällä. Kahdeksan tuntia reissuun kului aikaa ja tuloksena oli kolme koiraa hoidettuna.

Kina pääsi ekaks hoitoon, ranka oli suhteellisen suora. Eikä lantio ollut vinossa! : ) Toispuoleisuutta ei niin enää havaittavissa ja Kinakin oli saanut rangan tukilihaksia kasaan mikä helpottaa huomattavasti liikkumista. Pompotusta ei ole enää juuri ollenkaan eli on alkanut varmasti käyttämään huonompaa puoltakin enemmän. Metsäliikunnalla on osuutensa asiaan. Rinta- sekä kaularangassa oli vähän jumia (tokon takia) mutta kun muistaisi aina seurauttaa väärältä puolelta sekä tehdä taivutukset kunnolla niin jumeja ei niin tulisi. Välillä muistan ja välillä en. Hyi mua. Kinalle myös ohjeena takapään hallinta treeniä, mm. peruuttelua (niin että se on suorassa) sekä pyörimistä esim niin että etutassut on jonkun korokkeen päällä ja takajalat liikkuu. Sekä myöskin mun pyörimistä ympäri. Kina sai mun mielestä hirmuisen hyvää palautetta kunnostaan. : ) Vaikka se joskus “parantuisi” tästä ongelmastaan, siitä tuskin koskaan tulee agilitykoiraa kun pysyy nyt hyvässä kunnossa. Hyppiminen voisi taas pahentaa asiaa, sekä valitettavaa on myöntää ettei Kina koskaan ole sellainen agilitykoira mitä haluaisin sen olevan. Ei se jaksaisi toistoja niin paljoa ja kun herkkis on niin vetäisi varmaan herneen nenuun aika helposti jostain asiasta. Nythän Kina on saanut höntsäillä putkien ja puomin merkeissä ja se on huisia, saa melkein tehä mitä ite haluaa. Kina saa pysyä maskottina. <3

Ama taasen oli jäykkä, lukkoja ei ollut mutta lantionseutu sekä rintarangassa huomattavissa vaan jäykkyyttä. Piira suositteli nivelvalmisteita syötettäväksi koko aika. Nikamavälit olivat kuulemma aika kuivat ja elastisuutta niihin kaivattaisiin lisää. Ravilenkkiä myös ja Sirpa kertoikin että ovat ahkeraasti ravauttaneet Amaa. Ama ei ollut toispuoleinen mutta istuessaan huomasimme että oikean puolen selkälihakset ovat isommat kuin vasemman. Ja hän kysyi että olenko huomannut mitään.. No olenhan, esteen oikealta puolelta takaakierto sujuu helpommin kuin toiselta puolelta. Tätä treeniä kuulemma tarvisi lisää niin että koira liikkuu myötäpäivään eli joutuisi käyttämään vasenta puolta enemmän. Puiden tai merkin kiertoa esim olisi hyvä tehdä. Ja uintia paljon Amalle kesällä, sekin auttaa. Kehui myös että kiva kelpie käsitellä kun osa on kuulemma niin epäluuloisia että käsitteleminen on hankalaa. Ama oli paljon helpompi käsitellä kuin Kina (vaikka A on varmaan kipeämpi) ja helppo.

Tuittu ja Viivi pääsivät leikkimään turisteja, kaksi ihmistä ja viisi koiraa mukana. : )

Anu oli keksinyt kolme eri rataa jotka suoritettiin parin tunnin aikana. Eka rata oli mulle ja Amalle vaikein. Putkijarrutukset toimii tosi hyvin kun käy merkkaamassa putken suuta. A-esteelle meidän matka töppäs hetkeks aikaa. Vientikulma oli helppo mutta alastulo piti suorittaa itsenäisesti kun jäin taaemmaksi. Ama tuli läpi kontaktilta ja karkasi sitten putkeen. Putkeen karkailu oli väistöliikettä vaikken pahasti sanonutkaan kontaktista. Kun tämä tapahtui useamman kerran ja kun hommaa oli helpotettu, sanoin jo vähän rumemmin Amalle. Seuraavat toistot tehtiinkin megahelpotettuina. Kun olin suoraputken jälkeen myöhässä merkkaamisen kanssa (putken suulle) tuli sellaista kyytiä putkesta ulos että ampui minne tahansa kepeille.. Kun olin taas ajoissa, homma toimi hyvin. Kepeillä ei meinannut kestää mun irtoamista, piti siis saatella aika pitkälle. Suoraputket (kaksi peräkkäin) tuotti ongelmia kun en tiennyt uskaltaako vaiko eikö tehdä persjättöä. Anu huusikin mulle yhdessä vaiheessa että “vauhtia ja nyyyt” niin ehdin persjättöön. Seuraava kohta tuottikin taasen ongelmia, kun sain Aman irtoamaan hypylle, seuraavalle ei tullutkaan päällejuoksuun vaan karkasi puomille. Tätä hinkattiin hetki.. Loppuun asti ei ehdittykään menemään.

Seuraavalla ratapätkällä onnistuttiinkin paremmin, Ama reagoi putkijarrutuksiin tosi hyvin, kääntyi pääosin tosi hyvin ja sain irtoamaan sen hyvin hypylle jotta ite kerkesin liikkua paremmin seuraavalle putkelle. Siitä suoraan toiseen putkeen (jossa leikin lähestulkoon hengelläni kun persättöä yritin väliin, taisin kyllä jossain kohtaa onnistua) ja putkelta tiukassa kulmassa takaisinpäin ja a-esteelle. Kontakti oli nyt hyvä, ihan nopea mutta vapautus huono. Putken jälkeen kepeille, suikkaili suoraan ihan vääriin keppiväleihin. Rintamasuuntaa korjattuani vähän parempi, mutta tarvis näitäkin treenata taas Aman kanssa.

Vikalla pätkällä saikin juosta ja olla ajoissa ohjaamassa hypyille. Sain Aman irtoamaan hyvin hypylle, mutta jäin turhaan odottelemaan sitä välistävetoon. Olis saanut merkata hypyn ja lähteä liikkellee mutta toteuttaminen käytännössä on vaikeampaa. Loppu menikin ihan ok, paitsi että kaahotti kepeille miten sattuu ja lopulta Ama ei nähnyt keppejä ollenkaan. Tarvi auttaa likkaa aika paljon.

Treenit kokonaisuudessaan oli kivat, asenteeni oli parempi ja me saatiin Aman kanssa onnistumisia. Mutta nyt on jonkinlainen ratkaisu keksitty kontakteille. Menee hyvin omalle paikalleen, kun mulla on liike ja ohjaus päällä, vapautuu sanasta ja käteni tekee vahingossa sellaisen nykähdyksen. Kun seison paikoillani kädet ojossa tai sivuilla, käskyllä ei vapaudu. On siis ottanut liikkeen osaksi vapauttamista! Hah! Ongelma on selvitetty joten eiköhän me saada hommat kuosiin nopsaan kun aina muistaa olla tosi tarkka noissa. : ) Kiitos Anulle spekuloinnista.

Treeniradat löytyy TamSKin valmennusryhmän blogista: klik klik

Ekassa startissa oli itävallasta kotoisin oleva tuomari tehnyt kinkkisen radan kakkosille. Tiukat estevälit tuottivat päänvaivaa. Ama oli radalla tosi outo, se oli jotenkin ihan toisella radalla kuin mä. En mä tiedä miks sellainen fiilis oli, mutta oli. Lähtötilannekin varmasti oli hankala, maxeille ei jätetty kauhean isoa tilaa ennen ekaa estettä. Jouduin siis jättämään Aman melkein kiinni metalliaitaan ja ihmisiä takana. Yritti varastaa, mut eipäs onneks tainnut muutakuin nousta ylös. Vein varmaan vähän huonosti muurille, videolta katsottuna en seissyt muurin edessä?!? Pakkovalssi oli taasen ruma, törmäsi mun jalkaan ja ei meinannut hypätä yli. Sen jälkeen en tiedä miksi mutta Ama oli kaahottamassa jo putkeen. A’n kontakti oli hyvä, menin käsi ojossa koko aika! Takaaleikkaus ihan ahterista (tarvis näitäkin treenata). Hyvin tuli putkesta tiukalla kurvilla mua kohti ja siittä kepeille. Keppien jälkeen olin suunnitellut valssin, mutta jostain kumman syystä jäin väärälle puolelle. Ama raasu oli lähdössä puomin alla olevaan putkeen kun sain tilanteen “pelastettua” hihkaisulla. Keinulta sitten läpi. Mur. Ei muutakuin uusiks ja pois radalta.

Tokalla radalla taas oli ruotsalainen tuomari jonka rata oli ihan ookoo.. Ennakoiva valssi kusi heti alkuun ja Ama ryysi puomille, se ei reagoi tollasseisiin sitten yhtään. Treeneihin tiukka linja päälle vaikka ohjaus olisi vähän huonompi. Mä oon niin surkee maxiohjaaja. : ( Sitten Ama ryysi väärään putkeen, olis tietty voinut ottaa liikkeellä enemmän mukaan ja kertoa mihin putkeen mennään.. Onneksi Pekka huusi radan reunalta loppuun asti niin jatkoin silleen ihan suht hyvällä ohjauksella maaliin! Jostain kumman syystä Ama ei nähnyt keppejä ollenkaan, blondi! Tämä rata oli selkeästi päivän paras!

Kolmas rata oli ihan suomalaisen Annen käsialaa. ; ) Ama tuli kakkoshypystä ohi vaikka rintamasuunta oli mielestäni oikea. Ama ryysi putkeen ettei kissaa edes kerinnyt sanomaan! Sitten ohjaus menikin vähän päin sitä itteensä, renkaan jälkeen ei irronnut vaikka ohjaus antoi myöden, tosin käsi laski että olisko siksi tullut ohi hypystä?!? Ei muutakuin uudestaan vaan ja etiäpäin. Pussin jälkeen irtos taas kyllä liiankin hyvin putkeen kun tosiaan sinne ei pitänyt mennä.. Lopppurata ennen muuria menikin ihan hyvin! Sain pituuden jälkeen Aman ihan oikean putken suulle vaikka mietin etten millään ehdi näyttämään oikeaa reikää.. : D

Summa summarum, olin tosi pettynyt kisojen jälkeen tuloksiin tai niiden laihuuteen.. Mietin että nyt en ilmoita Amaa mihinkään kisoihin vaan treenaan, mutta ilmot lähtikin jo nokian karkeloihin että taas ollaan menossa! Videolta katsottuna radoissa oli moniakin hyviä juttuja, jos kokonaisuudet eivät toimineet niin ainakin osa-alueet. : ) Kovasti vaan palkinnoille teki mieli, ainakin voittajat saivat kivoja juttuja! Kisat olivat mielestäni tosi onnistuneet, kauhean homman takkulaiset kyllä tekivät! Kelikin oli selkeästi tilattu hyväksi! : )

Kauheasti onnea kisauransa aloittaneelle Aman “sisko” Pipalle ja Sirpalle (jotka tekivät hyppäriltä 0-voiton) sekä Kinan fanittamalle Luulle ja Anulle jotka taituroivat itsensä kakkosluokkalaisiksi 0-voitolla. Jee, nyt me saatiin kisaseuraa taas! : )

Videotodistetta alla. Kiitos Anulle kuvaamisesta.

Alku oli hankala, suoraputken jälkeen en meinannut saada Amaa hypylle. Jonka jälkeen yritin päällejuoksua hypyille, mutta ei toiminut. Sitten persjättöä seuraavalle hypylle. Sekään ei toiminut. Vaihdoin siis valssiin. Pöytä oli hankala, videollakin myönnän etten varmaan koskaan ole treenannut pöytää Aman kanssa (ehkä?). Tarjosi 2on-2offia minipöydälle.. Ei jaksettu vaihtaa maxipöydäksi! : D Moni muukin koira teki niin, että pistetään pöydän piikkiin. Seuraavassa pätkässä jäinkin jumittamaan siihen kuinka saan Aman irtoamaan hypylle, että kerkeen juoksemaan suoraputken ohi ja viemään takaakiertoon. Ohjeistettiin että tee sama mitä Pekka teki. Minähän tein, tai ainakin yritin tehdä. Joku ruotsalaisnorjalainen tms. ohjaus oli ja se kyllä toimi kun sen osasi tehdä. Putken jälkeen en meinannut saada poispäinkäännökseen. Näitä tarvis treenata! Jossain vaiheessa oli pakko ottaa Amaa vähän niskasta kiinni ja näyttää missä hyppy on kun likka oli menossa jonnekin ihan muualle hypyn sijasta.. Kepeillä leijeröinti ei onnistunut, alkoi jostain kumman syystä ottamaan vähän painetta.. Jatkoinkin sitten hypyltä ilman keppejä. Loppua vähän väännettiin enkä lopulta jaksanut korjata rataa oikeaksi kun alkoi kunto painamaan päälle ja koirakin alkoi väsyä.

Kiitos Katille treeneistä vaikka musta tuntui että todellakin olin aivan paska. Ja ihan syystäkin, tukkoisuus on hirveetä..

Pohdin jo treenien jälkeen, että jos mun allergiaoireet ovat noin pahat treeneissä.. En voi treenata niihamassa. : ( Koivun siitepöly on nyt aikas pahaa, uutisten mukaan pahimpaa vuosiin! Tämä taas ei helpota tälläisen allergikon elämää sitten yhtään. Lääkkeet eivät auta ja niihamassa koivua riittää vaikka muille jakaa (ja myöhemmin heinää!!). Alkulämmöt tein tien varrella ja tie pölysi. Treenien jälkeen kotiin päästessäni nappasin heti lääkettä napaan ja tippoja silmiin, mutta ei auttaneet nekään. Yöllä heräsin siihen ettei henki meinaa kulkea. Mietin jo silloin että lähdenkö päivystyksessä käymään. Helatorstaina kävinkin sitten acutassa hakemassa jotain lääkettä hengitysteille.. Onneksi sain, seuraava yö oli helpompi nukkua kun lääkitys on kohdillaan. : D

No mutta itse kisareissuun, kisaseuraksi me saatiin Mappe ja Raita. Tavoitteeksi laitoin herjalla triplanollan ja kotona totesin avokille, että ihan varmaan tullaan hyllyjä rikkaampana kotiin. No niinhän siinä sitten kävikin.

Eka rata oli kiva, tuomarina Marja Lahikainen. Keppien jälkeinen hyppysykerö aiheutti tutustumisessa inasen päänvaivaa, tiesin että rytmityksellä saan Aman kääntymään haluttuun suuntaan. Liike ja ohjaus oli kuitenkin huono ja sellainen että stoppasin täysin. Kieltohän tästä sitten tuli. Pakkovalssi sujui huonosti, se ei ollut nätti. No kieltohan tästäkin sitten tuli, olisi pitänyt “sulavammin” ohjata. Maaliin niin, että yksi hyppy jäi välistä joten kisakirjaan ei merkintöjä. Huomasin muuten, että lähdössä Ama oli noussut seisomaan kun vapautin sen radalla. Hyi mua.. Alun moni teki niistolla, mutta Ama ei ole kovin hyvä niistoissa. Ei siis reagoi (okei treenattu huonosti) tarpeeksi joten tein eri tavalla, toimihan sekin mutta taisin olla hetken aikaa koiran tiellä.

Tääkin rata oli tosi kiva, tuomarina Heidi Viitaniemi. Ama oli tosi porsas lähdössä, heti kun vähän antaa joustoa lähdössä niin sehän näkyy. Mur. JA vielä monta kertaa nousi ja hiippaili. Puomin jälkeen hypyt pääs vähän leviämään, huomasin taas että viskaan käsillä. En siis hallitusti ohjaa. Lie keppien jälkeinen hyppy ollut “hyppy tuntemattomaan” ja mun liike tais saada Aman räiskäyttämään tuon riman alas. Noitakin tarvis treenata, pohdin jälkeenpäin että vastakäännöskin olisi varmaan ollut ihan ok tuohon kohtaan. A’lle tuli vauhdilla, mutta ei niin lujaa ettei olis voinut pysähtyä kunnolla. Tai siis pysähtyihän Ama kunnolla, mutta vapautti itse itsensä. Ja kontakti uusiks (sitä ennen vähän palautekeskustelua) ja pois radalta, kiitosta vaan. Kyllä kiukutti vaikka virheitä oli jo alla.

Tämäkin rata oli kiva, tuomarina taas Heidi. Lähdöissä sentään oli inasen parempi, mutta tein heti klassisen ohjausvirheen. Jätin koiran seläntaakse hetkeksi, en siis katsonut koiraa ollenkaan kun pujahti väärälle puolelle hyppyä. Mutkaputken jälkeen mietin että kaikki muut jotka yrittivät tehdä valssin hypyn takana eivät olleet ihan kauhean nätisti siinä onnistuneet, mutta nyt kun oli jo hylly alla niin päätin että onnistun siinä. Ja onnistuihan se ihan hyvin, sain korjattua Aman linjan keinulle. Puomin jälkeen huitasin taas niin Ama kaahotti muurin sijasta putkeen. Nooh, ei haittaa. A-este oli ihan ok, kunnes vapautti taas itse itsensä. Mitä ihmettä.. Taas vähän palautekeskustelua ja kontakti uusiks ja kiittiheippa pois radalta.

Ärsytti huolella noi kontaktit, että miksi ihmeessä tulee läpi itekseen. Tarvii ottaa taas häiriötreeniä noille. Nooh, oli noissa radoissa paljon hyviäkin juttuja, mutta joskus kun yrittää vähän määritellä sitä kaasun määrää Amalle niin en onnistu siinä koskaan. Ama menee vaan kaasu pohjassa. : ) Kun löytäisi edelleen sen kultaisen keskitien. ; ) Ja lähdötkin olivat surkeita, just kun olin päässyt Sirpalle kehumaan Aman lähtöjä. Eli tarvii taas ottaa supersyyniin noi lähdöt ja käydä aina palauttamassa se takaisin sille paikalle mihin Aman jätinkin. Ja ensi kisoissa pidän taas kontakteilla pidempään, yhtään ei voi antaa myöten noissa kontakteissa. Ama kun on sellainen luikero, että siitä ei tiedä koska se on kiltti ja koska tuhma. : ) Se on aina hiljainen, ei hauku tms. niin ei koskaan tiedä millä mielellä se radalle lähtee. Mutta lauantain kisoissa yritti purra mua pari kertaa naamaan villiintyessään. On se kyllä kiva tuolla veitsenterällä keikkua, mutta onnistuminenkin olisi taas plussaa. : ) No johan tässä onkin keretty monta kisaa juoksemaan ilman onnistumisa.. Kjähkjäh.. : D

Onnea kuitenkin vielä Mapelle ja Raidalle jotka tykittivät nollavoiton B radalta. Tämä meinasi menolippua kuninkuusluokkaan! Jes! Kiitos myös kuvaajille! : )

Tunnaria tehtiin taas pitkästä aikaa, kolme kertaa. Ekalla kerralla vähän piilossa, lähti epävarmasti etsimään mutta löysi. Pari muuta piilotin lehtikasaan ja hyvin löysi ja lähti innolla hakemaan. Palkaksi halipusua ja nameja. Lähti näillä parilla kerralla hyvin etsimään, rauhassa mutta kuitenkin innolla. Ja kun oma löytyy niin riemu on rajaton. Pitäisiköhän alkaa kohta vaikeuttamaan ja lisäämään ei-omia-kapuloita näkyville. Olen kuitenkin epävarma siitä kuinka tuo tunnari opettaa niin en haluaisi pilata sitä oman tietämättömyyden takia.

Lopussa vielä paikkamakuun jälkeisiä nousuja kurrella, vähän oli hämillään alussa mutta silti nousi. Autoin namilla ja homma parani. Kina nousee siis ja jää istumaan tosi löysästi. Tarvittais hirmuisesti kimppatreeniä tän kanssa. Laitoin myös paikkamakuuseen namikipon naaman eteen niin että se pää ei heiluisi hirveästi. En nyt tiedä auttoiko ihan kauheasti, enemmänkin oli sitä mieltä että nameja ei voi missään nimessä edes katsoa kun niitä ei saa ottaa. : D

Lopussa Kiina sai frisbeen palkaksi ja onnessaan juoksi pitkin pihaa sen kanssa. Treenivire oli taas tosi kiva, ei juoksut ole onneksi vielä vaikuttaneet tekemisen meininkiin. Lähdettiin treenien jälkeen vielä lenkille haralanharjun upeisiin maisemiin eli siis mettään. Inkakin pääsi mukaan, vitsi mummeli oli ihan onnessaan. Veti flexi pitkällä siksakkia metsässä hajujen perässä, Viivistä ei onneksi välittänyt mitään kun se tuli mun perässä. Kinastahan Inka ei ota häikkää yhtään..

Laura oli tehnyt meille helpohkon radan joka olisi pitänyt saada nollalla suoritettua, mutta kjähkjäh, sain kyllä Aman kanssa nollalla (ja helevatisti taistellen) koko radan läpi mutta nätti se ei ollut. Alun suoraputken jälkeen haaste oli meille se, että sain heitettyä Aman sivuttaissuunnassa hypylle ja menin toisen hypyn taakse vastaanottamaan niin että saan tehtyä ajoissa päällejuoksun jne. Kelpie lähti flänkkäämään ja mulla alkoi palamaan käämit kun en ymmärtänyt missä vika oli, no se oli sitten rytmityksessä ja kun antoi hyppy käskyä ja käsi ei heilunut liikaa – koira lähti hypylle. Mutta helposti otti myös kiellon mun kropan liikkeen mukaan. Sain myös Pekalta vinkkiä tuohon kohtaan, mutta emmää tiedä toimiko se. Siis että ohjaava käsi jäi “päälle” siksi aikaa kunnes vaihdoin vastaiseen. Mielestäni kuitenkin pieni keilausliike hypylle ja heti vastainen päälle, mutta tuntui silti että Ama lähti kaahottaan ihan minne sattui. Sitten mä luovutin kun se ei tullut heti päällejuoksuun mukaan ja koko homma lässähti. Seuraava ongelmakohta oli samaisen putken jälkeen inanen haltuunotto ennen hyppyä. Ei sitten korvia ollenkaan, kaahotti tosi pahasti. Oli mun liikkeessä ja ohjauksessakin vikaa, mutta ei sitten reagoinut ollenkaan. Ärähdin Amalle kun leiskautti menemään miten sattui, sen jälkeen alkoi olemaan paremmin kuulolla ja hyppykuvio onnistui. Kun muistaisin rennon mutta silti jämäkän ohjauksen ja rauhallisen, niin homma onnistuu. Mutta kun kiire pukkaa päälle, menee kiireeks myös ohjaus ja lopputulos on huono. Ja sitten mä luovutan ja nauran.

Tauon jälkeen ihmisnuoleen putken jälkeisessä hypyssä ei reagoinut ollenkaan, parilla kertaa otti vähän hittiä mun jaloista mikä on tosi outoa Amalta. Otettiin sitten suullista käskyä käyttöön ja palkkasin ennen hyppyä, mutta ei sekään auttanut. Pakko oli antaa vähän jämäkämpää palautetta niin johan alkoi ihmisnuoli onnistumaan! Lopussa yritin oikeasti saada sitä ratapätkää sujumaan, mutta siis kyllä oli vaikeaa. Taas jäätiin jumittamaan alun vaikeuksiin vaikka yritin kovasti ja päällejuoksussa “pakotin” tulemaan vastaiseen kiinni. Huhhuh. Ja ei muutakuin alusta taas kun virhe tuli. Alkoi jo käämit palamaan kun ei meinaa onnistua mitenkään päin, mutta mun hermot ei palaneet niin pahasti etten olisi voinut tehdä rataa silleen suht ok asenteella. Sainkin sitten tosiaan tehtyä sen tosi ruman nollan (lopussa vikalla esteellä, putkella meinas mennä ihan väärään päähän että kieltohan toi olis ollut että.. : D) ja oli vähän agreakin kehissä. Ama kyllä alkaa heti löysäilemään kun mä alan lepsuilemaan ohjauksessa. Pitäis koko aika muistaa tehdä tosissaan, mutta kun kelpien kultainen keskitie ei vielä ole tullut tutuksi mulle. Siis tarkoitan, että en aina tiedä mitä kaikkea Ama seuraaviin treeneihin taas keksii. Kun sen virheet eivät toistu samalla tavalla vaan kun toisesta päästään eroon niin tulee joku uusi kikkakolmonen mulle pähkäiltäväksi. : D

Mutta vaikka teksti nyt kuitenkin oli tuollaista negatiivisen puolelle menevää niin silti mulla oli oikeasti kivaa treenata ryhmässä. : ) Eikä ne treenit olleet todellakaan ärsyttävät, tietää taas mitä treenata Aman kanssa! Se kehittää! : ) Ja lopussa vielä pari kontaktitreeniä keinulla sekä puomilla. Keinulla tuli kerran niin että takatassut oli kontaktilla, mutta varmaan tippui sieltä. Tuosta sanoin Amalle positiiviseen sävyyn jotain ja seuraavilla kerroilla meni hyvin ja juoksin kyllä lujaa alastulon ohi. Puomit oli kans kivat ja juoksin ohi reippaasti. : )

Kiina teki seuraamista, tällä kertaa hyvää fiilistä ja asennetta. Anulle annettiin naksu ja mun piti palkkailla kun naksautus tuli, muutamaa naksautusta en kuullut ja sitten palkkasin niin että seuraaminen jatkui heti. Kunnes Maiju ystävällisesti huomautti että liike aloitetaan alusta ja palkkaaminen ei ole pelkästään namia koiran suuhun-meiningillä. : D Kyllä mä olen keijo. Joka tapauksessa ei nyt ihan hirmuisesti tainnut edistää, että ihan kivalla asenteella tosiaan meni ja olin itsekin tyytyväinen suoritukseen. Mun maailmaa taas avarrettiin hiukan, eli siis täytyisi miettiä etukäteen mitä seuraamisessa haetaan; hyvää fiilistä/tekniikkaa/oikeaa paikkaa/perusasennet/liikkeellelähdöt ym vai mitä? Siis kyllähän mä tän tiesin mutta sen toteuttaminen käytännössä on hankalaa. Mä kun aina menen treeneihin ja mietin vasta sitten mitä treenaan. Siis suunnitelmallisuus puuttuu ihan täysin, eli edistyminen tapahtuu omalla painollaan. Ei välttämättä niin että tekisin selkeitä huomioita. Mua pitäs potkia aina persiille näissä jutuissa koska oon “tyhmän laiska” aika usein. : O

Sitten jäävistä pelkästään seisomista, tein alkuun ihan hillumalla stoppeja. Sitten itse liikkeeseen, kaksi kertaa. Pysähtyi hyvin ja mua käskettiin jo palkkaamaan koiraa. Ideana oli että pysähtyy.. : D Toinen kerta samalla tavalla ja meni hyvin, ei hinkattu enempää. : D Sitten loppuun vielä kyselin ohjattuun noutoon vinkkejä, lähdettiin kokeilemaan siis niin ,että vien Kinan merkille ja oikealla että vasemmalla on namikipot (+ avustajat). Ja katseella merkkaan suunnan ja käsky ja käsiohjaus oikeaan suuntaan. Alkuun oli tosi hämillään kun tämä siis uusi juttu. Alkoi aika monesti tunkemaan myös itseään kippoon (siis kaikki tassut -temppu) ja arvaa vaan repeiltiinkö. Kaveri yrittää ihan tosissaan! : D Tehtiin molempiin suuntiin mutta ei vaihdeltu suuntia koko aika vuorotellen vaan ekaks oikealle 3 (?) kertaa jonka jälkeen vasemmalle 3 (?) kertaa ja oikealle pari. Pari kertaa taisi lähteä väärään suuntaan, mutta aika nopeasti lähti oikealle kipolle.

Ps. Kinan juoksut alkoivat lauantaina iltapäivällä. Ja me lähdetään edustamaan TamSKia tokon SM joukkueeseen Kuopioon. Hui. Mä niin tarviin priiffausta eli treeniseuraa ja liikkuria monta kertaa ennen koetta. Nyt jo jännittää! Siis se että lähden isoihin karkeloihin varsinkin juoksujen jälkeen. Nyt tähdätään siihen, että juoksut eivät haittaa treenaamista ja haetaan hyvää fiilistä. Mulla on nimittäin aiemmin vaikuttaneet noi Kinan juoksut että lähden siihen masisteluun mukaan. Että en voi treenata kun koira on laimea. Nyt pidetään nokka ylhäällä ja rinta rottingilla, tämän haasteen tulen voittamaan Kinan kanssa. : )

Elli, mun lemppariwestie <3

Ihme (Tending Mirage) kiitää : )

Lauantaina treenattiin agilityä SDP’llä Anun ja Maijun kanssa. Ama sai aloittaa pituustreenillä, aluksi taisin taas huiskia kädellä miten sattuu.. :O Sitten sain ohjeeksi että pituus pitäisi treenata samalla tavalla kuin normihyppy, onhan tuo vaikeaa ajatella että tekisi samanlaisen ennakoivan ennen hyppyä, mutta kyllä se lopulta oli hyvä vaihtoehto. Aman sain kääntymään paremmin ennakoivalla, Anun palkkaukseen ei lähtenyt mukaan. Ei siis välitä jos jollain muulla on lelu.. Lopulta vähän testailtiin että osaako arvioida hypyn pituutta, alkuun ihan parilla lyhyellä palikalla ja lopussa täyspitkänä (maxi). Osasi jonkun verran arvioida, mutta treeniä tuo vaatisi kovasti jos haluaisi saada kääntymisen tiukaksi. Mä tosin olen tyytyväinen siihen jos edes vähän jarruttaa ennen isoa loikkaa eikä lähde huitsinnevadaan hypyn jälkeen.

Sitten jatkoin tauon jälkeen twistitreeniin, eti hemmetti ku jalat oli solmussa, tein aluksi ihan väärin, pyörin paikoillani, teinkin jo valssia ja päällejuoksua  ja mietin miksi ihmeessä tuo twisti on niin hanurista. Anu välillä huutelikin mulle että väärä puoli ja ja väärät jalat jne.. Kyllä se sitten lopulta onnistui mutta ei se kaunista ole, en mä muutenkaan tykkää tuosta ohjauksesta jostain kumman syystä. Olisko peruuttaminen se syy? Ihan vain yleistyksenä naiset kun eivät välttämättä ole kovin hyviä tässä. : D Tein molempia puolia, mutta monesti olin jo liian myöhässä ja pari kertaa jouduin sanomaan Ampulle vähän rumemmin kun ei lähtenyt takaakierron ohjaukseen mukaan. Ryysi vaan miten sattuu, onneksi tätä nykyään tapahtuu todella harvoin nimittäin alkuunhan tuo oli todella iso ongelma.

Tauon jälkeen tein sitten pientä ratapätkää, keppikulma oli umpikulma ja lähellä seinää ja aitoja (siis kentän aitoja ; )). Alkuun Ama suikkelehti minne sattuu kunnes sanoin sille jotain että pitää keskittyä yms ärähtäen niin johan alkoi keskittymään, menee vaan välillä niin kaamealla vauhdilla kohti keppejä että aivot tais jäädä jo edelliselle esteelle.. : D Tämäkin onnistui parin hinkkauksen jälkeen, ei Inka olisi koskaan osannut hakea keppejä niin että jään sinne puoliväliin seisomaan ja odotan paikoillani. Pari rimaakin tuli alas kun lähti vähän kaasu pohjassa juoksemaan, huomautus näistä ja rimat pysyi ylhäällä. Korkeudet (55-60cm). Tehtiin myös vähän keinua, vedätyksellä. Ei tullut läpi ja ihan ok vauhdilla, en nyt jaksa jurputtaa joka kerta tuosta keinusta että voisi nopeammin mennä jnejnejne. A-este oli hyvä, vauhdilla alastulolle. Eikä tullut kertaakaan läpi. Puomiakin tehtiin lopussa hetsaten, kun jäin jälkeen alastulo oli vino. Huoh. Mutta vedättämällä tosi hyvä ja suora. Tarvis varmaan tuohon vinouteen puuttua tai siis treenata suoraan.

Kiina sai höntsäillä vähän seuraamisjuttuja, ihan parin askeleen ja niin että piti paikkansa ettei edistänyt. Teki aikas reippaasti ja kivasti. Söi myös ystävällisesti Aman botista lukon. Voi helevatan helevatta. Ajattelin alkuun että se muovilukko on vaan hajonnut, mutta tarkemman tutkailun jälkeen totesin että todisteena näkyi hampaanjälkiä. Täytyy siis muistaa ostaa uusi lukko Aman takkiin. Kiina on aiemminkin vähän syönyt ympärillä olevia juttuja.. : D

Tätä pohdin keskiviikon tokon kimppatreenien jälkeen.. Ja keksinkin ratkaisun.

Oltiin isolla porukalla treenaamassa pirkkahallin kupeessa. Kiina sai tehdä seuraamista, liikkuri käskytti ja palkkailin alkuun siitä, että seuraa käskyä annoin mutta ei saa lähteä liikkeelle ennenkuin itse liikun. Kerran meni hämyyn. Seuraaminen oli ihan surkeeta, välillä kontakti laahasi ja Kina otti etäisyyttä. Ja kaikista huipuin juttu oli se että perusasennot oli todella surkeita. Joka kerta (vaikka annoin kropalla vihjettä että stoppi tulossa) meni liian eteen ja peruutti paikalleen, en sitten tietystikään palkkaillut näistä. Otettiin parin askeleen kera, mutta ei toiminut. Kokeilin myös lelun kanssa seurauttamista, viretaso pysyi hetken aikaa tosi kivana. Voisi alkaa tosissaan tätä työstämään että hetsaisi lelulla ja seurauttaisi. Kontakti on paljon kivempi, mutta työtä tämä vaatii kun olen aina palkannut seuraamistakin nameilla. Tässä siis seuraava haaste mulle ylitettäväksi! Eli taas huomasi, että Kina tuppaa edistämään seuraamisessa ja vasemmalle käännös on taas niin hirveä kuin olla ja voi. Ehkä olen kriittinen, mutta mitä sitten. Näitä vaan pitäisi hioa kun ei se koko seuraaminen perustu siihen itse seuraamiseen vaan kaikkeen muuhunkin. Liikkuroituna tuntui että olin kuin jähmeä paska liikkuessani ja tosi könkkö ja taas tuijotin Kinaa jonkun verran.

Liikkeestä seisomista liikkuroituna, teki aluksi ihan hyvin jonka jälkeen alkoi meno menemään alamäkeen. Alkoi menemään maahan, autoin seisomaan ja tein stoppitreeniä vapaana hillumalla. Toimi, mutta kun liikkuroituna tehtiin, ei ottanut onnistuakseen. Tein sitten niin, että joku taisi huudella jotain mutta tein oman pääni mukaan. Lopussa teki oikein ja siitä superpalkka vaikka olikin tosi epävarma.

Lopussa luoksetulo sivulleasti. Tuli taas tosi rumasti sivulle, huoh. Niinhän se on nykyään mennyt että yleensä ensimmäinen rumasti ja pari seuraavaa tosi nätisti. Sainkin vinkkiä (niin yksinkertaista muttei voi itse sitä tajuta) että auttaisi heti ensimmäisellä kerralla koiran sivulle kunnolla. Niin ei tarvis älähtää kun tekee huonosti. Anunkin kanssa juttelin että Kina kuitenkin on sellainen koira joka aina yrittää kunnolla. Epävarmuus vaan paistaa niin Kina menee vähän lukkoon. Ja sitten kun mulla palaa käämit, lopputulos on selvä.

Tein vielä tauon jälkeen itekseni seuraamista jossa oikein kiva meininki, sekä liikkeestä seisomista. Kina teki joka kerta oikein ja mallikkaasti, tajusin että missä vika oli kun aiemmin sitä hinkattiin. Maahanmenokäsky (plats) on tosi jämäkkä ja stop käsky seisomiselle on sellainen sievä, vähän jopa lässyttävä hiljainen.. Ja aiemmassa treenissä stop-käsky tuli voimakkaasti. TYHMÄ minä! Kyllä koiran pitäisi osata erottaa käskyt, mutta näköjään se oli nyt vaikeaa. Ja täytyisi aina muistaa käskyjen äänenpainot, helpottaa huomattavasti.

Sitten loppuun paikkamakuu, meni maaten Anun plats käskyllä (vieressä Luun kanssa) ja josta käskin ylös ja vasta uudestaan maahan, paikkamakuu oli tosi levoton, vaihtoi kankkua pariinkin otteeseen sekä nuuski ilmaa ja pää pyöri. Kävin kuitenkin palkkailemassa väliajoin. Ylös nousi ei-nyt-silleen-reippaasti mutta kuitenkin nousi. Mietinkin että Kinalle vois alkaa laittamaan nameja maahan tai namikippoa eteen jotta pään pyöriminen saadan pois tai sitten opettaisi pään laittamisen maahan. Taidan kokeilla tuota ensimmäistä vaihtoehtoa ensiksi ja katsoa miten vaikuttaa.

Käytiin vielä lenkillä lopussa ja pohdin ääneen että miksi kokonaisuudessaan treenit eivät olleet onnistuneet, se johtui siitä että mua jännitti kun tehtiin liikkuroituna. Kun en ole oikeastaan tehnyt taas aikoihin niin.. Vaikkei ajattelekaan koko asiaa.. Ja se heijastuu koiraan joka toimii epävarmemmin ja josta mulla palaa käämit. Eli nyt kesällä pakko alkaa käymään enemmään kimppatreeneissä ja oikeasti laskea sitä kriteeriä suorituksiin. Kun Kina kuitenkin yrittää parhaansa. JA palkkaamattomuus suorituksista vain pahentaa asiaa. Mutta toki tämä ei tarkoita sitä että vääristä suorituksista pitää palkata vaan auttaisi sitten helpomman kautta oikeaan jotta pääsee palkkaamaan ja nostamaan koiran itsevarmuutta.

Räpsin paljon kuvia treeneistä, kuvausinto taas nousee kohti huippuaan kun tuota valoa riittää

Lisää galleriassa >> www.leanissinen.kuvat.fi