Kuvassa Kina ja pentuesisarukset vuonna 2008 8-viikkoisina kasvattajan luona.

Viime viikolla käytiin halikossa Maijun ja koirien kanssa Piiran luona. Kaksi aikaa olikin harmillisesti lyhentynyt yhdeksi ajaksi vahingossa, joten Kina, Elli sekä Ihme saivat pikahoidon. Kinalla ei ollut lantio vinkkelissä vaikka alkuun seisottaessa se näyttikin siltä. Selkä oli jäykkä, en yhtään ihmettelekään kun on kylmä ja kroppa menee lysyyn. Sama homma itsellä talvella. Rintaranka oli kaikista kipein, oikea puoli vielä kipeämpi kuin vasen. Muuten tuntui olevan ihan ok kunnossa. Piira suositteli edelleen takin käyttämistä kylmillä ilmoilla, taidan pitää vielä nollakelissäkin takkia Kinalla. Puhetta oli myös kauratyynyistä joita voisin pitää selän alueella. Tarvis vaan hommata pari tyynyä jostain kädentaitopaikasta. Kiina söi tiistaina lenkillä risua ja oksensi sen keskiviikkoaamuna ulos. Sellaisia risunpätkiä siis, pari kertaa aamulla myös köhäisi. Ja skeptinen kun olen niin heti ajattelin että ystävämme kennelyskä on rantautunut meillekin. Onneksi köhiminen oli vain muutaman kerran eikä tämä ole toistunut. Toistaiseksi meidän remmi on terve! Ja karanteenissa pysytään varmuuden varalta, pelottaa Viivin puolesta niin kovasti tuo yskä. Ama on pikkuhiljaa lopettanut yskimisen, tosin Milla vanhus (Sirpan vanhin narttu) joutui nesteytykseen huonon kunnon vuoksi. Olkaahan ihmiset nyt tosi tarkkoja tämän yskän kanssa! Säälittää pennut sekä vanhukset. Yhtään koiraa en haluaisi kuolevan tälläisen takia, ihmisten tyhmyyden takia!

Pissailu-asiaa.. Kina taas ahdistui viime viikolla muutamia kertoja takinpukemisesta. Yhtenä päivänä se kusi kaksi kertaa eteiseen (onneksi ei matolle) ja pari kertaa kylppäriin. Taktiikkana on se, ettei pyllyä saa laittaa maahan kun takkia puetaan. Sillä saatan ehkäistä kusemisen. On tää niin perseestä kun toinen ei ymmärrä, että se auttaa. : ( Muuten pissailu on ollut poissa. Onneksi!

Ollaan me ahkeroitukin, kaukojumppaa ollaan harrastettu! Ärsyttää kun vaihdot maahan-seiso-maahan sujuu käsiavulla, mutta en meinaa päästä käsiavusta pois. Takapään hallinta on luonnollisesti Kinalla huonoa, mutta mä aion saada nämä vaihdot sujumaan ahkeralla treenaamisella. Liikaa en hissitreeniä tee ettei rasita liikaa kroppaa. Kina osaa kyllä tosi hienosti tehdä vaihdon, mutta nami kiinnostaa niin hirveästi, pitäisi varmaan alkaa vaatimaan vaan enemmän. Josko ottaisi tämän projektiksi! Maahan-istu vaihtoa ollaan treenattu myös, kurrella taasen. Olen erikseen vahvistanut kurre-temppua ja sen yhdistäminen ma-is-ma vaihtoon ei ole vaikeaa, käsiapua tarvitsee käyttää mutta ei mulla ole kiire näiden kaukojen kanssa. Mä vaan tykkään että vaihto on reipas ja kokonainen, eikä laiska ja vajaa. Mikko saa hienot vaihdot Kinan kanssa aikaiseksi! Ärsyttävää! : D Saan mäkin silloin kun Kinan vire on tosi hyvä. Tekee erittäin reippaasti! Mutta treeniä nämä vaatii ja kovasti.

Toistaiseksi jatkamme sisätreeniä ja lenkkeilyä. Ihanaa kun ei ole paljoa pakkasta, metsälenkit on kaikista parhaimpia. Viivikin jaksaa tunnin lenkin, enempää en raaski toista ulkoiluttaa. Polkuja kun tallailee, tarvitsee vain huolehtia että Viivi kulkee myös samalla polulla ettei eksy meistä. Kina on myöskin haka hakemaan Viivin jos se lähtee eri reitille, tosin mummeli reppana taitaa pelästyä kun Kina menee aina niin vauhdilla. Hieno temppu Kiinan mielestä! : D

On ikäviäkin juttuja.. Nimittäin kusirumba alkoi taas Kinan osalta. : ( Juoksuja siis odotellaan. Ostin Kinalle C-rakeita josko auttaisi.. Nyt viikon sisään Kina on jo pissannut 5 kertaa eli lähestulkoon joka päivä. Pissatusväli ei ole sen kummoisempi kuin muutenkaan, mutta Kina ahdistuu taas hirmuisen herkästi kaikesta. Kolme kertaa on jo kussut siitä, että takki todellakin laitetaan lenkille päälle kun ulkona on kylmä. En perhana anna tässä periksi. Pari kertaa on myös kussut mattoja sekä petinsä. : ( Ja mä oon ihan hermoraunio tuon apinan kanssa. Pissaamisesta en juuri ole torunut vaan enemmänkin tokaissut, että ei haittaa. Tämä ralli on taas  kuinka monesko Kinan elämässä. Nyt siihen osaa jo varautua ja suhtautua sillä ettei menetä hermojaan lapsosen kanssa. Kun eihän se sille mitään voi. Olen jopa niin “alentunut” että naksuttelen siitä, että tulee koskemaan takkiin. Kaikkeen kukkahattuhippeilyyn sitä ryhtyykään. En vaan voi käsittää miksi niin kovin ahdistuu takista. Mutta aina juoksuja ennen käy näin. Kesällä oireet ovat olleet ehkä inasen helpommat, mutta talvi on tosi paha. Pari mattoa pesinkin jo, mutta toivon ettei kuse olkkarin mattoa kun sitä ei ihan itekseen pese vaan tarvii viedä pesulaan.

Olen tässä pitkät tovit pohtinut itsekseni – ja ystävieni kanssa sitä, että koska olisi Kinan aika päätyä leikkauspöydälle. Kinan sijoitussopimus päättyy huhtikuussa (virallisesti) ja nyt otin itseäni ahdistavin mielin niskasta kiinni ja laitoin kasvattajalle viestiä, että mitenkäs Kinan kohtalon laita on. Saanko leikkauttaa vai tuleeko pentuja?! Onneksi kasvis päätti ettei Kina ole jalostusmateriaalikelpoinen. IHANAA! <3 Mun ei tarvitse stressata että kuinka Kinan kroppa sen kestäisi. Tuli oikein tippa linssiin kun luin sähköpostia, että nyt se siirtyy mun nimiini. Olen niin helpottunut. Nyt sitten selvittelen tässä eri eläinlääkärien hintoja ja mietin myös sitä että perinteinen vs. tähystysleikkaus. Taidan silti päätyä tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Tähystysleikkauksessa ilmeisemmin kohtu jätetään paikoilleen.

Tämä oli siis jo kolmas “epäkelpo” sijoituskoira mitä ei käytetä jalostukseen. Mutta.. Vilma oli kaikista tervepäisin koira näistä kolmesta. Toivon vielä, että saisin samanlaisen koiran joskus tulevaisuudessa paremmalla moottorilla. Inka kun on ihan viuho päästään ja Kina.. Hmm. Nössöliisa. Sen terävyys oli muuten yksi syy miksi jätetään pois jalostuskäytöstä. Se on ihan oikein koska näin se on. Kina on pehmeä, mutta terävä. Ja Kinasta on tullut porsas lenkeillä. Kaikki pitää huomioida ja varmuuden vuoksi vielä kertoa äiskälle. Ja mä en siedä yhtään pörinää. Me sitten yhdessä kommentoimme toisillemme kaikenlaista. Onneksi Kina on kuitenkin pehmeä ja suhteellisen epävarman itsevarma koira koska jos se olisi yhtään epävarmempi, se olisi varmasti pelkopurija. Mutta näin ei ole, eikä koskaan tulekaan olemaan.

Ama on saanut kennelyskän ja siirtyi karanteeniin toviksi, voihan pylly. Täällä tampereen seudullakin on noita koiria “kaatunut sänkyyn”. Kun vaan kaikki ihmiset muistaisivat että jos oma koira köhii, jää kotiin. Jos laumassa joku köhii, on silti pidettävä terveeltä koiralta muut kontaktit poissa. Toivon, että Kina ja Viivi selviäisivät ilman köhää.

Viivin mahapatti (luultavasti nisäkasvain) jatkaa kasvamistaan, nyt se on 1/4 nyrkin kokoinen. Mutta ei tuon ikäistä pumpulimummoa kannata enää leikkauttaa. Ei se sitä tunnu häiritsevän, eikä tunnu olevan kovin kipeä. Mummelilla on ollut kovasti virtaa tässä viime päivinä kun lenkit ovat jääneet siihen korttelinkiertoon. Se riekkuu täällä sisällä lelujen kanssa. <3 Kinakaan ei viihdy ulkona juuri ollenkaan, selän takia (luultavasti) ääreisverenkierto on huono ja tassut palelevat jo muutaman minuutin jälkeen. En viitsi sitä lenkittää kun kiljuu kylmyyttään ja tuijottaa mua! Ihan kuin olisin syypää! : D No ensi viikolla pakkasten pitäisi vähän laskea.. Päästäisiin taas kunnolla ulkoilemaan.

Noin 7min aikana tuli jo kuuma, kerettiin pariin kertaan menemään rata läpi Aman kanssa. Kontaktit olivat ihan ok, puomilla tosin himmaili mutta kehuista ei tullut pois sieltä. Keppien aloitukset oikein, mutta kolmanteen väliin Ama ei taipunut pariin otteeseen. Keinulla taasen sivuttaisirtoaminen (tämä jo tiedostetusti vaikea) mutta sentään ei tullut epäilevänä pois! Tarvisi keinutreeniä, aina mä jaksan valittaa siitä, mutten tee asialle mitään. Tyhmä minä! Jarrutuksiin reagoi, mutta reagoi niinkin voimakkaasti ettei lähtenyt hypyille. Pöh! Pakko helpoista jutuistakin vääntää lisää treenattavaa! : D Takaakierrossa Ama ryysi taas väkisin mun koiven ja siivekkeen välistä, jopa alkoi ahdistumaan siitä kun huomautin että pitää vain yksinkertaisesti keskittyä. Kun tämä ongelmakohta oltiin saatu jakeluun ja takaakierrossa (otin vielä avuksi kierrä käskyn) pitää todellakin kiertää takaa, Ama lähti a-esteelle mun liikkeen mukana vaikka putki oli tyrkyllä. Vähän taas keskusteltiin siitä, että mikä se putki oikein olikaan kun ei edes sivusilmällä suostu katsomaan hetsauksella putkeen päin! Sinnikäs kelpie! No tämäkin saatiin pois päiväjärjestyksestä kun lähetin muutaman kerran putkeen ilman käsiapua. Seuraava ongelma olikin suorassa linjassa oleva hyppy ja lenkillä takaakiertoon ja putkeen. Lähti taas mun liikkeen mukaan ja väkisin ryysi hypyn väärinpäin. Jäätiin hinkkaamaan tätä sitten ja sainkin onnistumaan kunhan ensiksi vähän keskusteltiin että ohjausta pitää seurata. ; ) Tämän jälkeen tauolle huilimaan, kyllä oli kuuma! Muutaman kerran tosiaan rata saatiin suoritettua pikkuvirheiden kera, lisää omaa kestävyyttä ja vaatii kuntoa. ; )

Tauon jälkeen tsekattiin takaakiertokohta vähänniinkuin päällejuoksulla, toimihan se! Ja tehtiin pari treeniä taas toisilla hypyillä että sain Aman lähtemään takaakiertoon. Ja lopuksi koko rata taasen, ihan hyvältä se näytti vaikka tuntui että mulla oli kiireempi laittaa tossua toisen eteen kun Ama sai loikkia 45cm korkuisia hyppyjä. Treenasin muutamalla eri tavalla hyppykuviota, ensiksi perinteisellä takaakierto pyörityksellä jonka vaihdoin testimielessä takaakierto-pakkovalssi-takaakierroksi. Pakkovalssissa olin kyllä myöhässä, mutta hyvin haki hypyt! Jei! Pikkuvirheitä tuli taas lähetysten suhteen, ei meinannut lähteä hypyille niin jouduin ottamaan estekäskyä avuksi. Loppujen lopuksi oikein kivat treenit ja olin paremmalla asenteella enkä menettänyt hermojani ollenkaan kun Ama kikkaili jotain omiaan. Hyvä minä! Ja voin kertoa, että tuollainen treeni tekee terää, varsinkin kun juoksee ulkovaatetuksella (kerrastot jne) ja pipo päässä. Hiki tuli ihan oikeasti! : D

Loppulenkillä käytiin Lauran ja Islan kanssa, käveltiin pidemmän kaavan mukaan ja kiivettiin jopa rinteen (hiekkamonttu : D) huipulle katsomaan maisemia, ihan kuin lapissa olisi ollut. Kirpeä pakkanen ja auringonpaiste. Ihana talvikeli siis!

Alussa kössi lähdöt (mutta ei kovin pahasti), sitten rimat ja sitten kepit jne. Saatiin taistelun jälkeen suoritettua eka ratapätkä niin että pari estettä taisi jäädä välistä ja kepitkin mentiin väärin. Höh. Kontaktitkin alkoivat kusemaan, Ama tuli läpi. : ( Jäi kyllä kontaktille mutta tuli omin lupinensa pois. Alkoi käämit jo palamaan pahasti ja lähdettiin taukoilemaan. Toisella pätkällä loput esteet mutta eihän me saatu suoritettua koko pätkää kun ärjyin jo sille kontakteista. Ei voi käsittää, käämit paloivat taas vaikka yritin olla hyvällä asenteella. Ama ei suostunut tulemaan lähelle kun kommentoin sille että sinne putkeen pitäis mennä puomin sijaan. Kävin auttamassa akkaa putkeen ja se alkoi sujua. Sitten tippui rimat ja putkikieltoja. Lopulta vaan tein muutaman kerran kontaktia oikeaoppisella tavalla ja mentiin jäähyilemään.

Vikalla kiepillä sai tehdä koko radan mutta eihän siitä vain yksinkertaisesti tullut yhtään mitään. Ei vaan yksinkertaisesti oltu nyt oikein samalla radalla ja hyvällä fiiliksellä. Lopetin taas siihen että tein virheellisen toiston jälkeen oikeanlaisen ja sen jälkeen vielä oikein jotta sain palkattua. Päätin lopettaa treenit siihen, ei pakko vääntää kun ei vaan tuntunut hyvälle. : (

Joskus vaan yksinkertaisesti käydään todellakin siellä pohjalla. Toivottavasti seuraavissa treeneissä jo vähän parempi meininki, mutta Ama alkaa mulkoilemaan mua kun mulla palaa käämit, pitäisi vaan yrittää hillitä itsensä ja olla kun mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta siihen on vielä matkaa. Parempaan päin kuitenkin menossa, mutta harmitti vaan niin kovasti kun yksinkertaiset helpot ratapätkät eivät ota sujuakseen. Luokittelen itseni nyt kyllä todella paskaksi treenaajaksi. : D

Ama oli kuitenkin vähän vaisu, se jotenkin vain oli herkällä päällä. No torstaina fyssarilla selvisi että juntturassa on koko koira. : ( Rintaranka sekä lanneranka pahasti jumissa, Ama onneksi antaa käsitellä tosi hyvin nykyään itseään. Hyvä haukku. : ) Ehkä jumit on edesauttanut huonoihin suorituksiin, pitäisi sekin muistaa treenatessa että kisoissa.

Lopputulos treeneistä ja kisoista on nyt se, että kontakteja on pakko treenata taas yksittäisinä. En anna hyvän työn valua vain hukkaan. Ne toimi niin hyvin jonkun aikaa, mutta eihän niitä yksittäin olekaan enää juuri treenattu. Eli hyvä opetus itselle, pitää vahvistaa myös jo opittuja asioita. : )

Iltapäivällä Ama huili mun luona kun Kina pääsi ulkoilemaan kahden “hevosen kokoisen” – koiran kanssa. Eli Aku ja Dino tuli meidän kanssa lenkille. Sompailtiin pitkin maita ja mantuja, Kina ei onneksi noita poikia pelkää kun menee räykyttämäänkin niille (josta kielsin) mutta ilme oli näkemisen arvoinen kun Aku oli eessä ja Dino Kinan takana kunnes neiti tajusi että on niiden välissä. : D

Tuomarina oli Martti Salonen, jonka radoilla en ole aikoihin ollut enkä ole lähiaikoina toivottavasti myöskään menossa. En pitänyt rataprofiileista, ne olisi voinut olla jopa 3lk’n ratoja eikä siinä mitään, mutta nopean koiran kanssa aika mahdottomia juttuja kaikilla radoilla. Sellaisia, että oli jo pakko nauraa radalla kun tiesin ettei tule onnistumaan. Eikä siinäkään mitään, haastetta pitää olla mutta mun mielestä edelleen agilityradat saisi olla kivoja (kera jonkinlaisen logiikan – tosin onko sitä koskaan?) eikä sellaisia että ne tuottaa hirmuisesti päänvaivaa. Estevälit tuntuivat joissain kohdin tosi lyhyiltä ja olihan ne, koska rata oli rakennettu sinne hallin perälle lysyyn, normaalisti monta hyvää metriä on käytetty itse rataan eikä lähtöalueeseen tai maaliin. No mutta purnaus sikseen, mä laitan toistaiseksi tuomarin boikottiin.

Amalle tuli keppiongelma lämppäesteillä heti alkuun, teki tosi monta virheellistä toistoa ja sain korjata lähes koko aika. Palkkasin toki näistä oikeista mutta eipä tainnut auttaa koska radalla pujotteli väärin (enkä huomannut sitä kuin vasta tuomarin merkistä). Rima tippui kun seinään kohti mentiin, näitäkin tarvii harjoitella. Hyvin irtosi keinun ja hyppyjen jälkeiseen putkeen heittämällä! Ja kävi hakemassa huonosti merkatun hypyn ennen puomia, ylösmeno jäi ottamatta mutta ei se mitään. Annoin puomin jälkeen mielestäni selkeän hyppykäskyn ja kerroin suunnan mutta laskeutui väärälle puolelle joten otin uudestaan. Putken jälkeen hypyllä olin myöhässä, en viitsinyt lähteä kelpieratsastukseen mukaan ja hypyn jälkeen Ama sinkosi sitten pituuden kautta putkeen. Hyllytavaraa osa 1 plakkarissa siis.

Toiselle radalle lähdin iloisemmin mielin vaikka tiesin että ongelmakohta tulee olemaan ensimmäisen putken jälkeinen takaakierto. Ja sehän kosahti. Jos olis ollut fiksu, olisi rata ollut pelastettavissa sillä että olisin kieputtanut Aman toiselta puolelta ympäri. No eihän siinä kerennyt muutakuin tyytymään kohtaloonsa ja todeta että ei sekään sittenkään ollut meidän rata. Vähän kyselyä sylivekissä että saako vai eikö, onneksi kepit hyvät! Yksi hyppy jäi ennen puomia mutta who cares.. Keinulta porsas tuli läpi josta ystävällismieliset torut ja uusiks. Ehti vielä renkaankin napata matkalla. Kaikenlisäks kelpieporsas alkoi hiippailemaan lähdössä. MUR! Ja hyllyjä taasen kotiinviemisinä.

Päätin että kolmannella radalla (hr) me tehdään tulos ja tehtiin me tosiaan 10vp. Yksi rima tippui ja yksi kieltovirhe kepeiltä. Alku sujui ihan hyvin. Olin vähän myöhässä toisessa jaakotuksessa mutta ihan ookosti sitten lopulta onnistui. Harmitti toi keppien aloitus vietävästi, olin paikoillaan eikä Ama hakenut oikein. : ( Pituuden jälkeen rima tippui, käsi alhaalla ja taisin huutaa putkeakin.. Hankala hyppykulma jotenkin. Loppu ihan ok, eihän siinä kummoisia ollutkaan. Porsas taas hiippaili lähdössä.. Näihin täytyy taas puuttua treeneissä, ei yhtään hiippailua. En edes pidä Aman mulkoilusta. : D

Eipä ollut kovin kiva kisapäivä ihan tulostason osalta sekä muiden kanssakilpailijoiden käytös ihmetyttää. Mutta ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta. Onhan tässä jo makeaa tullutkin nyt hyvin että välillä käydään positiivisin mielin siellä pohjalla. ; ) Osaa arvostaa onnistumisia taasen paremmin!!

Aman kanssa aloitettiin putki-puomi erottelulla. Hyvin erotti, pari kertaa meni putkeen puomin sijasta. Olen yrittänyt käyttää käsiä niin, että kun mennään putkeen -> ohjaan, kun mennään puomille -> en ohjaa vaan huudan kiipeekiipee. Tämä on toiminut meillä hyvin! Puomin alastulot oli luvattoman huonoja, alkoi himmailemaan. Keinu ja puomi on pakko ottaa tehotreeniin, josko vahvistaisi alastuloa naksun kanssa, eli paikkaa vahvistettaisiin jolloin ehkäpä Amalle olisi selkeämpää puomille hurauttaessaan mihin edetä. Vai käyttääkö se silmiään, kyylääköhän etupalkkaa.. Hmm. Tauon jälkeen tehtiin keppejä eri kulmista, puolen välin tienoilla tiputin kahdestatoista kepistä kuuteen kun toistoja kuitenkin tuli. Avokulma on Amalle yybervaikea, meinasin jo laittaa sille verkot keppeihin. Jälkeenpäin kun ajattelee niin ei mikään huono idea ihan vain sillä että blokataan virheelliset suoritukset. Eikäs verkkoja /ohjureita siis koko keppeihin vain siis aloitukseen vahvistaakseen oikeaa rööriä minne suikata. : D Tehtiin myös umpikulmaa, musta tuntuu ettei Ama myöskään malta hakea kauemman kautta oikeaa aloitusväliä. Yrittää oikoa. Taas nimittäin palkka edessä. Teki huomattavan paljon vähemmän kuitenkin virheitä avokulmaa treenatessa. Ja pitäisi pikkuhiljaa edetä eikä ahmia (älä tee niinkuin minä teen vaan tee niinkuin sanon-motto) liikaa.

Huilauksen jälkeen tehtiin keinua yksittäisenä, vauhti oli mitätön mutta ei sentään tullut pois kontaktilta ilman lupia mutta himmaili. Keinua on pakko alkaa treenaamaan toisella tavalla. Oi ja voi, miksi en treenannut sitä aiemmin kun ei vielä kisattu agiradoilla? Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Mä en ole ihan vielä päättänyt, että onko se pamahdus mitä Ama varoo vai onko se kuitenkin se heijautus. Koskaan kun en ole sen kanssa testannut että kumpi mahtanee olla syy hitaaseen keinuun, vai onko paikka epäselkeä? Paikan pitäisi olla kunnossa koiralle (koska muillakin sama 20n-20ff) mutta miksi siis himmaa. Mä tarvisin apulaisen mun testiini joka jaksaa kannatella keinun toisenpään painoa sekä Amaa. Ja ei siitä haittaakaan varmasti ole jos alan naksuttelemaan kun Ama ite pamauttaa keinua, vahvistetaan ikävää asiaa kivaksi. : ) No mutta loppuun vielä keinua vauhdin kanssa, sitten taas oli parempia. Ja hetsata pitäisi aina pienen ahdistumisen jälkeen. Kun vaan aina muistaisi kaikki kun treenaa. : O

Kiina treenaili kans erotteluita, paineli kyllä useaan otteeseen räykytyksen kera sinne putkeen.. ; ) Se ei niin kovin vakavaa ole kuitenkaan kun kyseessä on höntsäilijä Kiinalainen. Sain kyllä puomillekin menemään mutta pääasia että likalla oli hauskaa. ; ) Kina tokoili myös, tehtiin tokohyppyä. Sain ylittämään esteen pelkällä käskyllä jonka jälkeen heitin namia esteen yli. Wuhuu! Tämäkin jo iso työvoitto! Kovin montaa toistoa en viitsinyt tehdä siksi ettei mennä taas takapakkia. Seuraamistakin tehtiin, edisti aika paljon. Tein myös hidasta kävelyä ja kun kuvasin kameralla, näin takapään eikä se mennyt kertaakaan maahan! Hyvä! Normivauhdissa huomautin kerran edistämisestä jonka jälkeen paljon parempi. Noutoa muutaman kerran, hetsasin kapulalle. Vauhti ei ollut niin super kuin normaalisti (lie johtuen siitä kun tehtiin vähän agilityä). Mutta ihan passeli Kinaksi. : )

Keskiviikkona treenailtiin valkkuryhmän kanssa taasen, tällä kertaa koutsina oli Kati ja ratana kivan oloinen pätkä (muistaakseni 29 estettä). Ensinnäkin eka tutustumiskierros meni siihen, että etittiin numeroita. Toinen kierros meni siihen, että numerot oli juuri ja juuri hanskassa mutta kertaamaan joutui. Vasta kolmannella tutustumisella alkoi hahmottamaan kuinka kannattaisi rata ohjata. : D

Alku tuntui heti vaikealta, mietin että jos Ama luikahtaa putkeen. No sinne se ei mennyt vaikka ahdas väli oli. Alkupätkä ihan hyvin pituudelle asti, muutamilla ekoilla kerroilla hyppäsi pituutta seinää kohti mutta sitten alkoi kieltäytymään. Pakko oli palkata pituuden jälkeen. Olin kovin yllättynyt siitä, että Ama lähti kuolleelle lelulle! : ) Kun tämä kohta saatiin toimimaan, mun persjättö piti vaihtaa valssiksi, olin persjätössä liian myöhässä ja sain Aman ohittamaan yhden hypyn. A-esteen kontakti oli vaikea kun jäin taaemmas, näitä pitäisi treenata. Tuli muutaman kerran itekseen läpi! Putkilähetyksessä olisi saanut (videon perusteella) odottaa että hakee putkensuun ja sitten vasta lähteä liikkeelle. Mutta kun on aina niin “muka” kiire eteenpäin. Kokeilin eka pyörittämistä hypyllä, rimaa tuli alas eikä ollut kovin nättikään. Kokeilin pakkovalssia ja se oli paljonpaljon parempi. Putken jälkeen keppien kanssa taisteltiin alkuun, Kati antoi vinkkiä liikkumiseen ja se auttoi. Amalle noi keppikulmat on kyllä vielä vaikeita. Keppien jälkeen okseri rytmittämällä oli ok, kun tätä treenattiin enemmän alkoi Ama kieltämään. Otti liikkeestä niin paljon häiriötä. Pöh. Putkeenlähetys toimi tosi hyvin ja pystyin leijeröimään muutaman esteen matkalla. A-esteen jälkeen hypylle viskaisu jumitti alkuun, ei meinannut lähteä kun mun liike oli poispäin. Annoin avuksi hyppykäskyä ja se auttoi. Suunnittelin tutustumisessa että olisin ehtinyt vekkaamaan hypylle (ennen keinua) mutta eihän siinä ehtinyt edes kissaa sanoa kun Ama oli leiskauttanut jo ison hypyn. Tätä treenattiin lopuksi rytmittämällä, ekalla kerralla tuli rima alas (ei haittaa) ja seuraavilla parilla kerralla oli jo paljon parempi. Tarvis vaan ite oppia kans toi rytmitys kunnolla ja vahvistaa sitä että koiran pitää suorittaa se este.. Keinun kontakti oli tosi vaikea keskiviikkona, sivuttaisirroitus oli hankala. Ama oli tosi epävarma ja tuli pois keinulta. Höh. : ( En mä silti usko että ne kontaktit alkaa prakaamaan vielä. Tarvii taas vahvistaa niitä ja keinulle miettiä mitä sille tekis. Keinun jälkeen kepeille taas, muutaman kerran tuli pois kun irtosin sivuttaissuunnassa, päällejuoksuhyppy toimi alkuun kun muistin molemmat kädet, sitten kun unohdin ottaa päällejuoksukäden mukaan, koira meni ohi hypystä ja ryysi putkeen. Lopussa keinulta tuli kovassa vauhdissa läpi ja sitten taas jäi.. Höhh.. : (

Katikin kehui, että me ollaan edistytty hirveästi. Ei se suorittaminen olekaan enää sellaista tahtojen taistelua ja päätöntä kaahottamista. Kyllä se siitä! Treenaaminen näköjään tuottaa tulosta! : D JA varsinkin ryhmässä treenaaminen että joku tekee radan ja kommentoi suoritusta. Ja Ama on muutenkin alkanut olemaan parempi noissa lähdöissä kun annoin sille huutia jokunen viikko sitten. ; )

Tässä vielä videota treeneistä (kiitos Anulle kuvaamisesta).

Sunnuntaina käytiin lenkillä sääksjärvellä Maijun kanssa, siitä sitten treenaamaan tallille vähän tokoa ja kevyesti aksajuttuja. Kina sai höntsäillä putkia sekä pöydän päälle laskettua a-estettä ja lopuksi puomia ja putkia.

Tokojuttuja kuitenkin tehtiin pääasiassa. Aloitettiin hypyn kanssa, muutamia toistoja namikupille. Ei ongelmaa lähdön kanssa. Sitten tehtiin niin, että Maiju heitti Kinalle namia kun meni yli. Muutamia kertoja epäröi  kovasti eli tarvitsee kovasti kehuja. Ihme homma tuo hyppy. : ( Päästäänköhän koskaan eroon tästä ongelmasta. Sitten tehtiin merkin ja siivekkeen kiertoja, olin tauon jälkeen unohtanut jo käskyn. Eka tarjoilin Kinalle merkkiä kunnes Maijun kanssa mietittiin että se taisikin olla kierrä käsky. Tainno jälkeenpäin mietin, että se taitaakin olla takaa käsky. Hups. Ite olin niin pökkelissä (ulkona -15,5 astetta pakkasta) että palkkaaminenkin oli onnetonta. Leikitin lelulla siis kyllä, mutta kokovartalojäätyminen teki palkkauksesta vielä vaikeampaa. Muutamia hyviä toistoja ja jätin siihen.

Noutoakin tehtiin, vauhdilla haki kapulaa ja paristi palkkasinkin vauhtinoudosta. Sitten alettiin hinkkaamaan paikkaa, sivulletullessaan Kina peruuttaa ja peruuttaa ja tarjoilee paikkaa. Onpa vaikeaa, Maiju naksutteli kun Kina oli suurinpiirtein hyvällä paikalla. Ajattelin opettaa Kinalle noutamisen takaa, ihan vain huvin vuoksi. Vaikkei ryysi kapulalle rumasti. Pilkunviilaaja olen kyllä joissain jutuissa. ; ) Lopuksi vielä seuruutin Kinaa eri temmoilla, käännökset vähän taisi valahtaa, mutta paikka oli hyvä. Teinkin aika pitkän pätkän ja ihan kivasti kontakti pysyi koko aika. Sitten vielä stoppia ja maahanmenoa, ei ymmärtänyt, piti auttaa välillä menemään maaten.

Lopuksi vielä puomi ja putkijuoksua, se vasta olikin kivaa kun palkkana oli nakkia. : ) Nyt on Kiina sunnuntain osalta väsytetty. Oli sillä kyllä virtaakin. Ihme söpöili nenäkosketusta ja siivekkeen kiertoja. On se kyllä äärettömän suloinen pentu. Mie tahon kans oman pennun, takapakkia taas mennään että saas nähä. : (

Kotona ollaan maanantaina treenattu noudon palautuksen paikkaa naksuttelemalla sekä kapulan hakemista takaa. Sekä vielä ämpärin kiertoa takaa ja kierrä käskyillä. : ) Tiistaina ollaan treenattu oven sulkemista tassuilla, sekä noudon palautuksen paikkaa. Palautuspaikka  alkaa olemaan jo heti paljon parempi muutamien treenien jälkeen, kyllä se siitä menee nopsaan ohi kun jaksaa vaan treenata. ; )

Alku oli ok kun lähti suuripiirtein samaan aikaan koiran kanssa liikkeelle, omalla rytmityksellä sai koiran irtoamaan kauas putkeen. Yritin leijeröidä pussin ja lähettää Aman seuraavaan putkeen mutta liike oli niin voimakas että kelpiehän juoksi mun perään. Ja kroppakin näytti ihan väärään suuntaan! : D Liian monta liikkuvaa osaa taas blondille. Hyvin kerkesin myös ohjaamaan putkeen niin että en oikaissut. Niistossa tms. oli tärkeää että oma suunta oli kohti puomia, muuten liike vei pituudelle. Näin ei tainnut käydä (ainakaan muistaakseni), mutta hyvin selkeää ja loogista. Putkesta putkeen lähetys oli hyvä kun muistin napata Aman putken suulta mukaan, jos edistin sain Aman menemään puomille. Tämä kävi muutaman kerran.. Kun koira oli putkessa, oli mulla jumalaton kiire takaakiertoon ja onneksi kerkesinkin, mutta vein Aman tosi läheltä sinne niin olin myöhässä seuraavalta hypyltä. Tää oli oikeasti tosi vaikea kohta kun pitäisi saada koira pysymään päällejuoksukädellä ohjaajan takana. Tarvis varmaan sittennii treenata tätäkin. ; ) Seuraavaksi olikin epäsuora hyppysuora. Rimat lenteli alas kun painelin menemään, ei selkeästi kestä mun irroitusta vielä. Kun uskoa oli, ehdin persjättöön monen esteen päähän ja törkkäämään takaakiertoon. Kokeilin vielä toisen kerran tätä ettei se ollut säkää. : D Pussiin linjaus ihan ok eikä Ama onneksi lähtenyt puomille. Haltuunotto pussin jälkeen kauheeta rääyntää. Ylläri! Loppusuora oli ihan ok lukuunottamatta keppejä, Ama ei hakenut avokulmaa sisäkautta ohjaamalla sitten mitenkään, ryysi aina johonkin puoliväliin. Kun tein persjättöä (pakko taas luottaa että ehtii) sain Aman linjautumaan kepeille paremmin, mutta kun koira oli putkessa ja huusin keppejä niin eihän siitä mitään tullut. Helpotin treeniä niin, että jätin Aman istumaan putken taakse ja kutsuin ja ennen kuin se oli putkesta ulos piti olla jo nimi kutsuttuna että saisin koiran katsomaan muhun. Eipä Ama paljoa kattellut, paineli vaan menemään ja siinä kohtaa suusta pääsi ulos perkeleitä. Ja kerran ehdin jo karjumaan sille niin haki itse oikean keppivälin.. : D Näitä avokulmia tarvis taas treenata. Olipas hankalaa! Treeneissä sai juosta ja vielä kivempaa oli juosta maha kakkua täynnä (ahneella on paskainen loppu) kun Petri ja Remu toivat valiokakkua! Onnea valioitumisesta. : )

Kiitos Anulle kuvaamisesta (ja sori siitä, että kuvasin lattiaa ja kattoja ym alkuun : D).

Ps. Loppukevennykseksi linkitän Anun blogipostauksen, kyllä nauratti. ; ) hauskimmat googletukset : D”

Ja todellakin kirjaimellisesti.. : P

Tänään aloitimme kisavuoden SDP’llä (joka oli onneksi lämmitetty) ja ulkona oli aamulla pirun kylmä. -15 astetta pakkasta, kyllä siinä tovin jos toisenkin mietin että miten saan pysymään Aman lämpimänä. Mutta onneksi hallissa sisällä oli lämmityskone päällä ja siellä tarkeni jopa kisata pitkähihaisella trikoopaidalla. Ensimmäisen radan tuomaroi Kari Jalonen, tajusin vasta kun Anu oli Luun kanssa lähdössä radalle, että keppejä ei ole ollenkaan. : D

Tässä videomatskua (onneksi on nykyään oma kamera : ))

A-rata oli ihan ok, suhteellisen vaikeahko jopa! Ama kaarratti menemään kyllä aikalailla, jotenkin en päässyt ihan täysin vauhtiin mukaan. Kakkoshypyllä ei mielestäni reagoinut tarpeeksi hyvin jarrutukseen, tätä tarvii taasen treenata. Keinulla olisi saanut olla pidempään, mutta vapautin ajoissa niin minkäs teet! Keinun jälkeinen elämä oli aika karmeaa ennen pussia. Twisti oli kyllä surkea siinä mielessä että Ama kyllä lenkitti ja huolella. Puomin alastulo oli hilkulla että käskytinkö vapaata vai en, tuli nimittäin videota seuratessa aika hiippailleen että taisi tulla omin lupinensa pois. Höh. Mutta eniveis nollalla maaliin ja voitettiinkin vielä + sertilipuke kakkosiin. Fiilis ihan hyvä, mutta harmittaa että annan tulla edes jotenkinpäin läpi.

B-rata

Lähettiin heti toisena, aika sekava fiilis. Jotenkin ehkä ei päässyt kunnon kisavireeseen. Ensinnäkin juuri ennen lähtöalueelle menoa Ama nappasi mua huulesta kiinni. Ja huuli vuosi verta, perhanan perhana. Käsi veressä ja verenmaku suussa, mietin vaan että vuotaakohan huuli paljon radalla. : D Lähtö ok, kakkosen takaakierto ihan siisti, onneks rima ei räpsähtänyt alas. Lähetys renkaalle ok ja vastaanotto 5 hypylle. En sitten ollut ottanut huomioon että radalla on myös este numero 6. Jätin sen sitten vahingossa välistä ja jatkoin a’lle. Putken jälkeen rima tippui (hyi) kun tein jaakotusta. Keppien aloitus ja muutenkin pujottelu ok! Puomilta sitten rumasti läpi, annoin palautteen ja otin uudestaan. Sen siitä saa kun vähän päästää. Aargh. Mutta mä luulen, että Ama ei kovin paljoa huomautteluita vaadi. Se on kuitenkin niin peruskiltti ja nöyrä, paitsi tossa riekkumisessa. Mua on nyt purtu tällä viikolla ainakin kolme kertaa. : D Ama on aika villiintynyt näköjään nykyään, pitää kieltää sitä kunnolla ens kerralla.

No mutta kakkosissa ollaan, sehän oli tavoite joten yksi etappi vuoden tavoitteista suoritettu. Nyt sitten vaan treeniä ja kohti kakkosten kisoja. : ) Teknisesti aatellen, ei pitäisi olla sen kummoisempia juttuja mutta noita itsenäisiä kontakteja pitää treenata ehdottomasti koska ykkösten B radalla oli puomi ja keinu aika ikävästi.. Ja onhan niitä vaikka mitä kaikkia muitakin.. ; )